Anopin kanssa keskustelu - lapsenlapsensa synttärit, kuuluko muidenkin lapsien saada lahjat?
synttärisankarille lahjoja. lasten täytyy opia olemaan onnellinen myös sisaruksen puolesta. synttäreinä lapsen kuuluu saada olla se ainut sankari
Kommentit (18)
Eli anopin kanssa eilen alkoi keskustelu siitä että jos meidän toinen lapsi viettää synttäreitä, kuuluko sen toisenkin lapsen saada jotain lahjoja. Mitäpä mieltä olette?
Kun minä olin ehdottomasti sitä mieltä että vain sille tuodaan lahjaa joka synttäreitä viettää. Anoppi vain mietti että miltä siitä toisesta nyt sitten tuntuu, kun isosisko vaan saa lahjoja - No voi voi, sanoin minä, pitäähän siihen oppia ettei aina voi saada kun muutkin saa. "On niin pienikin tämä pikkusisko", (1v) että ei voi vielä ymmärtää. "Eikö edes karkkia voisi tuoda" sanoin että eiköhän siitä synttäri-tarjoilusta saa pienempikin lapsi omat herkkunsa.
Piti aivan pöyristyttävänä mun mielipidettä asiaan!
Muutenkin ärsyttää tämä tapa, että aina pitää tuoda jotain tuliaisia!!! Aina vaan ei tarvitse saada - siihen meidätkin kotona opetettiin (siis minun perheessä, 4 sisarusta)
Huoh
Meillä ei tosin ole vielä kuin yksi lapsi, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä että vain sankarille annetaan lahjoja. Meillä kun on haaveissa useampi lapsi (ainakin neljä) niin mitä siitäkin tulisi jos jokaisen pitäisi saada aina lahja kun yksi saa. Lapsen on ihan hyvä oppia siihen että synttärit on kerran vuodessa ja jokainen saa lahjoja omana synttärinään.
haluaa tuoda, niin mikäs siinä. Yleensä sisarukset saavat jotain karkkia tms pientä, enkä pidä asiaa yhtään kamalana.
Pidä vaan linjasi, muuten olette jossain vaiheessa ihmeissänne niiden lahjojen kanssa kun aina pitää olla kaikille paketit. Senhän on tarkoituskin olla sen sankarin päivä, ideahan häviää täysin jos paketteja tuodaan kaikille.
Ainoastaan siinä tapauksessa kun perheeseen on syntynyt vauva, ymmärrän jos isommille sisaruksille viedään jotain. Heille on kuitenkin kova paikka uusi vauva ja pelkkä vauvan palvonta. Tavan synttärit asia erikseen.
Meillä anoppi tuo aina tullessaan hillittömät määrät karkkia lapsille tullessaan. Käy niin harvoin, että yrittää vain lahjoa lapset puolelleen. Vaikka mies joka kerta tylysti laittaa herkut kaappiin ja sanoo että nämä syödään sitten karkkipäivänä, niin aloittaa sitten siitä marmatuksen että voisi kai niitä nyt mummon kunniaksi antaa lapsille. Eli lisäksi kyseenalaistaa lasten kuullen meidän periaatteita. Ei kiva, mutta asiasta turha puhua ko. ihmiselle.
ja tietenkin vain sankari saa lahjat. Sehän on just hänen oma juhlapäivänsä!
Antaa mummin tuoda lahja jos tahtoo! Olkaa kiitolisia!!
Meillä kuule se tilanne että ei ole ketään ketä lapsen synttäreille edes voisimme kutsua, ehkä yhden ihmisensaan tulemaan. Järkkään täällä sitten bileet vaan omalle perheelle koristeineen ja kakkuineen, kun lapsi jo on sen ikäinen että synttäreitä on odottanut jo puoli vuotta. Lahjoja ei sitten kait tule kuin meiltä.
Kyllä ne lapset oppii siihen, että joskus joku tuo tuliaisia ja joskus taas ei. Voihan se olla pieni pettymys jos ei joskus tulekaan jotain, kun viimeksi tuli, mutta siinä sitä on tilaisuus opetella turvallisesti pieniä pettymyksen kestämisiä.
Jos joku tuo muillekin lapsille lahjoja, en katso sitä kuitenkaan pahana. Asia on silloin lahjanantajan valinta.
Meillä on periaatteena se, että vain sankarille ostamme lahjoja, mutta en siitä hermostu jos joku, käytännössä jompikumpi mummi, tuo muillekin jotain pientä kuten karkkiaskin tai pääsiäismunan. Lapsia on kolm ja hyvin tuosta mummien "lahjomisesta" huolimatta hoksaavat kuka milloinkin on päivänsankari. Tosin lahjat aina kiertävät kädestä käteen ja toisten lahjoja tutkitaan yhdessä.
Ne sisarusten lahjat ei tarvitse olla isoja. Ihan piirustuslehtiö tai sukat tai vaikka hiuspinnejä.
Sisarukselle voi nyt jonkun pienen karkkijutun tuoda, mutta ei sen kummempaa.
kukin tyylillään. itse muistan kuinka siskon kanssa inhottiin lapsina kun toinenkin sai omana synttärinä lahjoja ja sitten kyllä ymmärrettiin sekin ettei toisen synttärinä kuulunut saada itselle mitään. synttäripäivä oli ainut päivä kun kyse oli vaan itsestä eikä kaikkea tarvinnut jakaa sisaruksen kanssa, muuten jaettiinkin ihan kaikki.
miksi niitä lapsia pitää hemmotella ja lelliä ja kaikille olla aina jotain ostelemassa.
Ne sisarusten lahjat ei tarvitse olla isoja. Ihan piirustuslehtiö tai sukat tai vaikka hiuspinnejä.
.... silloin on hänen juhlat . Jokainen saa olla se "erityinen sankari" kerran vuodessa ei silloin kuulu muiden saada lahjoja.
Oppii lapset jo pienestä pitäen että aina ei voi saada jotain.
mutta kokemus on vähän muuttanut asennetta.
Esikoiseni täytti juuri 6-vuotta ja sitä juhlistettiin kolmena eri päivänä (oli eri synttärit pk-kavereille, muille kavereille ja sukulaisilla). 2,5-vuotias pikkusisko seurasi vieressä näitä valmisteluja ja hänelle oli selvästi tiukka paikka, että kaikki vain toivat lahjoja isoveljelle. Ei hän oikein ymmärtänyt selitystä, että "puolen vuoden päästä on sinun syntymäpäiväsi". Meillä ei ollut tarkoitus antaa pienemmälle mitään (hän pääsi auttamaan isoveljeä lahjojen avaamisessa), mutta isovanhemmat molemmat sitten toivat tytölle myös pienen lahjan. Molemmat lahjat olivat pieniä ja tarpellisia eli ei mitään lelua tms. Mutta kyllä oli pienen tytön kasvot näkemisen arvoiset, kun lopulta itsekin jotain sai. Eikä tullut itkua siitä, että isoveli sai roppakaupalla kaikenlaista kivaa itselleen.
En siis ole niin tiukkapipo tämä asian suhteen. Tottakai on hyvä oppia, että jokaisella on syntymäpäivät erikseen, mutta täytyy kyllä ottaa huomioon lapsen ikäkin. Teidän lapsenne (1 v.) tuskin ymmärtää noiden lahjojen suhteen, mutta esim. vuoden päästä hän jo ymmärtää ja saattaa olla todella pahoillaan, ellei mitään saa.
Itse kuitenkin muistan saaneeni siskojeni syntymäpäivänä myös pienen lahjan silloin tällöin. Siskoni ovat syntyneet 2 päivän päivämääräerolla (siis eri vuosina kuitenkin) ja heidän synttärinsä pidettiin samassa juhlassa. Tällainen pieni lahja ilahdutti ja vieläkin muistan, että esim. kummitätini toi minulle jotain pientä.
Katsokaas kun kaikki vanhemmat eivät pelkää lapsen pettymystä vaan osa meistä ymmärtää että se kuuluu elämään. On itse asiassa tosi tärkeä osa kasvua.
eli juhlitaan sitä joka sankari on. Mutta meilläkin mummot tuo kummallekin aina lahjan, eikäse nyt niin kauheeta ole. Toinen saa aina jotain pienempää (esim. T-paidan tms) ja toinen varsinaisen synttärilahjan. Muut vieraat ei tuo kuin sankarille.
Siitä, että aina tuodaan tuliaisia en minäkään pidä enkä karkin tuomisesta yleensäkään.
Meiltä ja sukulaisilta.