Lue keskustelun säännöt.
koulunkäynnistä
09.12.2008 |
Miten olette saneet 8-luokkalaiset poikanne innostumaan koulunkäynnistä? Meilläse on yhtä tervanjuontia. Koko luokalla laskevat kuulema numerot, joten tuskin olen ainoa joka asian kanssa tuskastelee. Onko vihjeitä, ideoita. On kokeiltu palkitsemista ja sanktioita, vaan onko muita ehdotuksia. Jotku ovat sitä mieltä, että tuonikäisen pitäisi antaa itse hoitaa koulunsa ja nukkumaan menonsa,mutta mie olen kyllä eri mieltä.Jos meillä ei puututtaisi,koulumenestys olisi varmasti vieläkin huonompaa ja nukkumaankaan ei maltettaisi mennä, vaan luettaisiin koko yö kirjoja, aamut olisivat sitten vieläkin vaikeampia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan mieleöntä tervanjuontia koulun suhteen. Koskaan ei ole loistanut koulumenestyksellään, mutta nyt on raapastu läheltä pohjaa. Puhuttiin joulutodistuksen jälkeen ja poika lupasi yrittää (mainitsin jo tulevasta opiskelusta ym. kun-jäät-jälkeen-niin-miten-vaikea-plaa pla...). Nyt suivaannuin pojalle tietokoneen käytöstä, kun menee aivan mahdottomaksi. Pelataan ja välillä käydään pikasesti ulkona ( luultavasti tupakalla, kätköä en ole lähiaikoina löytänyt) ja tullaan koneelle. Nyt meninkin huoneeseen ja käskin ottaa koulukirjat esiin. Vaikka kuinka oli "mukamas" tehty läksyt, niin eipä oltukaan. Siinä sit käytiin tahtojen taistelua ja poika nakkeli niskojaan, minä uhkasin jo seuraavasa pään pyörittelystä ja niskojen nakkelusta laittaa koneen pois päältä ja siihen niin tiukat rajat,että johan on kumma!!! No, suostui sitten tekemään läksyjä, mutta voih ja oih....
Syksyllä poika sai vastuun koulunkäynnistä itselleen ja tulos näkyi erittäin huonona. Eipä ole meillä ainakaan pojasta vastuuta ottamaan koulunkäynnistä, pakko kai niitä läksyjä on alkaa uudelleen tarkistelemaan, vaikkei huvittaisi. Mutta toisaalta jonkun on pakko niitä kontrolloida, koska ensi vuodesta tlee vielä kovempi oppimisen suhteen ja jos nyt kaikki lyödään leikiksi, niin mitähän tapahtuu yläasteen jälkeen? Pojan isä ei ole kiinnostunut näistä asioista, joten vastuu on hyvin pitkälti minulla. Olen siis eronnut pojan isästä ja tavallaan yksinhuoltajana pyöritän tätä huushollia ja un on muitakin lapsia ja omat työt siihen päälle... Uusi mies on, mutta hänpä onkin sitten reissuhommissa, että silleen.
Voimavaroja ja kärsivällisyyttäkin kai tarvitaan aimo annos, mutta kyllä siihen muitakin keinoja tarvitaan. Kunpa jollakin olisi vinkkejä,niitä minäkin mielelläni kuuntelen.
Ai niin ja kaikki harrastuksetkin on nyt lopetettu, ei kiinnosta kuulemma!!!