Olenkohan liian ankara äiti?

Monesti tuntuu siltä kun vertaan miten muut äidit toimivat.



Meillä mm.

- ei sallita ruokapöydässä temppuilua ollenkaan

- kaupassa on kuljettava kärryjen vieressä, ei juoksentelua

- ravintolassa ei juosta eikä huudella

- juhlissa (tms. paikassa) rajoitan lasten syömistä ja pidän huolen, etteivät putsaa koko pöytää

- toisen kädestä ei saa ottaa ja jos ottaa niin lelu on palautettava välittömästi

- jos lyö/ tönii tms niin anteeksi on pakko pyytää, muuten tulee jäähyä

- aina pitää kiittää ja olla kohtelias

jne



Moni äiti tuntuu olevan aika löysä näiden em. sääntöjen suhteen.

Jos lapsi ottaa toisen kädestä niin äiti selittää, että "Kalle vähän lainaa ja antaa sen sitten kohta takaisin", kylässä annetaan lasten syödä pöytä puhtaaksi, tönimisiin ei puututa jne.

Tosin itse pyrin kasvattamaan samalla tavalla, joten ehkä siksi en tunnustaudu tiukkikseksi ;)

tai ei lasta ollenkaan. Se paljastuu viimeisestä bulletista. Nimittäin yksikään lapsi ei aina kiitä ja ole kohtelias.

Onko "tiukka" sama kuin joustamaton, ymmärtämätön, lasta nöyryyttävä ja alentava vai lempeän johdonmukainen, lasta kuuleva ja hyväksyvä tapa puuttua.

Sinänsä asiat ovat mitä luettelit ovat ihan peruskamaa.

Mä allekirjoitan ton listan ihan nappiin. Mulla lapset nyt 8-, 11- ja 13 v tytöt. Palaute ulkopuolisilta on aina ollut positiivista. Mutta on kyllä käyty aikamoinen "koirakoulu" läpi :-D

ja eivät ole helppoja lapsia ollenkaan.

Villejä pikku riiviöitä siksi minä ainakin pidän ap:n kaltaista kuria.

Tuo kiittäminen on automaatio kuten astiat laitetaan tiskialtaaseen kun on syöty.

Hampaiden-, käsienpesu yms.

Ei kaikesta tarvitse tapella kyllä ne säännöt joskus jakeluun menee. ja ihan ilman hampaiden kiristelyä.

Eihän ne lapset itse aina muistakaan kiittää ja olla kohtelias, ei todellakaan.

Minä ohjaan heitä siihen koko ajan, kysyn, että muistitko kiittää jne. Jos lapsi ei muistanut, hän menee kiittämään kun olen muistuttanut. Päiväkodista on saatu monesti positiivista palautetta lasten kohteliaisuudesta :)

Helpoiksi en menisi heitä väittämään, ovat vilkkaita ja iloisia. Ihanan oma-aloitteisia ja empaattisia. Kasvattaminen ei ole mikään helppo juttu ja rajat on pidettävä tosi tiukkaan, muuten ei arki luista ollenkaan.

t. ap

tai ei lasta ollenkaan. Se paljastuu viimeisestä bulletista. Nimittäin yksikään lapsi ei aina kiitä ja ole kohtelias.

Kuin olisin itse laatinut tuon listan! =)



Et suinkaan ole liian ankara, kyllä on ihan oikein pitää yllä kuria ja järjestystä, kunhan muistaa antaa lapsien olla lapsia ja että niistä virheistä oppii!

juoksennellut ravintoloissa tai kaupoissa. Ehkä kerran yrittänyt ja asiallinen kielto on riittänyt. Muutenkaan ei tarvinnut käydä mitään koirakoulua vaan rauhallinen kielto ja isompana selitys perään on riittänyt. Kerrasta oppiii.



Tosin täytyy sanoa, etten ole lainkaan tiukkapipo vaan mua on siunattu sellaisella lapsella, joka on kilteistä kiltein.:) Voi olla, että vauhdikkaamman kanssa olisin ollut pulassa.

Meilläkin on samanlaiset säännöt kuin ap:lla. Lapset ei ole mitenkään erityisen helppoja. Eikä toki aina kiitä ja ole aina kohtelias... Mutta jos lapsi ei kiitä ja on epäkohtelias, niin siitä on seurauksia (esim. jäähy) eikä niin, että asia kuitataa sillä, että "lapset on lapsia".

tai ei lasta ollenkaan. Se paljastuu viimeisestä bulletista. Nimittäin yksikään lapsi ei aina kiitä ja ole kohtelias.

Olipa sitten vilkkaita tai ei. Omani, kaksi hyvin vilkasta, olen opettanut kuten ap. Työstä käy vaan palkitsee aikanaan :)

on usein myös sellanen olo, et täihmiset tuijottaa, kun esim. kaupassa ojennan lapsiani.

Meillä on ihan samat säännöt kuin ap.lla ja me pidetään miehen kanssa huolta että niitä noudatetaan.

Lapsille ei tarvitse edes olla kovin ankara koska ovat jo oppineet alusta asti pelin hengen.

Meillä ei siis ole koskaan lipsuttu tai annettu periksi joten lasten on ollut helppo oppia toimimaan kuten heidän odotetaan tekevän.



Kuopus on ollut aika rauhallinen luonne mutta esikoisen kanssa kaikki (nukkumaan menemiset, lähtemiset, tulemiset jakaminen jne.) on ollut todella vaikeaa 1-2,5-vuoden iässä.

Eli ei tarvitse sanoa että "sulla on helpompi luonteiset lapset"



T: äiti jonka lapset ovat 1,5v ja 3v

tai fyysistä väkivaltaa. Näin meilläkin. Odotetaan vaan, että nyt jonkun häirikön äiti älähtää...

Kuria siis pidän, mutta en karju, kiroile, mollaa enkä käytä fyysistä väkivaltaa. Minä etukäteen kerron lapsille miten missäkin käyttäydytään ja muistutan tarvittaessa esim. muistitko sanoa kiitos? Kehun kovasti ja annan positiivista palautetta. Pidän myös tiukkoja puhutteluita tilanteen niin vaatiessa lasta silmiin katsoen. Näillä keinoilla meillä lapsia ohjataan ja opastetaan.

Minua eniten ihmetyttää se, jos joku lapsi ei tervehdi tullessaan kylään tai kiitä. Ei meilläkään lapset muista aina kiittää, mutta silloin ohjataan heitä, että muistitko..

Et ole mielestäni ollenkaan ankara!



t. 4v. pojan ja 1½v. tytön äiti

Minusta nuo ovat ihan normaaleja sääntöjä, joita meillä noudatetaan. Minusta noista ei lipsuta, enkä siltikään tunne itseäni tiukkikseksi. Meillä joustetaan monista asioista, mutta käytöstavat täytyy oppia kotona. Ärsyttää aivan suunnattomasti juuri tuo lelujen "lainaaminen" kädestä, kun jotkut äidit hyväksyvät sen niinkuin siinä ei olisi mitään väärää. Enkä yhtään ihmettele lapsia, jotka tyhjentävät pöydän, kun äiti on ensimmäisenä pöydässä vahtimassa, että omat lapset saavat ottaa ensimmäisenä, vaikka olisi toisen syntymäpäivät... Näitäkin äitejä löytyy, valitettavasti.

Ainoa mistä olen itse joutunut joustamaan on kätteleminen kylään tullessa. Meidän esikoinen on niin arka ja ujo, että se oli ihan toivotonta ja alkoi jo tehdä sen, että lapsi ahdistui kyläreissuista. Mutta kun vähän aikaa on oltu kylässä, niin kitos pöydästä noussessa onnistuu jo.

Minua eniten ihmetyttää se, jos joku lapsi ei tervehdi tullessaan kylään tai kiitä. Ei meilläkään lapset muista aina kiittää, mutta silloin ohjataan heitä, että muistitko..

Et ole mielestäni ollenkaan ankara!

t. 4v. pojan ja 1½v. tytön äiti