Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itse olin illalla tunnin lenkillä, olen pettäjä muttakun
09.03.2009 |
mies on kaksi lauantai yötä pois kotoa, kertoi olleensa tekemässä meidän asuntoomme uusia ovia ja olleensa kahvilla vanhan tutun kanssa, MUN pitäis sitte uskoa sellasta.
Kamala riita eilen, siitä että hän käy joka helvetin ilta kahvilla kaverinsa kanssa ja joskus vieläpä kaksikin kertaa päivässä, yksin sitten olen kotona. Eilen lupasi olla menemättä mutta samantien kun puhelin soi nii joha oltii menossa taas. Tämä tapahtuu joka päivä, olen yksin kotona aamusta iltaan ja hän joka ilta ylitöissä jonka jälkeen lähtee vielä tunniksi kahville....
Eli tulee kuuden aikaa kotiin, lähtee vielä tunniksi pos, sitten odottaa mun olevan hyvällä päällä ja että mä sille vielä antaisin sitte illalla vaikka mun kanssa ei viitsitä aikaa viettää..
Nyt mulla on pinna alkanu täyttyä, sillä me ei koskaan tehdä mitään mitä mä haluaisin, aina se vaan tekee niinkun itseään huvittaa ja mun täytyy siinä samalla sit olla kanssa...
Koko päivän hän sai katsoa haluamiaan sarjoja koneelta enkä sanonut mitn kun en lähtenyt elokuviin nii olin itsekäs ja ajattelin itseäni.
Ainut asia mitä koskaa oon pyytäni sitä tekee mun kanssa on että lähtis edes puoleks tunniks mun kanssa kävelylle ulos!! Koskaan ikinä ei oo lähteny ja olishan se hyväks tulevalle lapselle munki olla joskus ulkona, samoin sille!
No kun tulin kotiin ku se lähti sinne kahvillensa nii oli se sitte uudestaa häipyny saman henkilön kanssa kaupungille jonka jälkeen MULLE pidettii kyselytunti että kenen kanssa olin plaa plaa...
Mulla on vieläkin niin paha mieli tästä asiasta, sillä mua kohtaanhan se on ollu inhottava ja asin syytöksiä mistä olin illalla aivan ymmälläni. Itkin koko illan yksin makuuhuoneessa ja miehen sielä käydessä kysyi vain että no mikä sulla on....???!
Oon vieläkin tosi loukkaantunu vaik aamulla ennen töihin lähtöä kysyin, että mikä siihen oikein illalla tuli, sanoi ettei tiedä... Sanoi vasta sitten että no anteeks, ei se olis pyytäny ellen olis ottanu asiaa puheeks....
Onko mulla siis oikeus olla vielä loukkaantunu niinkun musta tuntuu...? Kyllä siinä hormoonitkin oli osana, tänää rv 19+3... Mutta silti oon vieläkin niin loukkaantunu...
Pakko kirjottaa jonnekin... Tai olis kiva saada mielipiteitä... :/ Tai jotain...:(
Kommentit (22)
että tosta ei ota Erkkikään selvää. Joten vaikea kommentoidakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikaa?? Kun pyydän häntä olemaan kotona ja jos suutun asiasta niin saan vain vittuilevan vastauksen...
En enää tiedä mitä ajattelisin asiasta. Tuntuu että mun pitäis olla vain hiljaa ja niellä kaikki mitä se haluaa tehdä....
Hormoonit tekee temppujaan... Miestä syyttelemällä yms. ajat hänet oikeasti jonkun toisen syliin.
Raskausaika on molemmille rankka.. Tuleva lapsi muuttaa myös miehen elämää ja hän ehkä stressaa vähän eikä osaa siitä oikein puhua. Ja sinä tyypillisesti odottavalle äidille otat kaikesta nokkiisi ja alat kuvitella kaikenlaista..
Tiedän kyllä toisaalta miltä susta tuntuu, mulla on samanlainen mies, mutta en halunnutkaan mitään tossun alle liiskautuvaa nyhveröä. Ei tässä hirveesti ole huomiota saanut meidän yhdessäolon aikana.. mutta nyt lapsensaannin jälkeen en ole sitä enää kaivannutkaan. Olemme käyneet 2 kertaa lenkillä yhdessä tämän 10v aikana!! Elokuvissa myös 2 kertaa ja syömässä kerran ulkona kahdestaan. Kotona kyllä olemme paljon yhdessä, mutta mahtuu myös sitä aikaa, kun mies oli jatkuvasti pois, milloin metsällä, töissä, kavereittensa kanssa ja talonrakennuspuuhissa. Kotona ei kuulemma voinut olla, kun minä vain nalkutan (joo oikeasti en puhunut mitään, annoin olla omissa oloissaan)..
Eipä sitä tiedä mitä miesten päässä liikkuu, vaan eipä me naisetkaan aina helpoimmasta päästä olla.
Onnea raskaudesta, keskity nyt siihen :) Mullakin meni suurin osa raskausajasta murehtimiseen, en suosittele.. Ala kirjoittaa päiväkirjaa, se saattaa helpottaa.
On aika surkea tekosyy sille miksei ole tullut kotiin yöksi lauantai-iltana, että olisi jotain ovia tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuuko kaveri kaukana? Lähde katsomaan onko hän siellä!
Yöllä ovia tekemässä... no kyllä on mahdollista.. ainakin mun mies oli rakennuksellä pitkälle yöhön ja kävin välillä hälle pullaa viemässä sinne ja samalla tsekkasin onko hän varmasti siellä.
Voit tehdä vaikka niin, että keksit jonkun hätävalheen ja muka puhelin rikki.. sitten menet sen kaverin luo..
t. olinkohan 5
onkin niin sekavaa tekstiä sillä en enää itsekää tiedä mitä ajatella... Tosiaan mä en käy missään, oon aina kotona. Ei oo ketään kelle puhua. Tähän asti ollaan aina osattu olla sovussa nyt se on tällasta joka viikko... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on yli kolmenkymmenen km päässä ja kahville ne lähtee aina shellille kaupungille mut en mä ala sitä kyttäilee koska mä luotan siihen...
elä tuollatavoin mökkiydy kotiin. kohta saat lapsen ja tarvitset tukea ja jutteluseuraa, ystäviä kelle purkaa arkea vauvan kanssa.
Ei kuulosta lupaavalta jos jo nyt olette tuollaisessa tilanteessa :(
Ota itseäsi niskasta kiinni ja aloita joku harrastus ja lähde reippaasti ulos hankkimaan omaa elämää. Parisuhteenkin ongelmat alkavat näyttää pienemmiltä. Jospa miehesi vaan kokee olonsa nyt vähän irtonaiseksi ja ei osaa muuta kuin "paeta" kotoonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika nuori? Kyllä se ikä hoitaa noi ongelmat pois! En edes ymmärrä mikä on ongelma,se että mies käy kahvilla kaverinsa kanssa?Se että se ei sua ymmärrä?Se että se ei tee mitään sun kanssa?
Selvitä mikä sua oikeasti ripoo ja alatte sitten keskusteleen...nyt oli aika sekavaa tekstiä!
että jos tänne kirjoitan, saan vain haukut silmille... Avopuolisolleni olne kyllä kertonut mikä on, se että olen aamusta iltaan yksin kotona.
On mulla kavereita mutta ne asuvat sen verran kaukana ettei ihan heti sinne lähdetä. Ne kaverit joille pystyn puhumaan...
Se ei ymmärrä sitä että se jättää mut yksin kotiin joka päivä, menee ja tulee niinkun haluaa... Rikkoo lupauksensa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin kun jäin erityisäitiyslomalle jo aika aikaisessa vaiheessa. Mies oli tosi paljon pois kotoa, milloin mitäkin asiaa hoitamassa. Työajat vielä niin vaikeat että aika vähälle jäi yhteiset tekemiset. Koko ajan oli kuitenkin puhe että kun vauva syntyy niin turhat menot vähenee ja on kotona enemmän. No niin varmaan joo, isyyslomakin meni miten meni (eli mies oli yhden ainoan päivän kokonaan kotona). Sekin aika minkä mies on kotona menee koneella istuessa...
Monta kertaa kerroin kuinka yksinäiseltä ja pahalta tuntuu, enää en jaksa edes välittää siitä että olen valtaosan ajasta yksin. Onneksi vauva kohta sen verran "iso" että voi alkaa taas harrastaa kodin ulkopuolella ja lähteä vaikka johonkin kerhoon poitsun kans. Erokin käyny jo pari kertaa mielessä, mutta en ihan periaattestakaan halua erota pikkuvauva-aikana.
Onnea raskaudesta kuitenkin, oma lapsi on kuitenkin niin ihana asia! Toivotaan että teillä lähtis suhde nousuun.
koska kukaan ei tunnu ymmärtävän.. Olen jo sanonut että ei parisuhde toimi näin ja vastaukseksi sain että kyllä hän tulee vielä olemaan paljon kotona..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulosti niin tutulta toi sun kertomasi, mun mieheni (nyt siis entinen) alkoi raskausaikana käyttäytyä ihan samalla tavalla. Ei ollut koskaan kotona, ainakun puhelin soi lähti samantien "kavereitaan" tapaamaan, ei halunnut selvästi viettää enää aikaa mun kanssa ja töistä matka kotiin kesti aina ikuisuuden. Silti oli sitten aina utelemassa että mitäs mä olen tehnyt ja missä ollut.
Selvisi sitten pari päivää ennen lapsen syntymään että oli pettänyt mua ja jätti mut sitten samalla, jäin yksin lapsen kanssa eikä häntä edelleenkään lapsi näköjään kiinnosta ollenkaan. Vaikka sillon alkuraskauden aikana olo tosiaan aivan intona ja halusi että pidetään lapsi. Ällöttää koko ihminen!!
lupaili siis koko raskausajan että sitten kun lapsi syntyy hän tulee viettämään taas paljon aikaa mun kanssa jne jne....eipä ole miestä enää näkynyt vuoteen!
jos ei välitä siitä että sulla on paha olla sen menojen takia niin yritä olla välittämättä. Helposti sanottu mutta ihan totta, se ei auta sua eikä sinun lasta jos olet kokoajan allapäin. Ja nyt vaan tosiaan alat miettimään jonkinlaisen tukiverkon kasaamista, pikkuvauvan kanssa todella vaikea olla jos ei koskaan ole ketään päästämässä suihkuun tai kävelylle ihan itekseen. Mullakin käy sisko pari kertaa viikossa, niin että pääsen kävelylle tai kauppaan.
Olen kysynyt monet kerrat että pettääkö kun mua syyllistää ja sanoo aina ettei voisi ikinä. Ja olen ehdottanut että menisin äidin ja siskojen luokse 450km päähän mutta sanoo ettei hän halua että lähtisin...
Kyllä ymmärrän että se tukiverkosto on erittäin tärkeä asia. Mutta mun tuttavat tosiaa asuu aika kaunana joten meidän on vain pärjättävä kahdestaan.
Anopista on turhaa kuvitella apua saavan sillä ei niitä täälä koskaan näy....
Monella paikkakunnalla on järjestetty vertaisryhmiä raskaana oleville esim. neuvolan, mll:n tai jonkun muun tahon kautta. Ehkä voisit hakeutua johonkin tällaiseen? Tai viimeistään vauvan synnyttyä voisit etsiä tukiverkkoa jostain äiti-vauvaryhmästä? Kotiin ei kannata jäädä yksin nyhjöttämään, siellä vain ajautuu umpikujaan omien ajatustensa kanssa.
Alue: Aihe vapaa
vain että stressi tällaisesta asiasta kuin välittäminen ja huomioiminen aiheuttaa supisteluja koska niitä on nyt ollut...
En saa minkäänlaista huomiota kotona... :/