Ei musta ole äidiksi! Olen huono ja kamala äiti!

Minkäikäisiä lapsia sulla on?Itse olen sitä mieltä, että lapsia ei missään nimessä pidä hankkia muiden painostuksesta eikä niitä "kuulu" olla!Ei kannata kuunnella näitä av-mammoja, kun ei näillä näytä muuta elämää olevankaan, kuin lapset!Miksi sitten hankit toisen lapsen?

ystävienkin. Kaikki vakuuttelivat miten ihania ne omat lapset sitten on ja mä hölmö uskoin!

Ihan yleisesti vaan sanoin. Miksi et sitten tehnyt aborttia, jos oli vahinko?

En koskaan ole pitänyt lapsista ja en yksinkertaisesti tunne oloani luontevaksi lasten seurassa. Olin ajatellut että en koskaan hanki lapsia, mutta mitenkäs se sanonta meneekään, "Älä koskaan sano älä koskaan...". Eli nyt mulla on yksi lapsi ja yritän hyväksyä sen tosiasian että lapsi on nyt tullut tehtyä ja sitä asiaa ei enää saa tekemättömäksi. Mutta toisaalta en viitsi syyttää vauvaa siitä tekemästäni "virheestä" että päätin lopettaa ehkäisyn. Tiesin mitä tein ja nyt on oltava aikuinen ja kannettava vastuu vaikka kuinka vituttais välillä. Lapsi on siihen kuitenkin syytön että äitiä ottaa päähän välillä...



Mutta olen vahingosta viisastunut ja en todellakaan tule hankkimaan lisää lapsia ihan vain lapsen parasta ajatellen. Tämän yhden yritän hoitaa ja kasvattaa parhaani mukaan..

Esikoinen muutti kuitenkin jotain minussa ja abortti ei enää mielestäni ole minkäänlainen vaihtoehto minulle missään tapauksessa. Elämän säilyttämisestä tuli jotenkin aikaista tärkeämpää kun vertaan lapsettomiin aikoihin. Käsittääköhän kukaan mitä tarkoitin?

on muuttunut negatiivisempaan suuntaan.

mennä lähes päivittäin. Huono äiti ei edes mieti tuollaisia!



Kaikilla menee hermot lapsiinsa joskus! Minusta sinä vaikutat kahden pienen lapsen äärimmäisen väsyneeltä äidiltä!

sulla on pienet lapset pienellä ikäerolla, tottakai sulla on välillä huonot fiilikset. Jo tuo mitä kerroit muutoksesta ekan lapsen jälkeen (kun et tehnyt aborttia vaikka toinen oli vahinko), osottaa että olet vastaanottavainen lasten aiheuttamille muutoksille ja joustava ja sopeutumiskykyinen. Ja eihän sun lapsilla ole vaihtoehtoja: sä olet paras äiti joka heillä on! :) Koita järkätä itsellesi vähän omaa aikaa, pyydä remmiin ne lapsirakkaat sukulaiset.

En tiedä, miksi tuli alettua tähän. Ja sukulaiset eivät edes painostaneet, päin vastoin!

Oma biologinen kello kait vaan tikitteli.

Hänkin myöntää, että tulee joskus turhan usein huudettua lapsilleen.

Ja vasta täällä oli ketju jossa usea äiti sanoi, että on joskus jopa läpsäissyt lastaan,

ja saanut hirveen morkkiksen. Se on tervettä, että morkkis tulee.

Omia vanhempiani jos mietin, niin kyllä hekin huusivat. Ja joskus sai lähes risusta.

Tukkapöllyä ainakin. Sama isovanhempien luona, ja jopa jalustalle nostamani esikuvahenkilöt lastenhoidossa, hekin antoivat joskus ihan piiskaa ja olivat epäjohdonmukaisia..et sekin oli pyyhkiytynyt mielestä, kun tavoittelin täydellisen äidin kruunua. Niitä ei ole jaossa. Yrittää parhaansa, ja ottaa lapset huomioon riittävästi ja antaa rakkautta, yhdessä oloa ihmisinä, se riittää. Jos ei kiinnosta "lasten leikit" niin aina voi miettiä, mistä asioista lasten kanssa itse nauttii? Ja alkaa tehdä niitä. Esim. minä pidän mäen laskusta ja vähän vanhempien lasten kanssa olemisesta. Omat on vielä liian pieniä semmoiseen, mutta pulkkamäkeen voi jo mennä. Tai leipoa, tai piirrellä.. askarrella.. kylpeä ja uida...

Noi on ihan normaaleja fiiliksiä! Niitä on ajoittain kaikilla! Varsinkin, jos lapset tosi pieniä ja lyhyellä ikäerolla ja äiti kotona 24/7!