Lue keskustelun säännöt.
en ymmärrä tätä, että kotona lasten kanssa olo on jotenkin valinta? siis rahallisesti?
04.03.2009 |
meillä on vauva 2kk ja aion palata piakkoin töihin. Taloudellisesti on pakko. Ei mahda mitään. Toki mielelläni olisin kotona, onhan tää paljon helpompaa hengata pyjamassa ja kutoa sukkia ja katsella telkkaria päivät, kuin mennä töihin. Moni kaverini ja sukulaiseni on tämän kuullessaan aloittanut sen perinteisen "se on vaan valinnoista kiinni" -saarnan, mutta mielestäni ei ole! En ymmärrä, että miten ihmiset elää oikein jos he kerran pärjäävät.
Emme mielestäni ole mitenkään tuhlaajia, syömme ihan tavallista ruokaa ja vaatteet tms. ostan ihan tavallisista liikkeistä. Pidämme matkustelusta, mutta emme sitäkään tee millään megabudjeteilla. Emme juoksentele baareissa jne. Jotenkin vaan tuntuu että rahat ei riitä. Ja myönnettävä on se, että en edes haluaisi elää mitään pihistelyelämää.... Mutta mitä mieltä te olette, mistä menoista on helppo karsia?
Kommentit (107)
Vaikkei leveästi elettäis niin vielä kiristetään vyötä. Eli sanoit ap että tykkäätte matkustella, no me ei matkustella. Lisäks pienet eivät tarvitse sitä isompaa asuntoa tai autoa tai omakotitaloa, mielummin pitäis varmaan äidin tai isän kotona. Vanhemmat ovat valinneet elintasonsa lapsensa puolesta, jos haluavat ylläpitää sitä niin ei voi sanoa että on pakko mennä töihin(lasketaan tästä nyt pois esim. yksinhuoltajat joilla ei liene vaihtoehtoja). Monesta voi luopua kun on kotosalla. Vaatteita ei tarvitse kun ne "kotivaatteet", ruoka tulee edullisemmaksi kun on aikaa tehdä itse perusaineksista, ei tule käytyä kahvilla tms. niin usein, kahta autoa ei tarvitse välttämättä, asuntolainasta voi ottaa lyhennysvapaata. Esim. puoli vuotta on tosi lyhyt aika aikuiselle mutta pitkä lapselle! Jos ajattelet että laittais vaikka 9kk eroahdistuksesta kärsivän lapsen joka ei puhu eikä kävele vieraalle hoitoon, verrattuna siihen että laittais yli vuosikkaan joka edes kävelee ettei jää ihan toisten jalkoihin.
Minä olen hoitanut lapsia putkeen kotona nyt 5v ja kolmas tulossa. Työpaikka on odottamassa, miehen tulot ovat varmaan keskitasoa. Auto on 14v vanha, talo uusi kun rakennettiin joten siitä maksetaan tietysti lainanlyhennyksiä. Muuten yritetään elää säästäväisesti, matkailut suuntautuvat mummoloihin lähinnä jne.
Jokainen tekee omat valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilapsiessa perheessä on asiat eritavalla kuin yksilapsisessa.
Meillä on yksi 5-lapsinen tuttavaperhe, 3 lasta on alle kouluikäistä eli heistä menisi hoitomaksu. Kuullaan jatkuvasti tästä KOTIHOITO, KOTIHOITO on mahdollista kun vaan haluaa jne. Noh, oma lapsi on jo sen 3v eli hänestä ei saisi yhtään mitään tukea. Olisihan se tietysti mahdollista, mutta se onkin eri asia että kannattaako käyttää vuosia siihen että käyttää YHTÄ lasta kerhoissa ja puistoissa ja tienaa nollan.
Ihan vaan ihmettelin kun en ole kuullut kenenkään nykymaailmassa vievän noin pientä hoitoon. Oikeasti mietin missä esim. 3 kk ikäistä hoidetaan? Lastenhoitaja kotiin?
Tiedän perheen, jossa äiti on palannut kaikkien jälkeen töihin, kun lapsi 4 kk. Kotona täysipäiväinen, maksettu hoitaja. Päiväkodeissa (kunnalliset) on alaikärajana 10kk useissa 12kk. Suomessakin näitä äitejä kuitenkin on, jotka ovat korvaamattomia työpaikalla (omasta mielestään). Rahallisesti kaikki pystyvät takuulla olemaan äitiysvapaan + vanhenpainvapaan kotona.
meneekö jollekin työntekijäksi, ryhtyykö yrittäjäksi.
On oma valinta meneekö naimisiin, asuuko vuokralla, ostaako osake, rakentaako, ottaako lainaa.
On oma valinta haluaako tinkiä elintasosta.
On oma valinta käyttääkö ehkäisyä.
Näiden valintojen perusteella voi määritellä lapsen kotihoidon ja päivähoidon väliltä.
On oma valinta mihin kohtaan omassa tärkeysjärjestyksessä oman lapsensa asettaa.
siis anteeksi, ilmaisin itseni huonosti. Eli en ole viemässä vauvaani hoitoon nyt heti vaan sitten vanhempainvapaan jälkeen=) Ja tarkoitin siis sitä, että millaisissa asioissa ihmiset tekevät myönnytyksiä että voi olla kotona. Noin yleisenä keskusteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskariin nämä menee, mutteivät muuten tarhaan joudu koskaan.
Eli, jos joku sanoo, ettei rahat riitä, se on vale. Tiedän sen 5 vuoden kokemuksesta, että ne riittää, jos haluaa!
Tarhoja ei ole kuin minkeille - ne ovat nykymaailmassa päiväkoteja ;-). Voi että. Raha riittää varmaan siellä Outokummussa ihan hyvin vaan ei Helsingissä, jossa edes kaksi duunaria joutuu elämään kädestä suuhun. Mutta valintahan sekin tietysti on, missä asuu, mutta takahilkiältä on tosissaan vähän pitkä matka duuniin tänne HKIn kantakaupunkiin. Joten joidenkin on käytännössä PAKKO maksaa asumisesta aika tavalla. Vuokrayksiön saa näemmä nyt 600-800€/kk puhumattakaan lainanlyhennyksistä. Meillä on niin iso laina, että vaikka otettaisiin lyhennysvapaata, niin pelkkä korko on liian paljon yhden pussista, kun on paljon muitakin menoja...
työstään ja myynyt tilavaa omistusasuntoaan ja muuttanut asumaan pieneen vuokrakaksioon vain jotta saisi olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, ei ole oikeutta vaahdota valintojen tekemisestä lasten hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta asiasta että on helppo jäädä kotiin jos on pienipalkkainen ja lapsia monta. Itsekin joskus laskin että töihinmeno ei tuo mitenkään valtavasti lisää rahaa talouteen (kun ottaa huomioon vaate-, matka- hoito- yms. kulut).
Koska tienaisin työssäni vain alle 3000 e/kk (brutto) on valinta kotonaolon puolesta ollut huomattavasti helpompi kuin esim. pomollani, jolla se brutto on yli 6000 e/kk (toki iso veroprosentti). Kieltämättä hirvittää se kotivuosina tuleva rahanmenetys (vaikka ei edes eläkettä ja urakehitystä mieti). Olenkin päättänyt että en edes laske mitä nämä kotiäitivuodet maksavat rahassa. Onhan se ollut selvää kun lapsia haluttiin, että he tulevat maksamaan.
Ensimmäinen valinta on se, missä vaiheessa se lapsi tehdään.
Työelämä vai opiskelu, missä vaiheessa on paras aika lapselle?
Asuako kalliisti vai halvalla?
Auto, 2 autoa vai ei yhtään autoa?
Matkustelua vai ei?
Harrastukset?
Baari- ja ravintolakäynnit?
Vaatemenot?
Muut ostot?
Jos oikeasti haluaa, on jokaisella mahdollisuus jäädä hoitovapaalle. Jos on valmis tekemään sen valinnan ja on valmis tinkimään menoista mahdollistaakseen sen.
Ei lapsi tarvitse omakotitaloa tai 2 uudehkoa autoa hyvään elämään, ne ovat vanhempien tarpeiden tyydyttämiseksi. Valintakysymys, kumman tarpeet ovat tärkeämmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin silti laskimme että mun kannattaa lähteä töihin, työmatkoihin ei mennyt rahaa ollenkaan (kuljin pyörällä) hoitomaksu oli n.200€, joten kyllä siinä enemmän plussan puolelle jäätiin.
Ja meillä ei törsäillä, olemme matkustaneet ulkomaille 10 vuoden aikana 2krt, kotimaassa 1-2krt vuodessa. Auto meillä on välttämätön, vaatteet on alennus myynneistä pääosin, ei todellakaan mitään reimatecejä. Baareissa ei juurikaan käydä, ehkä muutaman kerran vuodessa.
Mutta ehkä jos oikein pihistettäisiin olisi ollut mahdollisuus jäädä kotiin, mutta minä en ole kotiäiti tyyppiä ja vaikka mieheni arvostaa tekemääni työtä kotona, niin silti arvostaa naista joka tekee myös oikeita töitä.
Ja toisekseen, miksimiksimiksi ihmiset eivät osaa lainkaan ajatella tulevaisuutta kun ostavat asuntoa??????
Kun 2 lapsetonta kohtuu/ hyvätuloista 3-kymppistä ostavat ensiasuntoa niin onko mahdoton ajatus, että siinä vaiheessa yritettäisiin edes vähän miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa?
Pitäisikö asunnon hinta ja takaisinmaksu mitoittaa sen mukaan, että laina-ajalla saattaa tapahtua yllätyksiä (sairastumisia, työttömyyttä tms)? Pitäisikö ottaa huomioon, että perhekoko saattaa kasvaa ja sen myötä rahatilanne muuttuu? No, ilmeisesti tämä on monelle liian vaikeaa. Sokaiseeko se lainalupaus niin kovin, että kaikki mitä saa on käytettävä?
työstään ja myynyt tilavaa omistusasuntoaan ja muuttanut asumaan pieneen vuokrakaksioon vain jotta saisi olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, ei ole oikeutta vaahdota valintojen tekemisestä lasten hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väittää, ettei se olisi oma valinta. Vaikka ihan viisaskin valinta, niin silti valinta.
työstään ja myynyt tilavaa omistusasuntoaan ja muuttanut asumaan pieneen vuokrakaksioon vain jotta saisi olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, ei ole oikeutta vaahdota valintojen tekemisestä lasten hyväksi!
siis ap itse sanoi, että eihalua pihistella. mun on pakko pihistellä, mies on keskituloinen.
helpompi valinta on mennä töihin ja viedä lapsensa muiden passattavaksi kuin elää sitä pihistelyelämää. se on oikeasti rankkaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu voidaan aloittaa aiheesta valinta lapsen parhaaksi ja se päättyy valinta äidin parhaaksi kuitenkin.
..Mutta ehkä jos oikein pihistettäisiin olisi ollut mahdollisuus jäädä kotiin, mutta minä en ole kotiäiti tyyppiä ja vaikka mieheni arvostaa tekemääni työtä kotona, niin silti arvostaa naista joka tekee myös oikeita töitä.
pieneen lapseen ei mene rahaa oikeastaan ollenkaan. Voihan sitä valinnaksikin kutsua: itse menin töihin, koska VALITSIMME esikoisellemme mahdollisuuden mennä lukioon. Se ei olisi ollut mahdollista jos olisin jatkanut kotona oloa. Onko täällä vain yksilapsisia perheitä, kun aina kirjotetaan että kyllä asuntolainasta saa lyhennysvapaata ja voi maksaa korkoja vuoden pari. Mistä asuntolainasta saa lyhennysvapaata 15-20 vuotta?
Öh olen varmaan liian keskiluokkainen mutta oikeasti mitä kuluja lukioon menossa on (paitsi kirjakustannukset jotka ainakin minusta ovat ihan helposti kustannettavia).
jos on niin matala palkka, että parin äippälomakuukauden jälkeen kaikki rahat on loppu, niin miten siitä palkasta jää sitten hoitomaksun jälkeen mitään käteen?
Ja: oikeassa elämässä kysymys ei ole mistään muusta kuin valinnasta. Yli 90% ihmisistä pystyisi tekemään sen valinnan jos haluaisivat.
elämä yhden 2kk ikäisen kanssa on hiukan erilaista, kuin useamman pienemmän. Ja kun se 2kk ikäinen vauva kasvaa, kaipaa sekin jotain muuta puuhaa kuin pyjamassa hilluvaa äitiä ja sukkienkudontaa. Siis kasvaakseen terveeksi nuoreksi ihmiseksi.
Jutellaan parin vuoden päästä lisää.
Kysyisinpä että miksi ihmeessä olette tehneet sen lapsen jos ei muutamia kuukausia pystytä elämään sen verran "laihasti" että on varaa olla sen lapsikullan kanssa kotona? Kyllähän jokainen nyt sentään sen äitiysloman on kotona. Tottakai sitä joutuu tekemään uhrauksia, helppo olla ostamatta´kalliita merkkivaatteita,tekee halpaa kotiruokaa,käy harvemmin kampaajalla,ei aja turhia autolla,ei käy ravintolassa,eli kaikesta "ylimääräsestä nautinnosta" pysyy erossa..näin meillä tehty jo vuosia ja en edes kaipaa moisia asioita.Kyllä ne lapset on niin kallisarvoisia ettei ole vaikeaa elää vähän pihimmästi! Elämässä kun on paljon muutakin ihanaa ja siitä voi nauttia halvemminkin. Tosin joskus haaveilen siitä että päästäisiin lomalle esim.johonkin kylpylään lasten kanssa...sen aika on sitten joskus..
jos yksi lapsi ja ehklä hyvä työ jne.
Meidän perheellä kolme lasta ja pk maksut olisi 590e ja lisäksi automatkakulut . MULLA EI ole työtä ja jos tekisin normaalia työtä saisin ehkä max 1800e brutto. sE Tietäisi että pitäisi tehdä normaalia työaikaa ja lapset olisivat hoidossa klo 7-17 eli 10 tuntia per päivä!!!!! Ja mitä jäisi käteen? 1800e - verot ja lasten hoitomaksut? Melkein saman verran kuin mitä nyt saan kotihoidontuet ja kuntalisät 717e ja verojen jälkeen n. 500e. ELi ei ole paljon, mutta se rumba, että lapset 10h per päivä hoidossa joka ikinen päivä ja taloudellinen tila ei paljoa kohene, ehkä pari sataa euroa jos sitäkään, niin onko se kaikki sen arvoista? Aamuisin pitäisi itse noust n. 05 ja repiä lapset ja ikinä niitä ei näkisi. Oma mies tekee matkatyötä, eli koko homma mun vastuulla.
Jos menisin osa-aikatyöhön, olisi tulot miinuksella, jos vertaa että kotihoidan lapseni.
Ok, olen pois urakehityksestä (hittoako sillä valiä, ehdin olla 10v urajohteisessa työssä, se on koettu) ja menetämme 200-300e kk jos olen kotona mutta se on se rahakysymys, valinta jonka me olemme tehneet. Monilapsiessa perheessä on asiat eritavalla kuin yksilapsisessa.