Miten rohkaisen lasta leikkimään yksin?

nyt raakasti telkku kiinni ja pelit kaappiin pariksi viikoksi. Kyllä ne lapset kummasti alkaa käyttämään omaan mielikuvitustaan, kun on pakko.

Mutta jos vanhemmat lepsuilee ja antaa periksi liian helpolla ja lapsi tietää tämän niin...

joka ei ole ikinä viihtynyt sekuntiakaan yksinään. Sen leikit on aina keskustelevia, osallistujilla on roolit, ja se ei kerta kaikkiaan tykkää tehdä sitä yksin. Jos ollaan pulkkamäessä meidän omalla pihalla, ja pikkuveli kyllästyy ja lähtee pois, niin yhden yhtä laskua ei tää isompi suostu siellä yksin laskemaan, vaan parkuu, ettei vielä lopeteta. Ja vaikka yritän kuinka, että laske vielä pari laskua yksin, että me ollaan tuossa pihalla, niin ei suostu jäämään mäkeen yhtään, vaan parkuen lähtee meidän kanssa pois.



Enkä oo keksinyt, että miten sille sais päähän, että jotain vois joskus tehdä yksinkin. Oon vaan aatellut, että se on luonteeltaan niin seurallinen poika.

Päinvastoin, lapsella on ihan mielettömiä suunnitelmia päässään, ja sit se alkaa touhuamaan niiden toteututusta ja voi leikkiä tunteja putkeen.



Mutta kun se ei leiki yksin, vaan jonkun on aina oltava siinä leikissä mukana. Ja pikkuveli ei aina jaksa ihan koko ajan leikkiä ja mullakin ois päivän mittaan muutakin tekemistä kuin leikkiä...



Eli miten tosiaan opettaa leikkimään itsekseen, ilman seuraa.

Mä olen kanssa yrittänyt saada poikaa esim. olemaan pihalla pienen hetken yksin, välillä mun täytyy viedä vauva sisään syömään ja pojan leikit loppuu sillä sekunnilla kun minä lähden. Hänelle ei edes riitä pikkuveli seuraksi vaan minun pitää olla vieressä katsomassa ja osallistumassa. Pikkuveli on ihan toista maata, hän touhuaa ja keksii koko ajan itselleen jotain. ap

joka ei ole ikinä viihtynyt sekuntiakaan yksinään. Sen leikit on aina keskustelevia, osallistujilla on roolit, ja se ei kerta kaikkiaan tykkää tehdä sitä yksin. Jos ollaan pulkkamäessä meidän omalla pihalla, ja pikkuveli kyllästyy ja lähtee pois, niin yhden yhtä laskua ei tää isompi suostu siellä yksin laskemaan, vaan parkuu, ettei vielä lopeteta. Ja vaikka yritän kuinka, että laske vielä pari laskua yksin, että me ollaan tuossa pihalla, niin ei suostu jäämään mäkeen yhtään, vaan parkuen lähtee meidän kanssa pois.

Enkä oo keksinyt, että miten sille sais päähän, että jotain vois joskus tehdä yksinkin. Oon vaan aatellut, että se on luonteeltaan niin seurallinen poika.

joka ei ole ikinä viihtynyt sekuntiakaan yksinään. Sen leikit on aina keskustelevia, osallistujilla on roolit, ja se ei kerta kaikkiaan tykkää tehdä sitä yksin. Jos ollaan pulkkamäessä meidän omalla pihalla, ja pikkuveli kyllästyy ja lähtee pois, niin yhden yhtä laskua ei tää isompi suostu siellä yksin laskemaan, vaan parkuu, ettei vielä lopeteta. Ja vaikka yritän kuinka, että laske vielä pari laskua yksin, että me ollaan tuossa pihalla, niin ei suostu jäämään mäkeen yhtään, vaan parkuen lähtee meidän kanssa pois.



Enkä oo keksinyt, että miten sille sais päähän, että jotain vois joskus tehdä yksinkin. Oon vaan aatellut, että se on luonteeltaan niin seurallinen poika.

Meillä kanssa pikkuveli on ihan toisenlainen aivan kuten ap:kin sanoi. Ja hyvät vinkit isomman kohdalle olisi oikein tervetulleita.

Meillä kolme lasta (kaksi tyttöä ja poika), joista esikoinen ja kuopus ovat olleet aina huonoja leikkimään yksin. Esikoinen on nyt alakoulun viidennennellä luokalla ja alkoi viihtyä yksikseen joskus ekaluokan jälkeen. Siihen asti oli aina pakko olla kaveri tai vanhemmat seurana pelaamassa, leikkimässä....



Toka on vauvasta saakka viihtynyt itsekseen ja vielä koululaisenakin leikkii itsekseen kivoja leikkejä. Muutenkin on leikkinyt leluilla varmasti enemmän kuin nuo kaksi muuta yhteensä.



Kuopus meilläkin on viisi, eikä juuri koskaan leiki leluilla. Haluaa mielummin pelata lautapelejä. Meilläkin mankuu telkkaria tai tietokonetta heti ,jos kukaan ei ehdi viihdyttää. Joskus saattaa itsekseen pelata pasianssia :), tehdä tehtäväkirjoja tai värittää.



Kannustettu on, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.