Voiko ujosta, arasta ja epäsosiaalisesta ihmisestä tulla opettaja?

rakentaa ammatillisen kuoren, joka ei ole niinkään ujo, arka tai epäsosiaalinen, mutta ihmisenä kärsii. Miksi hakeutua työhön, jossa on koko ajan esillä ja esiintymässä, jos ei sellaisesta tykkää? Työhön, jossa kaiket päivät ollaan tekemissä ihmisten kanssa ilman hetken rauhaa itsekseen, opehuoneessakin nimittäin pitää jaksaa kommunikoida, ei riitä, että oppilaiden kanssa puhuu.



Eli voi tulla opettaja, ottaa rooli ja menestyä ihan hyvin, mutta kannattaako?

ja onko hänellä realistiset kuvitelmat siitä , miten paljon ihmissuhdetyötä ammatti vaatii. Ujouteen yleensä kuuluu empatia, joten se on plussaa.



Mutta jos ope haluaa kalastella hyväksyntää lapsilta, sitä hän ei tule saamaan. Jos hän käsittää sen, että vastaanotto voi olla hyvin haastava sekä koetteleva, niin siitä vaan.

enpä usko, että voi. Varsinkin toi sosiaalisuuspuoli tarvis olla hanskassa. Uskon, että jos joku ujo, arka ja epäsosiaalinen lähtee alalle, niin se on kaikkein vaikeinta hänelle itselleen ajan mittaan. Miettisin muita vaihtoehtoja ammatinvalinnassa.

jotka olivat arkoja, ujoja ja epäsosiaalisia. kyllä kokemus varmasti tuo lisää varmuutta, uskon että voi tulla hyväksi opettajaksi, jos sitä poljon itse haluaa. vaikeaa varmasti on, varsinkin aluksi.

Sellainen, joka ymmärtää kaikenlaisia oppilaitaan, ei vain niitä päällepäsmäreitä.



Olen itsekin opettaja, ja meidän koulussamme on luonteeltaan kaikenlaisia opettajia: tyypillisistä kaikkitietävistä pullistelijoista hiljaisiin hissukoihin. Työt hoituvat kaikilta säntillisesti. Tervetuloa alalle vaan!