Mikä voi olla vialla kun lapset käyttäytyvät aivan mahdottomasti nykyään? :o(

kun se oli yksinomaan tehty allergiselle lapsellemme ilman kananmunaa ja me muut emme sitä syö, kun voimme syödä tavallista. Tiesin, ettei lapsi tule sitä syömään kuitenkaan, joten nakkasin sen pois. On niin ehdoton kun kieltäytyy syömästä jotain. Eskarissa kuulemma kaikki on parempaa kuin kotona. En kyllä erikseen sitten laittanut mitään muuta hänelle joten ei tainnut syödä kuin leipäpalan sitten.

ap

jos he eivät syö tekemääsi ruokaa? annatko sitä mitä haluavat?

jos meillä ei syödä vaan sen vuoksi ku ei kiinnosta, eivät saa sitten muutakaan. jonkun ajan jälkeen tulee aina nälkä ja tarjoamani ruoka maistuu, joskus vaan vähän, mutta pääasia, että söi. pakota en tietenkään, eikä tarvi syödä jos oikeasti yökkäyttää.

ja nuo rumanpuhumiset hoidan jekovitilla. jos siis puhuu rumia, annan tipan jekovittia ja puheet loppuu. tosin nuorempi melkein tykkää siitä, joten sille ei niinkään auta, mutta vanhemmalle tosiaan auttaa, eikä hän sitten voi provosoida nuorempaa.

Miksi sä muuten heitit sen makaronilaatikon kompostiin? Meillä ei saa muuta ruokaa kuin sitä mitä tarjotaan, eikä tulisi mieleenkään heittää ruokaa pois sen takia että lapsi sanoo yäk.

tosin meiltä löytyy vain tuo reilu 3v tyttö. mulla myös raskaus alkaa olla aika loppusuoralla, joten senkin vuoksi oon välillä älyttömän poikki, siis ihan muutenkin mut ei ainakaan helpota se että joka asiasta pitää tapella ja taistella ja pistää vastaan. kaikki ruoka on muka yök, tosin useimmiten kun saadaan jollain keinolla houkuteltua tyttö edes maistamaan (syö kolme lusikallista ni sit saat voileivän jos ei enempää maistu) niin tyttöpä vetää lautasen tyhjäksi, oli siinä mitä hyvänsä. pitää vaan heti alkuun sanoa jo että "mä en tykkää tästä". meijän ratkaisu on toistaiseksi ollut yksinkertaisesti se, että sitten ole nälkäinen - ruokaa on kyllä tarjolla, mutta jos ei kelpaa niin sittenhän on syömättä.



kielenkäyttö on myös tota samansuuntaista, jostain syystä etenkin kissan- ja koirankakat tuntuvat kiehtovan/naurattavan. tän mä luulen kyllä johtuvan ihan päivähoidosta, koska ennen päivähoidon aloitusta ei ollut mitään tämmöistä, vaan kissan- ja koirankakatkin oli ihan luonnollisia asioita tytöstä, kun nyt tyttö höpöttää niistä ja naureskelee jutuilleen koko ajan. ilmeisesti hoidossa on ollut useammankin lapsen kanssa tämmöisestä asiasta "ongelmaa", joten senkin vuoksi epäilen että jutut ovat tarttuneet sieltä. aamupukemiset sujuvat suht helposti, monesti joutuu kehottamaan ja käskemään, mutta harvemmin tulee tappelua, toisin kuin illalla, kun pitäisi lähteä pesulle ja nukkumaan. silloin tuo vehtailu ja temppuilu on kovimmillaan, vaikka on sitä muutenkin päivän mittaan.



itseäni joskus harmittaa, kun tämmöistä on vain kotona, ei ollenkaan hoidossa. tosin sehän taitaa olla ihan normaalia... kotona ollaan huomattu, että eniten temppuilua esiintyy isälle, joka oli kaksi vuotta kotona hoitamassa tyttöä ennen kuin viime syksynä alkoi päivähoito. joskus toki tyttö temppuilee mullekin, mutta aika harvoin - tosin varmasti sekin vaikuttaa, että tyttö alkaa kaiketi jo tietää, että äiti yksinkertaisesti sanoo vain kaksi kertaa nätisti, kolmas kerta on jo aika kireällä äänellä lausuttu kehoitus ja sitten äiti kyllä suuttuu ja korottaa ääntään. isänsä kun ei ole koskaan suuttunut eikä korottanut ääntään mistään asiasta sen kummemmin mulle kuin tytöllekään, joten isän kehotukset eivät taida senkään vuoksi olla tytöstä kovin vakavasti otettavia - eihän siitä oikeastaan seuraa mitään, vaikkei hän niitä noudatakaan.

eskariuhma, joka ajoittuu jonnekin 5-7 ikävuoden kohdille. Menee kyllä ohi, tulee muutama seesteisempi vuosi ennen kuin se taas sitten alkaa... :-)

ei ainakaan minun lapsuudessani olisi kukaan ala-kouluikäinen tai nuorempi tyttö mennyt vaikka toisen synttäreillä penkomaan vanhempien makuuhuoneen kaappeja, arvostellut kaikkea kodissa olevaa suureen ääneen ja yökötellyt kaikille tarjoamisille.