Isyys epävarmaa

Auttakaa! Otimme mieheni kanssa etäisyyttä suhteeseen, olemme olleet erossa, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että palaamme vielä takaisin yhteen. Eron aikana olemme harrastaneet kuitenkin silloin tällöin seksiä, se kun tuntui olevan ainoa asia joka meiltä enää sujui... Eron aikana harrastin seksiä myös yhden ainoan kerran toisen miehen kanssa ja pian sen jälkeen tajusin olevani raskaana.



Aluksi olin täysin varma, että 'oma' mieheni on lapsen isä. Laskeskelin, että kierron puoliväli (=munasolun irtoaminen) oli keskiviikkona. Edellisenä sunnuntaiyönä olin mieheni kanssa, se oli (kuten yleensä) todellista rakastelua ja saimme yhtäaikaa orgasminkin.. Seuraavana perjantaina baari-illan päätteeksi eksyin vanhan puolitutun sänkyyn. Jota nyt kadun enemmän kuin mitään... Tämän tyypin kanssa en voi sanoa rakastelleeni, pikemminkin se oli sellaista humalassa sähläämistä. Mies ei saanut ja koko touhu oli älytöntä räpeltämistä.



Tämän vuoksi siis en aluksi edes miettinyt, kumpi olisi lapsen isä. Eihän tämä toinen edes saanut touhutessamme. Sitten yhtäkkiä alkoi mieltä kalvamaan epäilys. Mieleen nousi kouluaikojen seksivalistus ja se kuinka meille kerrottiin, että raskaaksi voi tulla jo tipasta spermaa, ja se tippa voi tulla jo ennen varsinaista siemensyöksyä. Etsin tietoa hedelmöitykseen liittyen ja sain mm. selville että siittiöt voivat elää jopa päiviä 'sopivissa olosuhteissa', mutta munasolu haurastuu jo alle vuorokaudessa.



Olen valvonut öitä ja miettinyt mitä tehdä.. Suhteemme on muutenkin kovia kokenut ja tällä hetkellä varmasti hyvin hauras. Nyt kun kaikki alkoi näyttää paremmalta ja olemme löytäneet jonkinlaista pohjaa jolle rakentaa uudelleen, en haluaisi hajottaa kaikkea taas palasiksi. Tiedän että se olisi meidän loppumme, oli lapsi sitten kumman tahansa. Vaikka olimme 'virallisesti' eronneet, silti koen pettäneeni ja tiedän että mieheni ei välttämättä voisi sitä antaa anteeksi. Etenkään nyt, se tästä vielä puuttuisi..



Lisäisin vielä, että meillä on yksi lapsi ennestään ja etenkin hänen vuokseen olen vihannut itseäni ja tekoani. En halunnut satuttaa ketään ja pahimmassa tapauksessa menetän mieheni lopullisesti ja lapsemme kärsii siitä silloin myös. Enkä voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni.



En voi käsittää miten olin niin typerä, en myöskään voi käsittää miten mulla oli niin huono tuuri.. Olisi kiva kuulla mielipiteitänne, kuinka todennäköisenä pidätte sitä että raskauteni alkoi onnettoman baari-illan jälkeen. Olen ajatellut monesti kertoa tästä miehelleni, mutta aina kun päätän kertoa, tulen siihen tulokseen että murehdin täysin turhaan eikä tämän takia kannata rikkoa kaikkea. Kun jotenkin saisin tekemättömäksi sen mitä tein..



Olenko ainoa joka on tehnyt näin karmean virheen elämässään...

mutta onko sillä loppujen lopuksi niin väliä, joka tapauksessa se on kuitenkin SUN lapsi. Niitä miehiä tulee ja menee, ei tunnut olevan kumpilkaan näistä kauheen vakiintuvaa lajia? Mistä sitä tietää missä ne on 10 v päästä. En tiedä teidän tarinaa, mutta tiedän sen että olen oman esikoiseni yh ja hyvin sitä pärjää niinkin.

Sulla on jo mies ja teillä on yhteinen lapsi mutta se ei taida sulle riittää...Miten ihminen kaiken tuon lisäksi voi olla niin tyhmä, että harrastaa seksiä vielä ilman ehkäisyä, kun ei kyse ole omasta miehestä??!Toivottavasti sait samalla jonkun taudin!