En ikinä muuttaisi kehyskuntiin!

paljon maata ja lääniä ja siellä täällä pikku kyliä. Jos samaan tapaan kirjoiteltaisiin helsingistä niin johan se olisi yksi pirun tyyssija... vaikkei siellä onneksi ole sattunut mitään ammuskeluja.

Asuin itse Tuusulassa lapsuuteni ja ainakin silloin se oli rauhan tyyssija. Kyllä niitä riehujia löytyy vähintään yhtä paljon niin Helsingistä kuin muiltakin paikkakunnilta.

Tai jos haluaisi jotenkin kohtuulliset työmatka-ajat pitäisi hankkia kaksi autoa mikä on meistä liian epäekologinen ratkaisu.

Monella pitkät työmatkat ja siksi vähemmän aikaa ja energiaa perheelle, lapsille :(

Löytyy hyvät palvelut, nopea junayhteys Helsinkiin, ihan viihtyisä kaupunki... mitähän vielä?

Lyödäänkö vetoa että Helsingissä on enemmän hulluja ja avohoitopotilaita kuin Tuusulassa? Suhteessa täyspäisen porukan määrään.

Tuusulaakin on hehkutettu lapsiperheiden paratiisina; on palvelut ja hyvät kulkuyhteydet, halvemmat tontit ja Rauhallista

No onko rauhallista? Ammuskeluja ja tuhopolttoyritys kouluissa, nyt taas Hesarissa jostain kirveen kanssa heilujasta juttu: yllätys, yllätys sehän oli Jokelan asemalla... En nyt muista läheskään joka juttua mutta näitä hulluja ja häiriintyneitä on ollut paljon, niin paljon että ihan kiinnittää huomion lehdissä..

Miksi sitä Tuusulaa pidetään jonain rauhan satamana vaikka näyttäis olevan kaukana sellaisesta?

Monella pitkät työmatkat ja siksi vähemmän aikaa ja energiaa perheelle, lapsille :(



Tohon voisin kommentoida että minulla meni työmatkaan enemmän aikaa kun kuljin Vantaa-Helsiinki kuin nyt Järvenpää Helsinki. Isompi ja ihanampi koti nyt. Muutenkin hyvä paikka asua lapsiperheelle.

Ja silloin kun asuin Helsigissä mun työmatka kesti aivan yhtä kauan kuin nykyäänkin vaikka matka kilometreissä oli lyhyempi. 25 minuuttia junalla ei minusta ole mikään ikuisuus. Minulle kehyskunta on ainoa oikea ratkaisu, koska ahdistuin Helsingissä asuessani. Jatkuva liikennemeteli sai hermot kireälle.



Tuusulasta sen sijaan en pidä hirveästi minäkään. Hain opiskelijana asuntoakin Tuusulasta, mutta eivät hyväksyneet minua asukkaaksi. Olisi pitänyt olla Tuusulassa töissä.

Sinun ei tarvitse muuttaa mihinkään kehyskuntaan :)

En oikein tiedä mitä kuvittelimme, kun muutimme tänne pieneen kaupunkiin. Kehyskuntiin tämä ei lukeudu, mutta matka Helsinkiin on ehkä reilu tunti, riippuen siitä millaiset ruuhkat on keskustassa.



Kaupunki on pieni ja kaunis. Peruspalvelut on, muut "erikoisuudet" saa automatkan päästä.



Kunnan asioiden suhteen on mielivaltaa, kun samalla pallilla istunut ihminen käyttää valtaansa ja virkaansa väärin. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ei toteudu, vaikka laki siihen edellyttäisi tämänkin kunnan. Päivähoitopaikkoja toki on vähän, mutta kun kaupunki ei mitään tarjoa tilalle. Kotiäidit jotka pitävät lapsensa päiväkodissa tai hakevat lapselleen päiväkotipaikkaa ovat tilannetta harkinneet pitkään ja syynä on jokin lapsen paras: sosiaalisten taitojen oppiminen tai kielen kehitys esimerkiksi.



Kaupungin asukkaat ovat oma lukunsa. JOKA IKINEN muuttaja on kokenut saman: ei huolita joukkoon. Ei edes puhuta mitään. Perhekerhoon menijälle ei kukaan puhu mitään.. ei aina vetäjäkään.

sisäänpäinlämpiävyys on niin kovaa ja tylyä että se lyö kasvoille.

En puhu itsestäni, puhun kaikista niistä jotka muuttavat tänne.

Oma lukunsa on pienen paikkakunnan pieni lastenneuvola, jonka terveydenhoitajat juoruavat asiakkittensa asioita pitkin kyliä ja kohtelevat todella huonosti, moni äiti lähtee th:n vastaanotolta lapsineen itkun kanssa.



Maahanmuuttajien ja erilaisuuden hyväksymisestä puhutaan suurin otsikoin. Pitäisi ensin hyväksyä ylipäätään erilainen ihminen, muualta muuttanut, omalle hiekkalaatikolle tehdä tilaa, jokaiselle ihmiselle. Jokaisessa suomalaisessa pitäjässä, pinenessä ja suuressa.



En yhtään ihmettele jos yhteisön ulkopuolelle jätetty nuori kokee valtavaa vihaa yhteisön jäseniä kohtaan ja halveksii heitä. On todella vaikea ajatella jotenkin tasavertaisesti ihmistä, kokonaisesta yhteistöstä, joka syrjii, jättää ulkopuolelle... kohtelee kuin ihmistä tai koko perhettä ei olisi olemassakaan.



Mitäs muutitte?

Emme todellakaan tienneet, millaista täällä olisi.

Kuvittelemme, että saisimme oman pakkkamme, voisimme elää täällä, että lapset saisi kavereita kun käymme eri kerhoissa.

Täsin toisin kävi, ja emme siis ole ainoita. Muillakin on samoja kokemuksia. Siksi se onkin niin järkyttävää.



Muuttakaa pois?

Ihan mielellään, kiitos. Asunnon myyminen tässä tilanteessa ei onnistu. Olen kuitenkin valmistautunut jo henkisesti luopumaan tästä kodista, ei tänä vuonna, mutta lähivuosina kuitenkin.

Jos 10 vuotta täällä asumme, ihme on. Jotain hyvää ja kaunista on sitten tapahtunu.

Emmekä me vain tiedä, minne muuttaisimme. Tuusula jotenkin ei innosta. Nurmijärvi on "hajallaan" Vihti tai Nummela, no, en tiedä. Lohja? Kokemuksia? Keskusta ainakin on ruma kuten kaikkien pikkukaupunkien asfaltoidut keskustat. Forssa? Ei. Liian kaukana.