Lue keskustelun säännöt.
Millä raskausviikoilla olette uskaltaneen ostella vauvalle vaatteita, yms. tarvikkeita?
Kommentit (31)
Suurin piirtein viikolta 38... tuli sitten 10 pv yliaikaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenneultran jälkeen ostin 2 potkarit ja 2 bodya ja talvihaalarin kun tuli sopivasti vastaan. En muuta...Sen verran taikauskoinen olen, että taitaa mennä myöhäisemmille viikoille loput hankinnat.
vauva syntyi viikolla 38. Seuraavan päivänä oli tilipäivä ja olin lähdössä vähän tekemään hankintoja, en tosiaan uskonut että voisin synnyttää terveen elinkelpoisen ihmisen.
Eli ehkä äitiysloman aikana olis hyvä pistää kaikki kuntoon (kävi miten kävi...).
huutiksessa eroon jos huonosti käy. En tiedä vielä lopputulosta, olen nyt rv26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutiksessa eroon jos huonosti käy. En tiedä vielä lopputulosta, olen nyt rv26
ja kaksi viimeista on ollut todella kiikun-kaakun etta paastaanko edes 24 rv jossa on jonkinlainen selviamismahdollisuus, ja tarvittu paljon erityislaakareiden osaamista (olen ollut osin sairaalassa ja osin kotona) etta ollaan saatu elava ja terve vauva kotiin. Siita huolimatta sanoisin etta ehka ei kannata ihan viime tippaan jattaa kuitenkaan, jos siis itse haluat vaikuttaa valintoihin jotenkinkaan etka lahettaa hatatapauksessa miesta/aitia/kaveria ostoksille, koska yllattavan monesti oma fyysinen kyky shoppailla on loppuvaiheessa ihan olematon. Eli minusta ehka joskus siina 24 viikon hujakoilla alkaa olla ihan jarkevaa tehda ostoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen raskauteni oli ongelmaton, mutta lapsi oli kuitenkin kuolla synnytykseen. Kaverini lapsi kuoli kohtuun rv 39.
Pakkohan se on kuitenkin hankkia perustarvikkeet ennen laitokselle lähtöä, varsinkin jos ei asu ihan kauppojen ääressä. Pikkuvauvan kanssa voi olla hankalaa lähteä shoppailemaan. Samaten isoissa ostoksissa kannattaa hyödyntää alet ja tarjoukset. Tietysti on niitäkin ihmisiä, jotka voivat marssia kauppaan suoraan synnytyslaitokselta ja ostaa mieleisensä hinnasta välittämättä.
Voihan ne tarvikkeet jättää odottamaan seuraavaa lasta, jos tulee keskenmeno tai vauva kuolee myöhemmässä vaiheessa. Itselläni on kuitenkin jo sen verran ikää, etten tiedä, yritettäisiinkö enää uutta lasta, jos menettäisimme tämän nyt odottamamme. Sitten ei auttaisi muu kuin laittaa uudet rattaat, kaukalot ym. myyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajattelin, että jos tulee keskenmeno, niin eiköhän meillä silti onnistu jossain vaiheessa ja sitten niille tavaroille on käyttöä. Itse asiassa meillä on yhdet vauvojen lenkkarit (niin, tosi tärkeä varuste!), jotka on ostettu alkuraskaudessa ja siitä vauvasta ei tullut niiden pitäjää (rv 8 keskenmeno).
Ja noita lenkkareita katsoessa tulee usein mieleen, että millainenkohan ipana siitä olisi tullut. Mutta jos meillä olisi hänet, kuopusta ei olisi, koska kuopus sai alkunsa aika pian km jälkeen. Elämä on.
Mikään ei ole niin varmaa kun epävarma. Raskaaksi joko tullaan tai ei, kuukausi kerrallaan. Vauva kasvaa mahassa tai jotain menee vikaan, päivä kerrallaan.
Itsekin tässä eleillään tai jäädään vaikka auton alle huomenna, kuka tietää?
Varovainen täytyy olla, tietoa hyödyntää mutta taikausko on turhaa.
On hullutusta ostella vaatteita muutaman viikon ikäiselle alkiolle, mutta tekee odottamisesta hauskempaa ja itselle hyvän mieen.
On hurjan epäkäytännöllistä jättää hankkimatta mitään ennen vauvan syntymää koska voi, ehkä, kenties käydä hullusti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli vaunut hommattiin melko pian raskauden puolivälin jälkeen. sitterin hommasin jo sitä ennen, kun ostin ekat äippähousut ja sitterin käytettynä täältä kirpparin kautta. paljon ollaan vatteita saatu, vähän osteltukin jo, mutta en uskalla ostella muuta kuin neutraalin värisiä, kun en uskalla vielä ultrattuun sukupuoleen uskoa.
rv 36
On hullutusta ostella vaatteita muutaman viikon ikäiselle alkiolle, mutta tekee odottamisesta hauskempaa ja itselle hyvän mieen.
Jos se kotona oleva vauvanvaate ahdistaa ja nostaa pelkoja pintaan.
Kukin tyylillään. Ei kannata luulla että se oma ajattelumalli on ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole taikauskoinen. Enkä ole myöskään ihminen, joka lapsen menetyksen kohdatessa ajattelisi sekuntiakaan mahdollisesti koitunutta taloudellista menetystä.
Lähinnä siinä vaiheessa olen alkanut katselemaan vaunu- yms. tarjouksia. Kirppiksilläkin olen enemmän alkanut katsomaan vauvan juttuja, jos vaikka tekisi löytöjä. Vaatteita en osaa ostella, kun en myöskään luota ultran sukupuoleen. Tosin joitain vanhoja vaatteita on tallella muilta lapsilta.
Jos jotain sattuu, niin sille ei voi mitään. Sitten myydään ne käyttämättömät tavarat pois, luulisi ihan kohtuullisen hinnan saavan. Tai jätetään odottamaan mahdollista uutta yritystä varten.
En ole taikauskoinen. Enkä ole myöskään ihminen, joka lapsen menetyksen kohdatessa ajattelisi sekuntiakaan mahdollisesti koitunutta taloudellista menetystä.
Huomaa ettet ole odottamaasi lasta menettänyt tai tuntenut ketään joka olisi (enkä tarkoita nyt rv9 tyylisiä keskenmenoja). Jos olisit tietäisit että pelkona ei ole se että menettää rahaa vaan se tuska kun tulee kotiin tyhjin käsin sairaalasta vauvan menettäneenä ja kotona nököttää heti ensimmäisenä näköpiirissä vaikkapa rattaa tms.
vasta 34+viikon tietämillä. Toiselle ostin potkupukuasun jo plussapäivänä (mies oli otettu kun sillain kerroin kakkosesta). Ja nyt oon ihan surutta ostellut (rv26 menossa), koskaan ei voi tietää mitä käy, vaikka ostais vasta rv 39+ niin synnytyksessäkin voi tapahtua mitä vaan.
Mutta se henkinen menetys... en minä ainakaan haluaisi katsella niitä tavaroita tai alkaa järjestellä niitä myytäväksi, jos jotain sattuisi :(
Siksi en osta kuin ihan viime metreillä.
En ole taikauskoinen. Enkä ole myöskään ihminen, joka lapsen menetyksen kohdatessa ajattelisi sekuntiakaan mahdollisesti koitunutta taloudellista menetystä.
jos ne rattaat ei nokotä näköpiirissä? Niin varmaan.
Taustalla sen verran epäonnea raskauksissa ja lapsettomuutta että en uskonut lapsen syntyvän elossa kun vasta hänen synnyttyään.