Oletko saanut sektiopelko -diagnoosin? Sellainenkin synnytyspelkodiagnoosi on

on se, että alatiesynnytys sujuu helposti ja luonnollisesti, niin ettei kätilönkään tarvitse siihen juuri puuttua (kuten muutkin nisäkkäät synnyttävät). Sektio on täysin päivastainen tilanne. Äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja passiivisena leikkaavan lääkärin ja muun henkilökunnan armoilla. Se on suuri operaatio, ei synnytys vaan syntymä. On ihan luontevaa pelätä sitä. Onneksi henkilökunta on osaavaa ja harvemmin sattuu mitään vakavampaa.

Sektio on synnytys. Lääketieteellinen luokitus synnytystavoille:

- alatie

- keisarileikkaus

- pihti

- imukuppi

miksi kukin asiat mieltää. Minä olen synnyttänyt ja minut on sektioitu. Ensimmäinen oli synnytys, toinen oli leikkaus. Molemmissa syntyi lapsi. Kumpaakin rakastan yhtä paljon.

Musta tuntuu todella omituiselta, että monille on suorastaan pakkomielle väittää synnyttäneensä, jos lapsen on ottanut lääkäri veitsen avulla mahasta. Väitättekö te tehneenne itsellenne umpisuolenpoiston tai vaikka sterilisaationkin itse, vaikka sen on oikeasti tehnyt lääkäri?

Ja ennen kaikkea: mitä väliä? Kuulostaa todella surkealta itsetunnolta, jos on pakko väittää synnyttäneensä, vaikka kyseessä on ollut leikkaus. Millä lailla se synnyttäminen tekisi teistä parempia äitejä?

on se, että alatiesynnytys sujuu helposti ja luonnollisesti, niin ettei kätilönkään tarvitse siihen juuri puuttua (kuten muutkin nisäkkäät synnyttävät). Sektio on täysin päivastainen tilanne. Äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja passiivisena leikkaavan lääkärin ja muun henkilökunnan armoilla. Se on suuri operaatio, ei synnytys vaan syntymä. On ihan luontevaa pelätä sitä. Onneksi henkilökunta on osaavaa ja harvemmin sattuu mitään vakavampaa.

Sektio on synnytys. Lääketieteellinen luokitus synnytystavoille:

- alatie

- keisarileikkaus

- pihti

- imukuppi

on tapa syntyä, imukuppi ja pihtisynnytykset ovat avusteisia synnytyksiä ja "normaalisynnytys" on se synnytys, jossa kukaan ei avusta mitenkään, vaan äiti ihan itse puskee lapsen maailmaan.

tunnelin lävitse?



Eli kyse on siis fyysisestä työstä ja rehkimisestä - miksi synnytyksen yhteydessä fyysistä työtä niin arvostetaan, kun muuten yhteiskunnassa ei - akateemisuus ja valkokaulustyöläisyys kun ovat ne arvostetuimmat ominaisuudet työläisellä.

Henkinen työ siis - ei putkimiehen duunit, vaikka niistä hyvin maksetaankin koulutukseen nähden.



Sekä alatiesynnytys että sektio vaativat henkistä kanttia, joten eiköhän voitaisi sitten puhua synnytyksestä niiden kummankin yhteydessä.

tuo ole lääkäri eikä kätilö, eikä edes leikkurin sh. Ei naissä kuvioissa mukana oleva pelkäisi alleen paskomista tai oksentamista, vaan niitä todellisia vakavia riskejä.

i]

Olen aina pelännyt joutuvani sektioon. Ne mammat makaavat siinä avuttomina pöytään köytettyinä valaina kun joku tonkii vauvan sieltä läskien seasta. Ainoa mitä mamma voi tehdä on oksentaa ja paskoa alleen.

Minun sektiopelkoni siis perustuu ihan käytännön kokemukseen.

olisi vielä laittanut, että missä sairaalassa leikkaussalihenkilökunnan ajatuksenjuoksu on tuota tasoa:D Osattais varoa!

Itse meinaan kerran livistin gynen tutkimuspöyödältä ja gyne kysyi mitäs nyt, ja sanoin, että on ilmaa vatsassa. Gyne nauroi ja sanoi, että on töissä äippäpolilla ja näkee kyllä joka ikinen päivä vähän enemmänkin kuin pieruja, että ei kyllä ihan pienestä hätkähdä.

Sektio ei vaadi muorilta todellisuudessa yhtään mitään. Mammahan voidaan laittaa vaikka uneen, ja siinä hänen mukavasti köllötellessään joku kaivaa vauvan ulos. En voi sanoa vaativaksi touhuksi kyllä.



Enkä tiedä missä puskassa täällä joidenkin pää on ollut. Kyllä minun kokemukseni mukaan sektioäidit oksentavat ja turauttavat varpusparvet paljon useammin kuin alatiesynnyttäjät, johtuen anestesia-aineista, puudutusaineista ja kipulääkkeistä. Tai sitten se on vain jotenkin niin paljon nolompaa siellä steriilissä leikkurissa kuin synnytyssalissa kaiken muun häsellyksen keskellä.

Ei kukaan tykkää paskankäryssä työskennellä. Kyllä niitä paska- ja yrjötykkejä myöhemmin sadatellaan, kun ei lounas maistu ja haju tuntuu nenässä monta tuntia.

että sairaalassa työskentelevä on valinnut väärän alan, jos minkään eritteen haju kovasti etoo, oli se sitten pissa, paska, yrjö, veri tai tulehduserite. Sairaalanhenkilökunta on tottunut eritteisiin, eikä ne eritteet tai eritevitsitkään keltään ruokahalua vie.

t: ei kovinkaan hajuherkkä sh

Ei kukaan tykkää paskankäryssä työskennellä. Kyllä niitä paska- ja yrjötykkejä myöhemmin sadatellaan, kun ei lounas maistu ja haju tuntuu nenässä monta tuntia.

Vai miten selittyy se että tuo yksi sekopääkin on päässyt läpi, shortsihoitsun lisäksi. Jos hän siis ihan oikeasti on hoitsu, eikä joku 15 vee kyllästynyt välitunnillaistuja.

k> Oletko saanut sektiopelko -diagnoosin?



Tautiluokituksesta löysin vain diagnoosin 'O99.80 Synnytyspelko'*. Liekö sektiopelolle ainakaan omaa tautiluokitustaan. Mikä sinänsä ei vähennä pelon vakavuutta.



Itse kärsin alatiesynnytyspelosta, jota hoidan parhaillaan synnytyspelkopoliklinikalla. Sektiokokemuskin on takana. Ei sektio toki mukava kokemus ollut, mutta se ei kuitenkaan aiheuta minulle elämää haittaavaa, lääketieteellistä pelkoa, jonka viiden vuoden takainen alatiesynnytysyritys aiheutti.



M











*) http://www.nordclass.uu.se/verksam/norddrgmanual/NordDRG_2006_FIN/Flow/…

ja sektio meni muutenkin vituralleen, tuli sisäistä verenvuotoa, ja sain sepsiksen. mutta voihan niin käydä missä tahansa muussakin leikkauksessa, ei pelkästään sektiossa.

pelottaa mm se, että kohtuhaavaa tehdessä viilletään suureen kohdunseinämän verisuoneen, jooloin syntyy masssiivinen vuoto, puhkaistaan vahingossa virtsarakko tai suoli, ommellaan vähän hutiloiden sisempiä kerroksia ja vuotaa sisuksiin, tulee iso hematooma, viilletään vahingossa vauvaa, haava tulehtuu tai aukeaa, postspinaalipäänsärky, tulee laskimotulppa sektion jälkeen, sektion jälkeinen kipu, haavan ympäristön tuntopuutokset leikkauksen jälkeen. Onhan näitä nyt vaikka mitä syitä, miksi sektiota pelkään. Ja kaikki näistä ovat mahdollisia riskejä, joskaan eivät kovin yleisiä. Mutta koskaan sitä ei tiedä, kenen kohdalle se sattuu.

Kyllä minun kokemukseni mukaan sektioäidit oksentavat ja turauttavat varpusparvet paljon useammin kuin alatiesynnyttäjät

tas ymmärtänyt että joksenkin 100% alatiesynnyttäjistä turauttaa sinne pöydälle kaiken mitä suolessa on - johtuen siitä, että vauva painaa tieltään kaiken ylimääräisen ulos.

Ja noloa voi olla vain sellainen josta tietää. Minulle on tehty 3 sektiota, enkä kyllä ole tullut ajatelleeksikaan että onko sieltä tullut varpusparvi vai ei. Ainakaan en ole mitään haistanut jos on tullut. Ja joka kerralla olen käynyt ihan paria tuntia ennen isolla asialla.

(Suunniteltuun) sektioon mennään sitäpaitsi 12h syömättä ja juomatta, jolloin ei kertakaikkiaan ole mitään mitä oksentaa vaikka oksennuttaisi, kun paikat ovat ihan tyhjät - kai tämän tiedät jos kerran alan ammattilainen olet...

Kyllä siinä tietysti ällötys tulee kun vatsakalvoja ommellaan kiinni, mutta siksi kannattaakin olla pupeltamatta liikoja, ei laatta lennä.

.. on ap myös oikeasssa, että sektio ei aina auta synnytyspelkoon. Minulla viiden vuoden takainen alatiesynnytyskokemus vaivaa ja ahdistaa edelleen. Jos tällä raskauskerralla saisin sektion (mikä minulle on luvattukin, jos niin haluan), ei se kuitenkaan välttämättä poista vanhan kokemuksen aiheuttamaa ahdistusta. Minulla vaivaa kuolemanpelko, kokemus perusturvallisuuden tunteen katoamisesta ym. mihin psykologikäynnit eivät vielä ole auttaneet. Ahdistus valvottaa öisin ym. Mutta ehkä käynnit auttavat ajan kanssa. Olen käynyt psykologilla vasta muutaman kerran.



Sektio ei tosiaan aina auta. Mutta hienoa, että sekin on olemassa, ja auttaa joitakin.



M

arvossaan, mutta sektio ei ole mitään eikä sektiolla synnyttänyt äiti muuta kuin eritehaitta? Suhtautuvatko leikkaussalin hoitajat yhtä karsaasti kaikkiin leikkauspotilaisiin?

Minulla on esimerkiksi selvästi sydämen toiminnassa pahaa vikaa (ei jaksa pumpata rasituksessa, ehkä vajaatoimintaa?) mutta en aijo mennä lääkäriin, koska sen missään nimessä anna leikellä itseäni. Ja parempi etten edes "tiedä" viastani, koska vakuutusyhtiö tuskin maksaa mahdollisesta kuolemastani miehelleni jos olen aiheuttanut kuolemani kieltäytymällä hoidosta. Sen sijaan jos kuolisin "tapaturmaisesti", saisivat kaikki velat anteeksi ja vielä hyvän summan kahitsevaa käteen :)



Joo mutta ei todellakaan tulisi mieleeni pyytää sektiota, onneksi sitä ei ole ikinä tarvittukaan eikä tyrkytettykään. Nyt olen taas raskaana ja istukka on vähän alhaalla... toivon totisesti että se sieltä nousee ettei tarvi mennä sektioon. Jos siihen joudutaan niin varaudun sitten kuolemaan siihen ja vaadin täydellisen nukutuksen, etten tiedä mitään surkeasta lopustani :(

diagnoosikseen joka puolella... itse pelkään aivan älyttömästi joutuvani sektioon, ja vaikka tiedän ettei pelolleni ole mitään perusteita, mitään lääketieteellistä syytä sille että jouduttaisiin sektio tekemään ei ole, niin en voi sille mitään, että pelkään sektioon joutumista.



täällä päin sektiopelosta ei todellakaan anneta erikseen diagnoosia, eikä siihen ole mahdollista saada mitään apua, kuten olisi pelkopolilla mahdollista saada jos pelkäisi alatiesynnytystä. tosin, jos etukäteen tiedetään että joudutaan tekemään sektio, silloin taitaa olla mahdollista päästä keskustelemaan peräti neuvolapsykologin kanssa sektiopelostaan... itse olen puhunut neuvolan th:n kanssa tästä pelostani, ja hän on kuitannut asian (toisaalta kyllä hyvin fiksustikin) sillä, että hyvähän se on sitä pelätäkin niin ei ainakaan turhaan tehdä sektiota (tähän perään pitkät listat sektion komplikaatioriskeistä yms. verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen), ja että todennäköisyys joutua hätäsektioon on mun kohdallani erittäin pieni, kun ottaa huomioon sen, että esikoislapseni oli yli 4kg ja varsin isokokoinen vauva, mutta syntyi silti normaalisti alateitse ja varsin nopeastikin. No, nämä mä tiedän kyllä itsekin jo ennestään, mutta ne ei silti vähennä mun pelkoja.

Minulla on esimerkiksi selvästi sydämen toiminnassa pahaa vikaa (ei jaksa pumpata rasituksessa, ehkä vajaatoimintaa

toivon totisesti että ettei tarvi mennä sektioon. Jos siihen joudutaan niin varaudun sitten kuolemaan siihen ja vaadin täydellisen nukutuksen, etten tiedä mitään surkeasta lopustani :(

No onpas sulla hyvä usko suomalaiseen sairaalahoidon tasoon, huh huh... Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että mitä pahempi vika sydämen toiminnassa, sitä todennäköisemmin voit joutua esim sydänleikkaukseen? Enkä usko, että niitä jätetään tekemättä sen takia, että on sairas sydän, vaan juuri siksi niitä tehdään.

Ja jos sydäntautisi on todellinen, eikä mitään luulosairautta, miten muka voi olla, että virallisesti kukaan ei tiedä sairaudestasi?

Kaikkeen voi kuolla, voi jäädä auton alle, hukkua tai tukehtua. Itselleni on tehty kaksi sektiota synnytyspelon vuoksi ja olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen. Kaikki voi mennä elämässä pieleen, jos niin ajattelee.

Toimenpide oli raju ja tuli komplikaatioita sekä leikkauksessa että toipumisvaiheessa. Vieläkin kärsin leikkauksesta johtuvista ongelmista,joita pahentaa tämä raskaus(rv32)

Sairaalan henkilökunta oli töykeätä ja kylmää porukkaa, kipuja ei otettu todesta ja minut leimattiin hankalaksi potilaaksi. Koko sairaala aika oli yhtä helvettiä. En ole vieläkään sinut koko asian kanssa.

Tämä on syy miksi minua ei enää koskaan leikata auki missään tapauksessa. Ajatuskin sektiosta saa minut ihan paniikkiin. Vauva on tällä hetkellä perätilassa joten mahdollisuus on että sektio on edessä. Asiaa en ole pystynyt vielä itseni kanssa käymään läpi, vaan odotan ja toivon ihmettä jotta vauva mahtusi alakautta tai saataisiin vielä käännettyä.

Sektio ei vaadi muorilta todellisuudessa yhtään mitään. Mammahan voidaan laittaa vaikka uneen, ja siinä hänen mukavasti köllötellessään joku kaivaa vauvan ulos. En voi sanoa vaativaksi touhuksi kyllä.

Enkä tiedä missä puskassa täällä joidenkin pää on ollut. Kyllä minun kokemukseni mukaan sektioäidit oksentavat ja turauttavat varpusparvet paljon useammin kuin alatiesynnyttäjät, johtuen anestesia-aineista, puudutusaineista ja kipulääkkeistä. Tai sitten se on vain jotenkin niin paljon nolompaa siellä steriilissä leikkurissa kuin synnytyssalissa kaiken muun häsellyksen keskellä.

En ole kyllä kuullut enkä nähnyt yhdenkään sektioäidin päästäneen alleen, alatiesynnytyksessä sitä tapahtuu. En tiedä mikä pakkomielle sinulla on täällä esittää olevasi alan ammattilainen, vaikka kukaan ei sitä uskokaan. Tuosta noin vain laittaa uneen. Uneen laitettu ihminen täytyy laittaa myös aina hengityskoneeseen/anestesiakoneeseen nukutuksen ajaksi. Se ei ole mikään tuosta noin vain toimenpide. Ihminen intuboidaan, eli hengitysputki laitetaan kurkkuun nukahtamisen jälkeen jne. Kyllä mihin tahansa isoon leikkaukseen joutuminen vaatii kanttia ja siksi myös pelottaa. Se on luonnollista. Kerrohan missä sairaalassa sektioäitisi turauttelevat leikkauspöydälle? Ettei vain olisi Provoon-sairaalan sectioitujen osastolla? ;) Olivatko nämä suunniteltuja leikkauksia vai kiireellisiä toimenpiteitä?

Kuten jo ennen oli puhetta, leikkausta ennen ollaan ravinnotta. Aika monta leikkausta olen nähnyt, yhdessäkään potilas ei ole laskenut pöydälle. Kuulemma sitäkin tietysti joskus sattuu.