Tunnetko/tiedätkö ketään yli 40-v. bulimikkoa tai anorektikkoa?

Sinä jokaolet bulimikko, miten nuorena sairastuit? Onko sairaus yhtään hellittänyt tai muuttunut?

t. ap

aina olen ahminut kun heikko tai sit jättäny kokonaan syömättä. Eli minulla on kaksi vaihetta joko syön kun ruoka maailmasta loippuisi tai en syö mitään.. Joskus kun löytyisi tuo keski vaihe olis aika kiva..

syömishäiriön alkamisen? Oireet on kaksi seuraavista:



kuukautishäiriöt

miestyyppinen karvoitus (esim. häpykarvoitus nousee napaa kohti, selvät viikset)

ultraäänellä katsottuna polykystiset munasarjat



t. ap

syö päivässä ehkä perunan ja kaksi kuppia kahvia ja pullasiivun.

Jos on esim juhlissa voi syödä puolikkaan perunaa ja lihapullan. Ikää mummolla on 93v ja on syönyt samoin ainakin 20v niin kauan olen hänet tuntenut. On 170cm pitkä ja painaa ehkä 45kg. Sitten kun voi oikein huonosti eikä mikään ruoka maistu juo ykköskaljaa.

Onko muita syömishäiriöitä?

Oletko jutellut äitisi kanssa, nauttiiko hän elämästään?

t. ap (joka ei enää jaksaisi tätä bulimiaa yli kolmekymppisenä)

vanhoilla syömishäiriöisiä on elämästään ja sairaudestaan. Pelkään, että en enää parane tästä sairaudesta.

äidin anoreksiassa on ollut pahoja ja vähän parempia vaiheita. Hän jäi leskeksi pari vuotta sitten ja sen jälkeen homma on mennyt ihan käsistä. Usein sairaalahoidossa. Hänellä on ollut anoreksia siis jo nuorena (teini-ikäisenä), mutta ei siihen silloin puututtu.

Hänellä on aika paha masennus, ja se pahentaa tilannetta.

Hän ei suostu tästä ongelmasta puhumaan, vaikka olen miten yrittänyt.

syö päivässä ehkä perunan ja kaksi kuppia kahvia ja pullasiivun.

Jos on esim juhlissa voi syödä puolikkaan perunaa ja lihapullan. Ikää mummolla on 93v ja on syönyt samoin ainakin 20v niin kauan olen hänet tuntenut. On 170cm pitkä ja painaa ehkä 45kg. Sitten kun voi oikein huonosti eikä mikään ruoka maistu juo ykköskaljaa.

Toinen mun veli, toinen mun kaveri. Sitten minä itse olen kyllä "vasta" 28, mutta en kohta jaksa enää, 6vuotta nyt pahinta. Nuorena oli "lievää".



Miten oireilet ap tai miten sairaus vaikuttaa sun normaaliin päivärytmiin tai tekemisiin?



Oletko ap normaali/ali painoinen tai ylipainoinen/vaihteleva paino?

voimakkaasti ahmimisjaksoina ja normaalistuu oireettomampina jaksoina.



Suvussa meillä on paljon syömishäiriöisiä, molemmilla puolilla, monessa sukupolvessa ja tätien/setien/enojen lapsissa.



t. ap

Sairastuin 14-vuotiaana (tai oikeastaan ensimmäiset muistonikin koskevat ahmimista, joten oon varmaan aina ollut syömishäiriöinen).

Välillä on ollut useiden vuosienkin oireettomia jaksoja, mutta kun on kovaa stressiä, sairaus pahenee.

Pienin painoni on ollut 52 kg, suurin 83 kg (en ollut raskaana).

Sairastan polykystisiä ovarioita, luulen niiden olleen jo ennen oksentelun alkamista. Oksentelu alkoi 15-vuotiaana.

Enimmillään olen laihduttanut 21 kg, periaatteessa kai anoreksiankin kriteerit siten täyttyisivät, mutta en laihduttanut niin nopeasti, että olisi voinut sanoa anoreksiaksi.



Juuri nyt on hankala vaihe, oksentelusyklejä on jopa kolme päivässä. On ollut suuria elämänmuutoksia ja niistä on tullut stressiä.



Päivärytmiin sairaus vaikutta aniin, että illat venyy jopa aamuyölle, unet jää lyhyiksi ja sitten viikonloppuna pitää väsymystä paikata ylipitkillä unilla. Harrastukset ja ystävät jää ahmimisen tieltä ja kotitöiden tekemiseen täytyy panostaa kaikki voimat. Pahinta on, että ahmimisjaksoina lihoo paljon.



Tämä on hirveän väsyttävää. Vaikka tiedän, ettei tämä sillä lailla ole vakava tauti kuin monet muut, tämä vie paljon energiaa ja vangitsee.



Olen onnellinen niistä, vaikkakin lyhyehköistä, laihtumisen ja laihduttamisen jaksoista joita on, koska silloin minulla on tilaa elää, tavata ystäviä, harrastaa, panostaa työhöni ja perheeseeni. Tarkoitan että on aikaa, kaikki aika ei mene ahmimiseen ja oksenteluun.



Ainoa, mikä itseäni on auttanut on Painonvartijat ja liikunta. Mutta viime aikoina olen ollut liian stressaantunut, että olisin niihin jaksanut vääntäytyä.



t. ap

Ahmimis ja oksentamis kausi vie hirveästi voimia ja säätelee koko elämää ja päivärytmiä, hirveän raskasta.



Sitten "normaalina" aikana, on ihanaa kun syöminen ei koko ajan ole mielessä, harmi vain, että "normaali" aika kestää aina niin vähän. Ahmimis oksentamis jaksoina, mulla yleensä tippuu paino ja silloin kun en oksenna, mutta ruuan ahminta jää joskus päälle ja koko ajan hoen, että huomenna lopetan niin paino nousee tai pysyy samana.



Olo on tietenkin koko ajan huono kun yli syön ja hirveästä oksentamisesta tulee pääkipu. Mulla on 2tyypin diapetes, hitto siinähän sitä on sokeri arvojen seurailua.



Tällä hetkellä olen ylipainoinen, mikä ahdistaa enemmän, mutta heti jos yritän enemmän laihtua, saatan onnistua muutaman viikon sitten tulee ahmimisoksentamis kausi. Minäkin olen ollut painonvartijoissa ja se on auttanut olen laihuttanutkin monta kertaa siellä (neljä lasta, niiden jälkeen), mutta nyt en onnistu sielläkään.



Olen harrastanut liikuntaa, mutta sitten syömishäiriä kääntyy toisin päin, eli alan hulluna harrastamaan aerobiciä ja liikkumaan ja oksennan kaikki. En harrasta tällä hetkellä mitään. Meilläkin on tätä suvussa.



Nytkin olen syönyt hirveästi ja tekis mieli oksentaa, mutta jos en oksentais ja yrittäisin taas huomenna syödä normaalisti. En usko enää itsekkään kyl tähän.



Käyn kerran viikossa mtt:ssä juttelemassa. Masennusta on myös ja "vaikea" lapsuus, ei niin hirveä kuin monella, mutta isä oli juoppo ja hakkas äitiä ja sitä piti pakoilla, heitti veljen ulos ja hakkas sitä yms....

tää on aika suurelta osin perinnöllistä.

Itselläni ei ollutmitenkään erikoisen onneton tai vaikea lapsuus, itse asiassa varmaan parempi kuin yleensä ihmisillä. Olihan niitä vaikeitakin jaksoja, mutta ei mielestäni sellaista, mistä olisi pitänyt kovin traumatisoitua.

Sen sijaan syömishäiriötä on tosi monella sukulaisella, vaikka ei olla oltu osan kanssa missään läheisissä tekemisissäkään. Osasta oon saanut tietää vasta aikuistuttuani.

Itselläni oli pitkään masennusta, mutta se parani kokonaan, kun löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sain siihen lääkkeen.

Itsellänikin oli raskausdiabetes, joten taitaa olla aika iso riski sairastua aikuistyypin diabetekseen :/

t. ap

Ahmimis ja oksentamis kausi vie hirveästi voimia ja säätelee koko elämää ja päivärytmiä, hirveän raskasta.

En