Siivous-G: Oletko onnellisempi, kun koti on siisti, vai kun se saa olla olematta siisti?
Eli nautitko siitä, että kotonasi on siistiä, ja oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi kun paikat ovat puhtaita ja tavarat ovat paikallaan?
Vai nautitko siitä, että ei ole pakko siivota, ja oletko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, kun voit viettää aikaa muun kuin siivoamisen parissa, ja antaa villakoirien pyöriä ilman pipon kiristymistä?
Kommentit (28)
Siivoan vaikka vapaa-ajan kustannuksella.
Vaikka harvoinpa tätä suurperheen kotia siistinä näkee, vaikka kovasti yritämme.
En osaa rentoutua sotkussa. Tykkaan katsella siistia, kaunista kotia, jossa on kauniita tavaroita. Olen hyvin visuaalinen ihminen, enka sieda epajarjestysta. Lapset saavat sotkea erillisessa leikkhuoneessaan ihan sydamen kyllyydesta, mutta aikuisten olkkari ja keittio pidetaan aina supersiisteina, samoin vessat.
Siivoaminenkin on ihan jees hommaa, siinä ainakin näkee työnsä jäljen heti. Tosin liian usein sitä ei jaksa tehdä, joten joskus koti on sotkuinen. Mutta enimmäkseen meillä on paikat ihan ok kunnossa.
En silti halua enkä jaksa pitää sitä koko ajan siistinä. Sitä paitsi lapset ovat paljon onnellisempia kun saavat levittää lelujaan ympäri asuntoa. Meillä on kunnolla siistiä (siis kaikki tavarat paikallaan) vain kerran viikossa.
Minusta on parasta, kun joka paikka ei ole ihan tiptop. Ahdistaa, jos kämpässä on täysin steriiliä ja neutraalia. Sen sijaan rento elämisen meininki rulettaa! So what, jos lattialla lojuu pari sukkaa tai vaikka täysinäinen pyykkikori ja kirjahyllyssä on rojua enemmän kuin kirjoja. En jaksaisi elää, jos koko ajan pitäisi olla siistimässä ja puunaamassa.
ja kodissa mukava tunnelma. Eli nyt on vähän keväistä ulkoasua laitettu kotiin, vaihdettu koristetyynyihin keväisillä väreillä olevat päälliset yms. Kiva piristys ja kun on siistiä niin tuntuu tosi hyvältä olla kotona :)
muuten en pysty ottamaan rennosti, jos näen kaikenmaailman sotkukasoja ja tiedän, että ne joudun myöhemmin siivoamaan. Tämän vuoksi laitankin kaikki tavarat jne heti omille paikoilleen niitä käytettyäni yms niin ei tule sitä kaaosta.
selkeämmältä, jos on koti viimeisen päälle siistinä.
...ja varsinkin jos ei ole itse tarvinnut siivota sitä.
Olen erilainen... snif... :´(
t. se törkymamma ;)
siis sekä siististä kodista että siitä ettei tarvi siivota. Enemmän kyllä nautin siitä ettei tarvi siivota, joten meillä olisi sitten sen näköistäkin jos ei siivooja kävisi säännöllisesti ;)
mutta oman saamattomuuden ja ajanpuutteen takia joudun viihtymään sikolättikodissamme, joka yleensä siivousihmeen nähtyään on samanlainen sikala tunnissa.
Kärsin sotkusta ihan tosi paljon, onneksi mies on samanlainen, ja tekee yhtä paljon kotitöitä kuin minä.
Mieheni taas valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon ja tämän takia meillä riidellään. :(
Olen nimittäin huomannut, että mitä kaoottisempi olo minulla on sisäisesti, sen huonommin kestän sotkua kodissa. Ehkä ulkoisen siisteyden kautta saa hallinnan tunnetta myös omiin tunteisiinsa.
En kuitenkaan ole mikään pakkosiivooja, eli pystyn kyllä menemään nukkumaan, vaikka keittiössä on tiskivuori. Viihdyn toki paremmin siistissä kodissa, mutta en ahdistu myöskään pienestä sotkusta. "Pommituksen jäljiltä" -sotku tietenkin kiristää hermoja.
Onnellisuuttani en osaa mitata kodin siisteydellä. Kyllä se onni tulee jostain muualta. :)
mutta kun on pieniä lapsia ei steriiliä kotia meillä ole.
tykkään siivota, ehkä joskus menen äärimmäisyyksiin saakka puunaamisella.
mutta saa meillä lapset/minä sotkeakin, eipä se elämä siihen kaadu.
Elän siis onnettomana siinä enemmän ja vähemmän sekaisessa kodissa sillä se siivouksen jälkeinen hyvän olon tunne ei kestä kuin hetken ennen kuin tajuan että kohta täytyy taas siivota :(
joskus aika turhauttavaa puuhaa. Meillä on sellaista keskivertosiistiä. Pari kertaa viikossa siivotaan kunnolla, ja muuten yritän ylläpitää jonkinlaista järjestystä, mutta likaa ja sotkua löytyy kyllä varmasti.
ja lyhyellä tähtäimellä olen onnellisempi jos ei ole pakko siivota, koska inhoan tehdä sitä. Olen kuitenkin huomannut, että jos koti on epäjärjestyksessä ja esillä on paljon tavaraa, alan pikkuhiljaa stressata ja masentua. En oikein tiedä, miksi. Ehkä pienet ärsytykset kumuloituvat: mitään ei löydy, mikään ei mahdu mihinkään, on jotenkin hankalaa kaikki.