Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit osaavat olla todella ilkeitä! puistoasiaa...
09.03.2009 |
Meillä lapset 2v,5v ja 8v. Viime keväänä palasin työelämään tekemään töitä osa-aikaisesti, niin että lapsille tuli noin viisi hoitopäivää kuussa. Kotiäitikaverit ottivat tämän raskaasti. Muusta ei enää puhuttukaan kuin kuinka kamalaa on päiväkodissa. Osa ei enää moikannutkaan. Ei enää soiteltu puistoilemaan jne.
Vuoden lopulla sain vakituisen paikan, jota aloin vuoden alusta tekemään. Töitä minulla on yleensä niin että kolme töitä, kaksi vapaata, neljä töitä, kolme vapaata, viisi töitä, neljä vapaata. Lapset ovat hoidossa 10pv/kk. Koko "uraäitiyteni" ajan ollaan puistoiltu ja kerhoiltu melkein samaan tahtiin kuin ennenkin. Iltavuoroon mennessäkin käydään puistossa ulkoilemassa. Mutta nyt kun saivat tietää, että teen töitä vakituisesti ja täyspäiväisesti, eivät puistossa enää puhu minulle! Luovat vaan murhaavia katseita. Voisivat varmaan hirttää minut kiikuntolppaan! Jos jotain puhuvat niin hirvittelevät vain kun olen töissä ja lapset hoidossa. Joskus tosiaan hoitopäiviä voi tulla samalle viikolle jopa kolme! Mistään tavllisista lastenongelmista en saa puhua ilman, että se yhdistetään päiväkotiin. Olen saanut kuulla suorainaista vittuiluakin. Lapsia ei enää pyydetä leikkiin saati kyläilemään. Kerran erehdyin sanomaan, että lapset olivat mahataudissa. Siitä alkoi hirveä kaakatus, että kuinka päiväkodeissa taudit kiertää. Ei auttanut sanoa, että saivat taudin eläkkeellä olevalta mummoltaan ja ovat viimeksi sairastaneet vuosi sitten...
Koen olevani todella yksin. En saa vertaistukea äitiyteeni mistään. Nautin työstäni paljon, samoin kuin lapsistani. Lapset ovat tasapainoisia ja pitävät sekä hoitopäivistä että kotipäivistä. Perheemme elää hyvää vaihetta elämässä ja arki sujuu hyvin. Tuntuu vain niin surulliselta kun se verkosto mitä vielä vuosi sitten luulin niin hyväksi on meidät niin totaalisesti hyljännyt ja olemme joutuneet kiusaamisen kohteeksi.
Onko muita tällaisessa elämänvaiheessa olevia? Onko tämäkin asia joko ON tai OFF, olet joko töissä tai sitten kotona? Jos olet kotona, niin sitten teet tiettyjä asioita, mutta jos olet töissä et saa, etkä voi tehdä niitä asioita joita tekisit kotona ollessasi.
Aargh! Helpotti kun sai purkautua.
Kommentit (16)
Kyllä todelliset ystävät pysyvät ystävinä, olipa kotiäitinä tai töissä.
Lieneekö pientä kateutta havaittavissa noilla kotiäiti"ystävilläsi? Ehkä heitä harmittaa, kun omassa elämässä ei ole kuin sitä samaa puistoilua ja kerhoilua ja sinulla on elämässäsi muutakin. Sekä enemmän rahaa.
Minä en jaksaisi olla tuollaisten kanssa enää edes tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on jonkun kanssa viettänyt aikaansa päivittäin ja jakanut niin ilot kuin surut, niin eikös sitä ole silloin iloinen nähdessään pienen tauon jälkeen? Monet työhönpalaavat palaavat 8-17-työhön, jolloin aikaa ei jää enää arkiaamupuistoiluun. Käyvät puistoissa kyllä iltaisin ja viikonloppuisin. Nämä työssäkäyvät äidit ovat nykyäänkin mukavaa seuraa.
aikaa ihan keskenämme omalla pihalla.
Olipa aivan ensimmäinen kerta kun kuulin jotain tuollaista. Eiköhän se nyt ole niin, että teidän elämäntilanne onmuuttunut ja nyt on aika etsiä uusia ystäviä tai kaivaa esiin vanhoja. Eihän tuollaista kestä. Hulluja akkoja.
teitä ei loppujen lopuksi yhdistänyt muu asia kuin kotiäitiys.
Hirmu kurja lukea tuollaisesta touhusta. Minusta sinä toimit aika esimerkillisesti, kun jaksat puistoilla ennen työpäivää yms. Taitaa olla puistoäidit vaan väsyneitä omaanoloonsa ja ehkä vähän kateellisiakin.
Itse olen jäämässä pian kotiin vauvan kanssa, ja isommat jatkaa osa-aikaisesti päiväkodissa. Onneksi kukaan ei ole järjestelyä arvostellut, ainakaan minun kuulteni. Päinvastoin meillpäin taitaa olla erityisen paljon näitä "virikelapsia", kun kukaan ei halua hyvistä hoitopaikoista luopua.
Yritä nousta koko ikävän asian yläpuolelle, te tiedätte itse parheiten, mikä on teille sopivaa. Muiden on ihan turhaa arvostella. Lapsille tietysti kurjaa, jos tutu leikkikaverit yllättäen häviävät arjesta. Mutta onneksi hoidosta löytyy varmasti uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuollaista olla aikuisten ihmisten kesken? Ei puhuta toiselle jos tämä palaa töihin... voi järkytys, yksi hyvä syy karttaa puistoja ja mammapiirejä!
Olen ollut paljon tekemisissä äitien kanssa, osa äideistä on tullut kavereiksi työni kautta.
Aikoinaan olin yksityisenä puistotätinä Helsingissä, jossa vuorovaikutus vanhempien kanssa oli vilkasta, itsellänikin lapsia siellä. Mukavaa jutustella ja lapset kyläilivät puolin ja toisin. Myös siirryttyäni perheisiin hoitajaksi, on vuosia työsuhteen jälkeenkin pidetty yhteyttä, ainakin korteilla ja joskus rupatellen puhelimitse.
Sitten muutimmekin omakotitaloon kymmenien kilometrien päähän kaikista, mummoista, serkuista, kummeista, äitikavereista jne. Asumme seudulla, jossa en ole muiden kanssa tekemisissä, kerrostalossa varmaan olisinkin. Omat lapset ja mies seurana, aina en ole työelämässäkään, jossa tapaisi muita ihmisiä ollen kotiäitinä, mutta en kaipaa juttuseuraa tämän enempää. Vaikka ennen oli kiireisiäkin aikoja kaverien tapaamisissa, niin olen ihan hyvin päässyt elämään tällaista aikuiskaverittomuutta.
Teen paljon kaikkea lasten ja mieheni kanssa, kotityöt, lukeminen, ompelu, neulominen, dokumentit ja muutamat sarjat TV:stä, kuten jonkun urheilulajien seuranta jne. Kun kävelen kaupalle, joka ei ole ihan vieressä tapaan ihmisiä. Heidän kanssaan kyläläisenä tulee vaihdettua muutama sana, en edes tiedä kaikkien tuttavallisesti esiintyvien nimiä, mutta aina jotain pientä jutun tynkää ihmiset juttelee. Se on siinä.
Kun muutimme, muutama naapuri tuli kutsumatta käymään, katsomaan millaisia ihmisiä muutti, mutta en halunut alkaa ravailemaan heillä ja vastaavasti ottamaan vastaan. Näkivät varmaan kaikesta että on iso perhe, vaunut ja lelut ulkona, lapsiakin siellä jne. En vain kaipaa enää uusia tuttavuuksia. Toki on sisaruksia joiden kanssa pidämme yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kotonaollessani päässyt edes noihin mammapiireihin sisään, kun menin möläyttämään, että aion palata takaisin töihin 1½-2 vuoden kuluessa.
Ei kannata välittää, ei ne sun ystäviä ollutkaan. Ymmärrän pettymyksesi, mutta sinä teit itsellesi oikean ja hyvän päätöksen. Lapsesikin ovat jo hyvän ikäisiä. Nauti työstäsi ja siitä olen varma, että saat uusia ystäviä, järkeviä perheenäitejä, jotka hyväksyvät sinut, vaikka teet työtä. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa. Nauti perheestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ap
Porvoon leikkipuistosta ei vähään aikaan ole raporttia tullutkaan.
Sitä on vaan niin yksinäinen olo näin arkisin, kun ei ole oikein koko päivänä puhunut kenenkään aikuisen kanssa. No, mies tulee kohta töistä. Tuleepahan sitten ainakin täysillä keskityttyä lasten kanssa oloon omalla pihalla, eikä joristua muiden äitien kanssa. Lapsilla on onneksi hyviä kavereita hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taas on vähän toisenlainen tilanne... Oon tällä hetkellä äitiyslomalla, lapset on 4kk, 2v ja 4v. Kahdelle vanhimmalle on esim. neuvolan taholta ehdotettu (maksutonta) osapäivähoitoa pari-kolme pv/vko, että saisin 'omaa' aikaa vauvan kanssa. Ja kaikki kaverit on ehdottomasti sitä mieltä, että hoitoon vaan. Kun mua ei yhtään innosta koko ajatus, kyllä mä voin lasten kanssa askarrella ja piirrellä, kavereitakin löytyy naapurista ja tutuista. Mähän tulisin mökkihöperöksi, kun ei olis vanhempia, joiden kanssa tehdä kaikenlaista, kun ei vauva vielä askartele tms... :-(
töitä tehdään ma-pe 8-16 ja lapset hoidossa 7-17. Syödään eineksiä ja illat huudetaan väsymystä vuorotellen. Eihän se niin mene ainakaan meillä! Mullakin vaihteleva työaika ja miehellä säännöllinen päivätyö, joka joustaa tarvittaessa. Lapset hoidossa 10-12 päivää kuukaudessa. JOskus päivät ovat 8 tuntisia, joskus 6 tuntisia. Ihmisillä ei ole mitään hajua, minkälaista vuorotyö voi olla. Välillä tein pelkkää yötyötä. Tein 11 yötä kuussa, sain täyden palkan. Lapset olivat hoidossa 5-10 päivää kuussa riippuen siitä sattuivatko työvuorot viikonlopuille. Yötyö sopi minulle erinomaisesti.
AP:lle tsemppiä! Panosta vaan lapsiisi, äläkä murehdi puiston akkoja. Meillä ainakin oli niin pienet sisäpiirit, etten päässyt niihin millään sisälle neljän kotiäitivuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten muutaman vuoden päästä ihmetellään, kun lapsi kiusaa ja syrjii muita!!
sillä itse kaipaan kovasti niitä kotiäitejä, jotka ovat palanneet työelämään. Ja ihana on välillä ulkona nähdä ja vaihtaa kuulumisia (puistoilemaan tosin ei enää samaan aikaan osuta). Toisaalta kohta olen itsekin palaamassa töihin, mutta toivon että kaikki kotiäitiystäväni eivät katoa ympäriltä.
Olipa aivan ensimmäinen kerta kun kuulin jotain tuollaista. Eiköhän se nyt ole niin, että teidän elämäntilanne onmuuttunut ja nyt on aika etsiä uusia ystäviä tai kaivaa esiin vanhoja. Eihän tuollaista kestä. Hulluja akkoja.