Olen vl-nainen

Olen empaattinen, seurallinen ja mukava nainen, työntekijä ja äiti. Olen myös vl-uskossa. Tällä palstalla on puhuttu viimeaikoina paljonkin kipeistä, vaikeista ja mielenkiintoa herättävistä asioista, koskien uskomista. Osa keskusteluista on saanut myös voimakkaasti negatiivisia sävyjä (puoleen ja toiseen), jotka eivät ole mitenkään rakentavia tai suvaitsevaisia. Sen vuoksi kirjoitan tätä.

Suuri osa meistä on tavallisia mukavia immeisiä. Minulla on ystäväpiiri, johon kuuluu eritavalla uskovia, eri kirkkokuntiin ja kulttuureihin kuuluvia, kirkkoon kuulumattomia jne. Heillä kaikilla on yksi sellainen piirre, joka heitä erilaisuudesta huolimatta yhdistää. Tämä piirre on suvaitsevaisuus. Jokainen hyväksyy toisensa omina itsenään. Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat eri asioita. Ihmisen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että hänen kaikkia ajatuksiaan tulisi ymmärtää saatika olla asioista samaa mieltä.



Täällä olleiden keskustelujen yhteydessä on useampaan otteeseen tullut esille se, että vl-t eivät halua keskustella uskostaan. Omalta osaltani voin sanoa, että koen uskoni hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Syvällisemmin juttelen uskostani vasta, kun tutustun toiseen osapuoleen, joka uskostani kysyy, paremmin. Vasta, kun katson, että hän on minulle niin tärkeä, että hänen tulee tietää elämäntavastani, jotta ei tule ylimääräisiä ristiriitoja. Minulle uskosta kyseleminen on vähän sama asia kuin toisen ihmisen sairaskertomuksen tiedustelu. Tämä ei tarkoita sitä, että salaan uskoni, vaan sitä, että en halua keskustella uskoni perusolemuksesta ja sen vaikutuksesta itseeni minulle tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Juttelemme paljonkin ystävieni kanssa elämänkatsomuksistamme. Jutteleminen on rikastuttavaa, lähentävää ja hauskaa silloin, kun se on vapaata kaikesta hyväksymisen pelosta.



En itsekään enää muista, mitä tällä kirjoituksella oli tarkoitus sanoa :). Kaipa jotakin sen suuntaista, että ennakkoluuloton voi hyvinkin huomata, että uskoni ei tee minusta ihmisenä suurestikaan eri tavalla uskovia erilaisempaa. Uskoni ja mieheni ei alista minua.Uskoni ei tee minusta onnetonta. Uskoni ei estä minua olemasta ystävä ei-uskovan kanssa. Uskoni ei estä harrastamasta. Seuraavalla kerralla, kun kohtaamme, kokeilepa tutustua. Autan siinä omalta osaltani olemalla hymyilevä, suvaitsevainen ja helposti lähestyttävä.



:) nainen, joka tunnustaa myös vl-uskoa