Miten auttaa kaveria?

Tilanne tämä:

Kaverilla vauva, jonka isä on tavallaan maisemissa, mutta eivät ole yhdessä.

Kaverilla hieman mt-ongelmia, on lääkityksellä, mutta ei saa mitään terapiaaa tmv.



Hieman ongelmia myös jaksamisen kanssa, mutta ei ota vastaan/hae apua, vaikka neuvolassa sanottu että soittamalla johonkin (en nyt tiedä tarkasti minne) saisi kotiapua/lapselle hoitajaa tmv. tarvittaessa.



Vauvan isään suhtautuu vihamielisesti, haluaisi toisaalta ehkä olla yhdessä, toisaalta ei, välillä sanoo ettei halua olla missään tekemisissä, mutta kuitenkin soittelee/tekstailee ja kaikin tavoin kyttää mitä mies milloinkin tekee ja missä liikkuu ym.

Kiristää miestä ettei tämä tapaa enää vauvaa, jos mies ei pompi kaverin oikkujen mukaan. On siis todella ailahtelevainen persoona ja herkästi vetäisee herneen nenään, välillä todella kummallisista asioista.



Kaverilla myös hieman ongelmallinen suhde alkoholiin, pakko vetää kaksin käsin kun vetää (mistään kohtuudesta on turha puhua), humalassa käytös todella ikävää (raivarit, riidanhaasto ym.) ja välillä itsetuhoista.

Nyt oli tehnyt sen, että oli juopotellut vaikka oli yksin vauvan kanssa oikeutuksena se, kun "alkoi vituttamaan niin paljon", kun vauvan isä ei ollutkaan taas soutanut ja huovannut kaverin oikkujen tahdissa.



Olen yrittänyt kuunnella, jutella, ymmärtää ja tukea kaveria tänä aikana, mutta tuo juopottelu vauvan kanssa yksin ollessa menee yli ja reilusti!



Kaverilla ilmeisesti ollut kovat morkkikset aiheesta, koska taas alkoi puhumaan, että aikoo kokonaan pistää välit poikki vauvan isään, koska kaiken pahan alku ja juurihan on tietty tuossa miehessä.



Äh, hommassa on paljon muutakin mitä en nyt jaksa/ehdi/muista kirjoittaa, mutta oma olo alkaa olemaan toivoton. Haluaisin auttaa kaveria, mutta en tiedä miten!!

Olen yrittänyt esittää erilaisia ehdotuksia tilanteen selvittämiseksi jne., mutta mikään ei käy, tai jos yhtenä hetkenä joku onkin hyvä idea, niin viimeistään seuraavana päivänä on toista mieltä.

Kaveri eii pysy omissa päätöksissään lainkaan ja haluaa kontrolloida isän koko elämää, vaikka ei muka halua koko tyypistä tietääkään.



Vauvan isä haluaa olla vauvan elämässä mukana ja olen yrittänyt sanoa, että se on lapsenkin paras ja oikeus tuntea molemmat vanhempansa, mutta kaveri varmaan ihan kostomielessä on (tällä hetkellä) vakuuttunut siitä, että parempi jos eivät ole missään tekemisissä.



Minusta kaverin pitäisi ottaa aikuisen ja vanhemman roolia ja vastuuta siinä, että kykenisi pääsemään omista "vitutuksistaan" yli sen verran, että voisi laittaa lapsensa edun omien oikkujensa edelle, mutta näin ei ainakaan tällä hetkellä ole.



Anteeksi sekava tilitys, mutta tilanne on todella sekava ja haluaisin kuulla vinkkejä, miten auttaisin kaveriani ja etenkin vauvaa!