Miksi minua ei varoitettu cytomegaloviruksesta

ihmismieli on sellainen, että sitä pitää aina jostain huolehtia. Tai ainakin oman mieleni ja kuulostaa, että sinunkin. Isäni minulle sanoi kerran, että mitään hyötyä ei ole sellaisesta huolehtia joka ei ole todistettu käyvän toteen. Mitä jos sinulla ei olekaan sitä virusta. Kaikki tämä turha huolehtiminen. Tai jos sinulla on se virus, mutta sikiösi tuleekin olemaan kunnossa! Kaiken kaikkiaan varmasti se mahdollisuus, että sikiölle voi sattua jotain on olemassa, mutta varmasti pieni.

on noin miljoona todennäköisempää syytä sairastaa 3 viikkoa kurkkukipua, joka alkaa lievällä kuumeella. Yleensä cytomegalo ei aiiiheuta mitään oireita tai sitten sen TODELLA huomaa (pahaa pahoinvointia jne). Sun oireesi johtuvat todennäköisemmin huonepölystä, jostain kasvista tai ruoasat, jolle olet raskauden aikana herkistynyt, tai ihan vain siitä, että olet kauniina sunnuntaipäivänä kävellyt ulkona ja kastellut varpaasi nii nettä immuuunipuolustus on tilapäisesti heikentynyt. Ei sinulla mitään cytomegaloa ole. JOS sen voisi ihan vain perhekerhosta saada, siitä tosiaan puhuttaisiin enemmän. Mutta ei sitä voi, koska käytännössä melkein kaikilla on sitä vastaan vastustuskyky.

olet itsekin viruksen saanut jo taaperoiässä. Mutta en tiedä, miksei näistäpuuta enempää, taisin ihmetellä samaa itsekin raskausaikana.

Two-thirds of the infants will not become infected, and only 10% to 15% of the remaining third will have symptoms at the time of birth.



Ja tässä siis käsitykseni mukaan kyse niistä lapsista, joiden äidillä on raskauden aikana todettu Cytomegalovirus. Sinulla ei sitä edes vielä ole todettu. Joten rauhoitu. Asialle ei nyt voi mitään tehdä.

Kiitos vastauksista. Huoli valtava. Oireet ovat jatkuneet siis kohta 3 viikkoa, nieluun sattuu, väsyttää, yskityttää ja on yleisesti kipeä olo. Kurkkukipu on yleensä mennyt ohi 3 päivässä, nyt jo 3 viikkoa. Kaikki keneltä olen kysynyt ovat sanoneet että heillä kurkkukipu menee ohi muutamassa päivässä. Tässä ollut muutenkin kaikenlaista kuten diabetes joka teki että oli vähän ylimääräistä mietittävää. En ole ollut pienenä päiväkodissa siitä syystä pelkään etten ole aiemmin sairastanut cytomegalovirusta.



Kiitos että jaksoitte vastata.



Surullinen AP

Mistä ihmeestä mieleesi on tullut juuri tuo vaihtoehto? Se on kuitenkin perin harvinainen ja suurin osa ihmisistä sen on sairastanut jo ennen raskauttaan. Oireesihan voivat johtua lukuisista muista syistä. Ihan tavallinen pitkittynyt flunssa ehkä.

Etsin netistä syitä pitkittyneeseen kurkkukipuun ja tulokseksi sain vain cytomegaloviruksen, EBV ja streptokokki. Streptokokista ei ole kyse. Yritin kysyä terveydenhoitajalta miten pitkään kurkkukipu voi kestää normaalissa tapauksessa ja kuulemma yleensä 5 päivää. Raskaana ollessa limakalvot voivat olla herkempiä. Jotenkin vaan niin epätoivoinen olo kun tämä vaan jatkuu ja jatkuu. Pelästyin kun oireet kuulostivat samalta kuin mitä luki että on tuossa kamalassa viruksessa.

Olen ehkä tällä hetkellä ylipäänsä sairaala kammoinen.

Sain tietää 2 viikkoa ennen häitämme että äidiltäni oli leikattu rintasyöpä.

Pieni poikamme joutui vauvana tutkimuksiin Lastenkliniikalle ja mm nukutettiin viikon sisällä 2 kertaa. Sinäänsä kaikki on nyt hyvin, välillä kuitenkin oli aika haastavaa tuo epätietoisuus. Poika nyt siis täysin terve vaikka vauva vuosi ei mennyt ihan normaaliin tapaan. Tosin kun ajattelen taaksepäin niin monesta asiasta stressasin ihan turhaan. Sitä on vaan niin herkkä kun tulee oman lapsen terveyteen.



Nyt tunnen syyllisyyttä etten tiennyt tuosta cytomegaloviruksesta oikeastaan mitään. En tiennyt että ei esim. saa syödä oman lapsensa jämiä. olen iloisesti syönyt 2,5 v pojan ja 4 v tytön puoliksi syötyjä vanukkaita ja jäätelöitä. Ajattelin vaan että jos heillä ei ole fluunssa oireita ei ole mitään hätää. Olin myös aina luullut että tavallinen flunssa-tyyppinen sairaus on täysin vaaraton raskausaikana. Kkorkeintaan että korkea kuume voi olla pahaksi ja sitä pitää paracetamolilla hoitaa. Perhe-kerhossa söin esim. leipää enkä ollut pessyt käsiäni ennen sitä. Nyt harmittaa ja tunnen syyllisyyttä.

Pelkään sairauksia, että jokin menee pieleen.

Ne sikiöriskit on tooosi pieniä. Itse söin toisen lapsen kohdalla jo ns kiellettyjäkin, mutta kohtuudella. Jo pelkästä vedestä voi sairastua..

Sytomegalovirus (CMV) on yleisin infektio raskauden aikana. Arviolta 0,5 - 3 % raskaana olevista naisista sairastaa sen. CMV-infektio on useimmiten oireeton sekä äidillä että sikiöllä. Virus voi siirtyä sikiöön veriteitse istukan kautta. Virusta löytyy myös kohdunkaulasta, joten tartunta sikiöön on myös synnytyksen jälkeen mahdollinen. Virus leviää pääasiassa sukupuoliteitse, mutta myös virtsan välityksellä. Virusta löytyy usein äidin nielusta ja se erittyy äidinmaitoon. Virus voidaan eristää myös lapsivedestä.



Raskauden aikana infektiodiagnoosiin voi johtaa sikiön kasvuhäiriön tai ultraäänitutkimuksessa havaitun aivojen rakennepoikkeavuuden selvittämiseksi tehty vasta-ainetutkimus. Noin 1 % vastasyntyneistä erittää CM-virusta virtsaan. Suomessa syntyy vuosittain arviolta 60 sytomegalovirus-oireyhtymää sairastavaa lasta. Infektoituneista vastasyntyneistä 10 - 15 %:lla todetaan tyypillsiä verimuutoksia ja keskushermoston kehityshäiriöitä kuten pienipäisyyttä, aivotulehdusta ja kallonsisäisiä kalkkeumia. Oireet ilmaantuvat usein vasta kuukausien tai vuosien kuluttua vajaamielisyyden, kuulovaurion, aivojen toiminnan ja käytöksen häiriöinä. Infektio etenee vielä syntymän jälkeenkin. Raskaudenaikaista seulontaa ei ole, eikä myöskään rokotetta.

niin vastaanotolla on viime aikoina käynyt useita potilaita joilla on ensin olleet selvemmät flunssaoireet ja sitten kurkkukipu on ainoana oireena jäänyt päälle, kestänyt kuukauden. Tämäntyyppistä virusta (ihan flunssavirusta) siis liikkeellä.



t. lääkäri

en ollut ikinä kuullut CMV:stä ennenkuin lapseni, nyt 1v6kk syntyi. Ihmeteltiin täysiaikaisen vauvan pinetä kokoa (alle 2,5kg) ja ottivat häneltä pissanäytteen parin päivän ikäisenä. Sanoivat että on rutiinitoimenpide ja ettei kätilö muista että kukaan olisi saanut CMVtä 20 vuoteen. Joten unohdin asian, kunnes lastenlääkäri soitti vauvan ollessa 2 viikkoa vanha. Se oli oikeasti elämäni kauhein päivä..ja sitä seuraava viikko ennenkuin vauva pääsi neurologisiin tutkimuksiin..itkin ja kuljin ihan sumussa, enkä pystynyt edes puhumaan asiasta kuin mieheni kanssa. No, aivoultrassa todettiin etttei ole häikkää ja sitä seurasi silmien ja korvien tutkimukset joissa myös todettiin kaikki normaaliksi. Sanomattakin selvää että helpotus oli suuren suuri, mutta, CMV kun on niin salakavaa että lapsi joka on todettu terveeksi saattaa silti saada oireita ennen kouluikää :/ Mutta oikeasti, jos kätilö sanoi ettei ole kuullut moisesta niin pitkään aikaan se taitaa kuitenkin olla tosi harvinaista että käy niin kuin meille kävi. Ja siltikin lääkärin sanoin, yhdeksän kymmenestä tartunnan saaneista vauvoista on täysin terve!

Ja ap, itsellä oli juuri kuukauden kestävä kauhea kurkkukipu ja nuhaa, ja tätä on ollut lähipiirissäkin paljon joten uskon ja toivon että huolesti on kuitenkin turhaa :)

Ihana kuulla että teidän lapsella on tällä hetkellä kaikki hyvin. Voin hyvin kuvitella että vauvan tutkimukset olivat todella raastavia ja elämäsi kamalimpia hetkiä.

Lämmin kiitos sinulle että kerroit teidän tarinan. On todella ihanaa ja onneksi että lapsesi on nyt terve ja voi hyvin. Sain kirjoituksestasi paljon lohtua. Toivon teille kaikkea hyvää jatkoon. pidän teidät mielessäni ilta-rukouksissa että kaikki menee hyvin jatkossakin.



Kiitos myös että kerroit pitkittyneestä kurkkukivusta joka on myös sielläpäin vaivannut.



Poikani joka on nyt 2,5 v joutui myös vastasyntyneenä aivo ultraan tärinöiden vuoksi. Se on kyllä hämmentävä tilanne kun oma lapsi joutuu tutkimuksiin. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Tärinät hävisivät sitten 4 kk ikään mennessä kuten lääkäri arveli. Poika oli 3kk kun huolestuin hänen hengityksestään. Tämä ei siis liittynyt tärinöihin millään tavalla. Tästä alkoi sitten kuukausia kestävä lääkäreissä käynti kunnes vihdoin pääsimme Lastenklinikalle ja saimme maailman ihanimman keuhkolääkärin ja oireiden syy selvisi. Tänä päivänä poika on terve vaikka 2 vuotta meni unenaikaisen lisä-hapen kanssa. Olen erittäin kiitollinen siitä että poikani oireiden taustalla oli iän myötä paraneva vaiva. Ennenkuin se parani huoleni oli kuitenkin suuri. Nyt jälkikäteen melkein hävettää että olin asiasta niin stressaantunut. Pienen lapsen asiat kuitenkin koskettavat ja tuolloin se että vauvaa nukutettiin tutkimuksia varten tuntui kurjalta, kuten myös se määrä verinäytteitä joita hänesta jouduttiin ottamaan.



Lämmin kiitos ja kaikkea oikein hyvää koko teidän perheelle.



AP