Voi mummi minkä taas teit...

"pappa on kuollut, miksi se on kuollut" ja mitä milloin, melkein päivittäin. Ja hänelle ei ole asiasta kyllä puhuttu paljoakaan. Jostain syystä vain vetää asiaa esille usein, ilmeisesti ikä jolloin asia alkaa kiinnostaa. Niin ja isäni kuolemasta on jo vuosia. Ehkä poikasi näkee vaikka papan kuvan siellä ja kyselee, missä se on ja mummo vastaa että kuollut. Siitähän se lapsen kysely lähtee...

omasta puolestanne kaikille että mummu ei halua ottaa lasta.



Erikoista että lapselle pitää kertoa kuolleesta ihmisestä, eikö mummu ole päässyt yli miehensä kuolemasta.



Lapselle voisi etsiä jotakin kuolemasta kertovia kirjoja, siis lasten kirjoja ja lukea niitä...

myös pyytää kummeja selventämään näitä asioita...

Omakin mummoni puhui mulle aina kuolemasta ja se kyllä kovasti kiinnosti muo...pelottavan paljon nyt jälkeenpäin ajatellen...

Siksi en ehkä haluaisi niitä samoja mietteitä poikani päähän...JOKA KERTA kun tapaa mummin! Muutakin voisi tehdä!



ap

aikaa lapsen kanssa päivisin? Miksi olisi "pakko" ottaa yöksi? Saan kuvan että mummo kuitenkin ottaa lapsen päiviksi useinkin, jos kerran papan kuolemasta puhuminenkin tuntuu aiheuttavan sinulle ongelmia.

joten se meillä tarkoittaa useasti....! Eikä ole PAKKO OTTAA, vaan itse antaa muiden ymmärtää ettei saa lasta! Ja lapselta kyselee että koskas tulet! Siksi se on vähän kurjaa..



ap

antaisi tuolaisen mummin olla kahden lapseni kanssa. mummi kaataa omat murheensa pienen lapsen harteille.

kyllä kuolemasta voi puhua, mutta lapsen ei kuulu haluta kuolla..

olethan mummille sanonut ettei tuollaisia puhuta lapsille?

mummin on vaan kestettävä, jos on jo niin höperö ettei tunne rajojaan ja osaa käyttäytyä kuin vastuullinen aikuinen, ei saa lapsia yökylään.



sun on pidettävä ensisijassa huolta lapsista, mummin tunteista

Tuon ikäinen lapsi on tosi kiinnostunut kuolemasta, mummu ei ole välttämättä asialla mässäillyt, kunhan vain on maininnut asiasta, lapsi itse on voinut takertua siihen. Tai on ehkä kysellyt mummulta, jolloin tämä on vastaillut.



Oma äitini on kuollut ennen lapsemme syntymää ja en ole asiaa lapselle mitenkään tuputtanut, mutta tottakai on puhuttu, miksi toinen vaari asuu yksin ja toisella on mummu kaverina (lapsi itse on tätä kysynyt). Lisäksi haudalla käydessä on luontevaa kertoa, mistä siinä on kyse. Lapsi itse on kysellyt kuolemasta tosi paljon ja juuri tuossa 3-vuotiaana oli asiasta hyvin kiinnostunut. Hän on myös sanonut haluavansa kuolla, mutta ihan iloisesti ja sillä tavalla, että näkee heti, että hän ei ole ymmärtänyt, mitä kuolema tarkoittaa. Eli ei siis oikeasti halua kuolla, mutta yrittää pienessä päässään selvittää asiaa itselleen. En olisi asiasta ap lainkaan huolissaan. Uskon, että kuolemasta kiinnostuminen kuuluu tiettyyn ikään ja onhan se yksi luonnollinen asia, joka on hyvä lapsenkin jossain vaiheessa ymmärtää. ei se tarkoita, että asialla tarvitsee rueta mässäilemään, mutta asiallisesti voi keskustella lapsen ikä huomioiden, jos lapsi itse sen ottaa puheeksi.

mun 5 v tässä yks ilta: "haluan että sä kuolet."

Minä:" että mitä!?"

-kun kun sä olet kuollut niin sitten me nähdään sun luuranko.Oispa kiva nähdä se.



On tullut vähän luettua dinosauruskirjoja ja katseltua kuvia arkelogisista kaivauksista.



Lapset ovat avoimia kaikelle ja kiinnostuneita tutkimaan ja pohtimaan asioita. Pitää vaan sitten kertoa miten asiat on. Että jos kuolee, niin se henkilö on sitten konkreettisesti pois tästä elämästä ja näiden ihmisten luota eikä takaisin pääse. Lapsi tajuaa paljon asioita.

että mummi olisi siitä oikein erikseen paasannut. Lapsi on ehkä kysellyt ja hän on vastannut. Meidän 3-vuotias on saanut päähänsä että meidän kylppärin lattialle on kuollut joku. En tiedä mistä tämä juontaa juurensa ja yritän selittää että sinne ei ole kukaan kuollut. Ei hän selvästikään ymmärrä koko termiä mutta kuoleminen kiinnostaa kamalasti, etenkin viherkasvien kuoleminen (se on oikeastaan ainut asia minkä yhteydessä olen käyttänyt tuota sanaa).

Luulee, että isomummot on lentäneet taivaaseen kuin Winxit..ja sehän vasta hienoa..



Mutta siis..kertokaa lapselle, ettei taivaaseen pääse kuin tooosi vanhat ja sairaat. Ja ettei sieltä sitten enää pääse takaisin. Kyllä lapselle voi puhua näistä asioista vaikka ne tuntuvatkin lapsesta hetkittäin pahalta mutta parempi aina vastata siihen kysymykseen ja pahaan oloon/tunteeseen kuin keksiä jotain selityksiä tai olla puhumatta.

Ei sille lapselle toki tarvi heti olla kertomassa, että joskus sinne taivaaseen lapsetkin lähtevät..



Ymmärrän tuon ärsytyksen jos mummo kyselee lapselta, että koska tulet. Se on mun mielestä väärin, meillä vähän samaa ongelmaa. Lapset eivät päätä siitä koska he kyläilevät missäkin. Ja varsinkin kun tietää että lapsi kyllä on menossa mutta usein se on juurikin se mummo jolle ei sovi se yökyläily tai kyläily juuri muutenkaan..



Sanokaa sille mummolle ettei kovin puhu siitä papasta sävyyn, että on taivaassa ja kuollut. Voihan siitä papasta puhua, että teki sitä ja tätä ja oli sellainen jne.. ja muistella sitä. Ja jos lapsi kysyy kuolemasta niin sivuuttaa sitä hieman muttei niin syvällisesti aina sitä ala kertomaan kuinka on kuollut ja taivaassa. Voihan sitä muutenkin ihmistä muistella..

maan päällä, kasvaa ja leikkiä kovasti ja että pappa iloitsee tyttärenpojastaan siellä taivaassa.



Onneksi joku on keksinyt kuoleman selitykseksi tuon taivaan - on paljon helpompaa ollut meilläkin puhua naapurin kuolemasta...

kuolema-juttu kuulostaa ihan normaalilta. Tuonikäisiä asia kiinnostaa kovastikin ja parhaiten asiasta pääsee eroon, kun ei kiinnitä juttuihin pahemmin huomiota.



Itse olisin innoissani, kun mummi kyselisi lapselta, milloin tulet kylään. Meillä anoppi ei ole koskaan pyytänyt poikiamme kylään ja lapset ovat jo 5v ja 6v. Miehen vanhin poika on kyllä tervetullut viikonloppuisin ja lomilla pidemmäksikin aikaa. Mutta enpä enää lapsiani anopille antaisi, vaikka pyytäisi.

Itse olisin innoissani, kun mummi kyselisi lapselta, milloin tulet kylään. Meillä anoppi ei ole koskaan pyytänyt poikiamme kylään ja lapset ovat jo 5v ja 6v. Miehen vanhin poika on kyllä tervetullut viikonloppuisin ja lomilla pidemmäksikin aikaa. Mutta enpä enää lapsiani anopille antaisi, vaikka pyytäisi.

mummi kyselee lapselta milloin tulet yöksi mutta ei silti koskaan ota. Ja seuraavassa yhteydessä valittaa muille ettei hänelle lasta anneta. Ärsyttäs muakin tollanen venkoilu

mä en lukenu niin tarkkaan, että oisin hoksannut tuon, että pyydetään mutta ei oteta. Mutta onhan se hyvä että edes päiväksi ottaa, kun meillä ei onnistu edes se