Yli kolmevuotiaan lapsen paikka on päiväkodissa!

Näin on näppyläiset! Kuulkaas viisautta! Ei kenenkään yli kolmevuotiaan pidä kotonansa käymän, paitsi nukkumassa!!!

Mulla kotona 5 ja 3 vuotiaat..voi parkoja !Käyvät tosin 3 krt.viikossa kerhossa (4 tuntia kerralla,ilman äitiä)käyvät myös satubaletissa,taitoluistelukoulussa,muskarissa,jalkapallossa,askartelukerhossa.Niin että voi raukkoja kun eivät tule oppimaan ryhmässä työskentelyä...

Kuitenkin istuvat tv:n ääressä ja äiti tukka pystyssä koneella.

kun aamulla töihin lähtee.

Pahaa tekee katsoa perhepäivähoitoon työnnettyjä tai kotihoitoon jätettyjä 4-5 vuotiaita jotka jäävät ikätovereidensa kehityksestä joka päivä jälkeen. Koulussa ovat sitten suurissa vaikeuksissa kun eivät osaa sosiaalisia sääntöjä eivätkä juuri mitään muutakaan. Yleensä ovat vielä superujoja ja kaverisuhteiden luomistaidot puuttuu kokonaan. Eivätkä itsenäisesti osaa tehdä mitään, kotihoidotut ei meillä päin osaa edes kävellä kouluun!

Eikä ole edes mitään harrastuksia, paitsi srk:n kerho 2 X vko. Mut eipä näytä tylsistyneeltä.

Koko tämä litania on ihan päinvastoin ainakin omieni kohdalla:

Pahaa tekee katsoa perhepäivähoitoon työnnettyjä tai kotihoitoon jätettyjä 4-5 vuotiaita jotka jäävät ikätovereidensa kehityksestä joka päivä jälkeen. Koulussa ovat sitten suurissa vaikeuksissa kun eivät osaa sosiaalisia sääntöjä eivätkä juuri mitään muutakaan. Yleensä ovat vielä superujoja ja kaverisuhteiden luomistaidot puuttuu kokonaan. Eivätkä itsenäisesti osaa tehdä mitään, kotihoidotut ei meillä päin osaa edes kävellä kouluun!

Tukka on kyllä pystyssä,mutta lapset eivät istu telkun ääressä kun emme sellaista omista:)Mummolassa tosin lasten ohjelmia katselevat joo ja sielläkin käymme säännöllisesti.

Saisit kato jotain sisältöä elämääsi ja voisit jätttää muiden perheiden asiat märehtimättä.

4 pitkään kotona hoidettua,joilla noita mainittuja puutteita ei ole kenelläkään. Outoa...

että päiväkodissa pitkään olleet lapset ovat automaattisesti sosiaalisia, omatoimisia ja pärjäävät ryhmässä, kun taas kotihoidossa pitkään olleet lapset ujoja, epäsosiaalisia sekä täysin avuttomia reppanoita.. tämähän on vain tämä naurettava stereotypia..



olen lto eskariryhmässä ja voin kertoa ettei läheskään kaikki edes useita vuosia päiväkodissa olleet lapset ole sosiaalisia ja omatoimisia, eivätkä sopeudu ryhmään helposti.. se ratkaisee onko lapsella syntynyt hyvä perusluottamus ensin omiin vanhempiinsa ja minkälainen temperamenttityyppi lapsella on..



toisille yli kolmevuotiaille lapsille päiväkoti on hyvä paikka, kun taas toiset tarvitsisivat ehdottomasti pienemmän ryhmän ympärilleen..

lapseni saavat kyllä kernaasti mennä hoitoon, mutta ei mihinkään päiväkotiin. En halua että he oppivat typeriksi laumasieluiksi. Vain tarkkaan valittua seuraa minun lapsilleni!

Siellä on tarkoitus harjoitella kouluun tarvittavia taitoja. Ei esikoulua varten tarvita mitään ESI-ESI-koulua.

Voit pitää mielipiteesi aivan rauhassa. Minun mieipiteeni on toinen, 7 lastamme ovat kaikki olleet kotihoidossa, heistä 3 jo aikuisia l. tuloksia pystyy jo jnkv. arvioimaan.

Koulussa lapsemme ovat menestyneet alusta asti loistavasti, opettajat ovat kehuneet auttavaisiksi ja sosiaalisesti taitaviksi jne. Kaksi lapsistamme opiskelee korkeakoulussa ja yksi on valmistunut toiveammattiinsa, käy nyt töissä.



Tietysti kotihoito vaatiii vanhemmilta aktiivisuutta l. lapset ovat olleet mukana perhekerhossa , käyneet 3-vuotiaista srk:n ja kunnan järjestämissä kerhoissa ja mm. musiikkileikkikoulussa, äiti-lapsiliikunnassa, kuvataidekoulussa jne.

Muiden kotiäitien ja heidän lastensa kanssa olemme ulkoilleet yhdessä, järjestäneet mm. lumiveistoskisoja, kirpputoreja ja retkiä.



Myös veljeni 3 lasta ovat olleet kotihoidossa, heillä hoitajana ovat olleet äidin ja isän lisäksi isovanhemmat. Koulunkäynti on sujunut heilläkin alusta-asti hienosti.



Näistä pyllynpyyhkimis- yms. taidoista : lapsemme olivat opettajien mielestä suorastaan poikkeuksellisen taitavia, kun osasivat pyllynpyyhkimisen lisäksi solmia kengännauhat, sulkea niin napit, vetoketjut kuin nepparitkin ja syödä haarukalla ja veitsellä kouluun mennessään. Viitsisikö mainitakaan, että kaikki myös lukivat ja kirjoittivat hyvän aikaa ennen koulunalkua - eikä heitä ollut tarvinnut näihin taitoihin opettaa.

Mun 3,5 v. osasi käyttää haarukkaa ja veistä mennessään päiväkotiin :)

edes lapsen parasta.

Eskari meni oikeen hyvin ei mitään ongelmia. Koulussa opettaja kehui että kyllä huomaa eron kotona hoidetuissa ja päiväkodissa laitostuneissa lapsissa. Sanoi että kotona hoidetut lapset ovat kiinnostuneita ja innostuneita kaikkeen uuteen ja jaksavat hyvin keskittyä. Toisin kuin jo laitostuneet lapset kärsivät haluttomuudesta uusiin asioihin, oppiminen ei kiinnosta ja häiriköivät tunnilla. Meidän muksuilla on riittänyt ystäviä ja pärjäävät oikein hyvin ryhmässä ja tykkäävät koulun käynnistä. Väitän kuitenkin että ratkaisu kotihoidon ja päivähoidon kohdalla täytyy tehdä lapsen mukaan esim. jos lapsi on oikein ujo niin voisi olla hyväksi olla päivähoidossa taas jos lapsi on reipas ja käy kerhoissa tai puistoissa niin ihan hyvin voi olla kotona. ASIAT EIVÄT OLE NIIN MUSTAVALKOISIA!!!

Kaksosemme osasivat lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa. Laskivat myös plus ja miinus laskuja. Solmivat kengät jne. ja olivat vaaaaan kotihoidossa.

T:nro18

Sosiaalistumisen oppii ihan taatusti eskarissakin, onhan siinä vuosi aikaa. Ainakin normaali lapsi. Takapuolensa myös normaali lapsi HALUAA jo pyyhkiä ihan itse n. 5-vuotiaasta eteenpäin.



Pienen lapsen paikka on kotona. Ja sitten kun lapsi menee eskariin on äidin paikka vieläkin kotona. Laittamassa ruokaa ja kyselemässä lapsen kuulumisia. Tässä vaiheessa voi vaikka ottaa osapäivätyön ja tehdä sitä silloin kun lapsi on eskarissa.



Lapsi tarvitsisi vielä eka- ja tokaluokkalaisenakin opettajan lisäksi äidin lähes keskeytymätöntä LÄSNÄOLOA.



Kolmasluokkalaisella alkaa jo olla kavereita ja muita menoja, joita vanhemmat tietysti valvovat kotiintuloaikoineen ja muutenkin.



Kun lapsi on n. 12 v. voi jo vähän hellittää. Siinä kohtaa korjataan edellisten vuosien luottamussatoa.



Näin se menee, kakkua ei voi sekä syödä että säästää!

eli jos raijataan päiväkotiin kolmevuotiaana, saatikka aiemmin, niin on pakko opetella pärjäämään ilman vanhempia siellä.



Onko tämä lapselle hyväksi --- siitä voi sitten aloittaa oman ketjun.



Päiväkodissa ei ole mitään sellaista mitä normaalijärkinen ja VIITSIVÄINEN vanhempi ei voisi tarjota lapselle kotihoidossa. Lasten kanssa kun voi ihan poistuakin sieltä kotoa "virkkeitä" saamaan, tämä ei ole tainnut päiväkotihoidon virikkeiden takia valinneille tulla mieleen...



Päiväkotilasten huiman virikkeinen arki on = pukemista, riisumista, pesemistä, nukkumista, syömistä ja ulkoilua päiväkodin pihalla, vapaata leikkiä, askartelua.

Kyllähän tälläkin lapsi pärjää, mutta kotona voit antaa lapselle vielä niin paljon enemmän.



Ai mitäkö - no rakkautta.