Onko täällä ketään työpaikalla kiusattua?
Työpaikkani johtaja kiusasi minua vuosikausia nykyisellä työpaikallani. Mm. eväsi kaikki koulutushakemukseni. Sitkeää sissinä jollain tavalla "selvisin" ilman täydellistä romahtamista, vaikka välillä oli todella raskasta. Johtaja on nyt ollut sairaslomalla lähes vuoden ja olen itse päässyt etenemään vastuullisempiin tehtäviin. Takaisin paluun uhka on kuitenkin koko ajan olemassa. Johtaja soittelee sairaslomaltaankin toisille johtajille, haukkuu minua ja vaatii, ettei minulle saa antaa mitään vastuullisia tehtäviä eikä etenkään esimiesasemaa (tiedon olen saanut toiselta johtajalta, joten se on varma). Tuntuu hirveän raskaalta olla työpaikalla, jossa pomo moittii minua. Ja kun kuntasektorilla ollaan, ei ole mitään henkilöstöjohtamisen yksikköä, johon voisin itse asiaa viedä käsittelyyn. Eikä ylimpiä pomoja kiinnosta yhtään, mitä jossain yksikössä tapahtuu, kunhan budjetissa pysytään. Olen aina ja kaikkialla muualla saanut hyvää palautetta työstäni ja hyvät työtodistukset ja hyvin olen työni myös nykyisessä paikassani tehnyt ja työkavereiltani sekä yhteistyökumppaneilta hyvää palautetta saanut. Kaipaisin kohtalotovereita, onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia ja miten tästä voi päästä eteenpäin ilman "hermoromahdusta". Työpaikan vaihtaminen on helpommin sanottu kuin tehty, vakituisesta paikasta kun ei ole perheellisenä ihan helppoa lähteä tyhjän päälle. Ja täällä päin on edelleen jokaiseen paikkaan sata hakijaa.
Kommentit (2)
Hei,
Olen itse joutunut työpaikkakiusaamisen/härinnän kohteeksi. Minulla on eräs sairaus/oireyhtymä jonka takia joudun aika ajoin olemaan pois töistä, välillä enemmän välillä vähemmän. Voi mennä kuukausia etten ooe ollenkaan pois ja välillä voin olla kuukauden aikana pois noin 1-2 kertaa/viikko. Tässä ensin minun tarinani.
Kun tilanne oli pahimmillaan ja olin joutunut olemaan paljon pois ja kun palasin, levitteli työkaverini sairaslomiani + muita henk koht asioitani toiselle työkaverille joka itse oli pitkällä sairaslomalla. Kehtasi tehdä sen vielä puhelimitse kun olin paikalla.
Menin heti esimiheni luo kertomaan asiasta ja pyysin, että asiasta keskustellaan niin, että itse olen paikalla. Seuraavana päivänä asiasta oltiin keskusteltu kun olin sairaan lapsen kanssa kotona. Kun kuulin tästä palattuani töihin meni uudestaan esimiheni luo ja pyysin jälleen keskustelua asiasta koska toiuvettani ei oltu noudatettu. Esimieheni vähätteli asiaa "Mitä keskustelemistä tässä enää on? Keskustelimmehan siitä jo." Niin mutta ilman minua.... Paukahti kuitenkin huoneeseemme yks kaks yllättäin sanoen "No, halusit keskustella!". Keskutelu kesti noin 20min jonka aikana suostuin siihen, että mikäli työkaverini pyytää minulta vilpittömästi anteeksi, voin antaa asian olla. Koska sana 'anteeksi' ei kuulu hänen sanavarastoonsa eikä hän usko tehneensä mitään väärää niin ei aio katua tekemisiään. Ajattelin, että ok..... katsotaan miten käy.
Seuraavana päivänä kirjoitin mailin luottamusmiehellemme ja pyysin keskustelua. Pyysi minua kuitenkin odottaa hieman ja katsoa toistuuko asia. Ja niinhän se teki.... sama tarina jatkui. Menin taas jälleen esimiheni luo ja kerroin, että jos asialle ei tehdä mitään pyydän luottamusmiehen paikalle koska asia ei ole hoidettu oikein (näin sanoi luottamusmies). Johan pomoon iski paniikki ja hän otti kyseisen henkilön puhutteluun. Uhkailin myös poliisilla koska olin ottanut selvää asiasta ja tapaus täytti kaikki merkit häirinnästä jonka perusteella olini voinut tehdä ilmoituksen työkaverista poliisille.
Eipä ole tökaverini sen jälkeen uskaltanut kommentoida sairaslomiani.....
Eli ota rohkeasti yhteyttä ensin esimieheesi (tai hänen esimieheensä) ja jos hän ei lotkauta korviaan/välitä, ota yhteyttä luottamusmieheen. Omaan ammattiliittoon voit myös ottaa yhteyttä ja kysellä neuvoja. Myös työterveyshuoltoon kannatta olla yhteydessä, osaavat sieltä neuvoa mitä tehdä.
Ja jos olet itse palaamassa loppuun henkisesti, hae sairaslomaa!
Itsekin mietin työpaikan vaihtoa mutta sitten tajusin, että minä en ole tehnyt mitään väärää niin miksi minun pitää ns antaa periksi ja vaihtaa työpaikkaa?!
Toivottavasti sait jotain apua tästä! Tuollaiset tilanteet ovat erittäin hankalia ja uuvuttavia. Toivotan sinulle paljon jaksamista ja muista, että sinä et ole se jossa olisi vikaa....
Hei!
Kuulostaa tosi ikävältä! Onko tuolla kiusaajalla itsellään mielenterveysongelmia vai miksi on noin pitkällä sairaslomalla? Ne voisivat selittää osaksi sen, miksi hän on ottanut sinut silmätikukseen. Jos hän noin soittelee ja haukkuu sinua, voisi olettaa, ettei hän vieläkään terve ole, joten töihinpaluu antaa vielä odottaa itseään.
Tiedän, että on olemassa ainakin esim. Uudenmaan Työsuojelupiiri (ennen oli ainakin). Luulisin, että sinne voisi ottaa yhteyttä. Auttavatko myös ammattiliitot kiusausasioissa? Sinun tapauksessasihan kiusaaminen vaikuttaa myös ammatissa etenemiseen. Ota ihan reippaasti yhteyttä ja kerro asiasi.
Miten pomosi muuten pärjää ihmisten kanssa? Onko tykätty? Mitä mieltä muut johtajat ovat, kun hän soittelee heille ja haukkuu sinua? Itse en pitäisi terveen merkkinä tuollaista.
Omalla kohdallani tilanne meni niin, että koulusta valmistuttuani hain nykyiseen työpaikkaani. Minulla oli vähemmän ikää ja kokemusta kuin muilla hakijoilla, mutta pärjäsin psykologisissa testeissä ja kielitesteissä niin hyvin, että minut valittiin. Kakkoseksi sijoittunut valittiin myös muutaman kuukauden päästä, kun työpaikalle tuli tarvetta. Hän sijoittui kuitenkin huonompiin tehtäviin kuin minä. Kakkonen ei siis päässyt hakemaansa paikkaan vaan "alemmas". Hänelle tarjotiin sitä paikkaa, ja hän itse suostui siihen, vaikkei ollut sinne hakenutkaan.
Ilmeisesti se, että minä olin ohittanut hänet, oli hänelle kova paikka. Olin vielä itsekin työpaikassa uusi ja olen luonteeltani aika ujo ja hiljainen. En vielä ollut saanut ystäviä, ja hän alkoi heti sabotoimaan kaikki orastavatkin kaveruussuhteeni työpaikalla. Hän oli heti järkkäillä elokuviin menoja työtovereiden kesken (minulle asiasta ei tietenkään kerrottu eikä pyydetty mukaan). Törmäsin heihin itse, kun menin teatteriin varaamaan itselleni lippuja illaksi. Oli aika vaivautunut tunnelma. Minua ei koskaan pyydetty mukaan syömään. Jos osuin samaan lounasruokalaan, ko. ihminen tuijotti minua ilkeän ja vahingoniloisen näköisenä. Hän ilmeisesti myös puhui minusta kovasti pahaa, koska kaikki tuntuivat karttavan minua, siis kaikki omanikäiseni. Vanhemmat työntekijät suhtautuivat ystävällisesti eivätkä pitäneet hänestä, koska he kokivat hänet hyvin röyhkeäksi ja määräileväksi ihmiseksi.
Tilanne oli minulle tosi raskas. Halusin lähteä mutta silloin työpaikkkoja oli tosi harvassa. Ihme kyllä, tuo henkilö lähtikin itse. Hän kyllästyi tehtäviinsä, johon ei saanut ylennystä. Hänen lähtönsä jälkeen minuun suhtauduttiin kyllä edelleen karttavasti, mutta jäin sitten äitiyslomalle, jonka jälkeen asiat olivat kovasti muuttuneet. Pystyin aloittamaan lähes puhtaalta pöydältä. Monet työkaverit suhtautuivat minuun jotenkin katuvaisesti.
Kestin tuon kurjan ajan etsimällä työn ohelle kivoja harrastuksia ja menoja. Hyvä parisuhde auttoi asiassa myös. Epäilen itse, että ko. ihmiset ilkeät jutut koskivat mm. seksijuttuja. Osa oli todella hölmistyneitä, kun menin naimisiin ja aloin odottaa vauvaa.
En nyt jälkikäteenkään tiedä, miten olisin voinut puolustautua. Tuo kiusaaja oli luonteeltaan niin manipuloiva ja jotenkin niin voimakas ja ovela, että häntä vastaan nouseminen olisi ollut todella vaikeaa. On ihmisiä, jotka lyöttäytyvät juuri tuollaisten vahvojen peesiin, näin kävi meidän työpaikalla.