Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
nyt ryssin pahemman kerran..
27.02.2009 |
en kaipaa mitään moraalisaarnoja, tiedän jo itsekkin olleeni typerä. tilanne siis tää: avioliitossa, ihan suht toimivassakin.. pitkään haaveiltu raskaus toteutui, ja kannan siis sisälläni ylpeänä uutta elämää. raskaus on edennyt ekaan ultraan asti, ja tulos järkytti. kuukautisten mukaan lasketun ajan ajankohta muuttui sikiön koon mukaan melkein kaksi viikkoa. eihän siinäkään mitään, mutta jos lasken hedelmöittymisen tapahtuneen ultran kertoman mukaan, olen ollut mieheni lisäksi toisen miehen kanssa samoihin aikoihin. yhden kerran, ja syitä en lähde erittelemään mikä tähän ajoi. käytimme kuitenkin tämän toisen miehen kanssa kondomia, ja olimme hyvin tarkkoja siitä,ja en huomannut sen kyllä rikkoutuvankaan, vaikka humalassa olimmekin. mieheni kanssa emme ole käyttäneet mitään ehkäisyä, mieheni kanssa olin ensin, ja tämän toisen kanssa jälkeen. kadun syrjähyppyäni aivan todella paljon, ja tekisin sen tekemättömäksi jos se olisi mahdollista. nyt kuitenkin joudun miettimään, että onkohan mitenkään mahdollista että lapsen isä olisikin tämä toinen mies, vaikka järki sanoo että sen ei pitäisi olla mahdollista. raskasta odottaa syksyyn asti että näkee ketä vauva muistuttaa. onko kellään kokemuksia vastaavasta kamalasta tilanteesta? voinkohan olla turvallisin mielin siitä että lapsi on rakkaalle aviomiehelleni?
Kommentit (35)
1) Päätä uskoa siihen, että miehesi on lapsen isä (tämä on hyvin todennäköistä) ja pyri unohtamaan koko asia raskauden ajaksi.
2) Lapsen synnyttyä teetä isyystesti. Jos miehesi ei ole lapsesi isä, tunnusta. Jos on, pysy hiljaa.
Monesti pettämisen tunnustaminen ei ole se paras vaihtoehto, siis jos todella rakastaa toista ja katuu aidosti tekoaan. Tunnustamisen motiivina on yleensä vain halu helpottaa omaa oloa. Jos on tehnyt virheen, myös sen seuraukset tulee kärsiä itse eikä kaataa niitä toisen niskaan. Ei ole välttämättä kohtuullista tai "oikein" luopua koko yhdessä rakennetusta elämästä yhden merkityksettömän virheen takia, jos siis kuitenkin rakastaa ja on oppinut virheestään.
Ap:n tilanne on tietysti mutkikkaampi raskauden takia. Jos ap:n mies ei ole isä, on kertominen ainoa vaihtoehto, koska ensinnäkin kysymys on koko elämän mittaisesta sitoumuksesta. Toiseksi, uskollisuus parisuhteessa on melkoisen abstrakti käsite (pettää voi myös puheissa, ajatuksissa tms. Kuka määrittelee täydellisen uskollisuuden?), mutta biologinen sukulaisuussuhde on konkreettinen asia joka joko on tai ei ole olemassa.
Ei ole oikein, että mies elää onnellisen odotuksen vallassa koko raskausajan, ja joutuu sitten pettymään. Uutinen on varmasti erityisen raskas, kun on ehtinyt iloita tulevasta vauvasta ym. MUTTA toisaalta: jos ap kertoo miehelle nyt, ja lapsi myöhemmin osoittautuu oman miehen siittämäksi, on koko raskausaika ja sen mukanaan tuoma onni viety mieheltä aivan turhaan. Lisäksi lapsi syntyy tilanteeseen, jossa vanhempien suhde on huonossa jamassa ja olosuhteet tietysti sen myötä kaikin puolin huonommat. Pettäminen voi olla miehen egolle niin kova kolaus, että tunnesiteen luominen omaan lapseen häiriintyy lapsen äitiä kohtaan tunnetun katkeruuden takia.
Seksuaalisen yksiavioisuuden rikkominen on nyky-yhteiskunnassa -kulttuuristen ja sosiaalisten prosessien seurauksena- määrittynyt erityisen tuomittavaksi. Järjellä ajatteltuna on syytä kysyä, miksi seksuaalinen pettäminen olisi tuomittavampaa kuin luottamuksen rikkominen muuten? Useimmat meistä ovat jossain vaiheessa pettäneet jollain tavalla läheistensä luottamuksen, eikä kukaan ole silti vaatimassa, että tällaisen yhden virheen seurauksena luopuisimme kaikesta meille tärkeästä...
En siis missään nimessä ajattele, ettei pettäminen olisi väärin! Sen sijaan ajattelen, että ihmiset tekevät virheitä, ja se on inhimillistä. Paras tapa "korvata" tekemänsä virheet on oppia niistä, kasvaa ihmisenä ja olla tekemättä samoja erehdyksiä uudestaan.
Elämä on. Myötätunto hairahtuneita kohtaan ja kyky ajatella "outside the box" ovat merkkejä inhimillisestä kasvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän kirjoittajalle, todella järkevää ja selkeää tekstiä, päässä liikkuu selvästi paljon järkeviä ajatuksia! lisää tällaisia syällisempiä näkökohtia tarvittaisiin moniin ihmisten eri pulmiin ja ongelmiin!
1) Päätä uskoa siihen, että miehesi on lapsen isä (tämä on hyvin todennäköistä) ja pyri unohtamaan koko asia raskauden ajaksi.
2) Lapsen synnyttyä teetä isyystesti. Jos miehesi ei ole lapsesi isä, tunnusta. Jos on, pysy hiljaa.
Monesti pettämisen tunnustaminen ei ole se paras vaihtoehto, siis jos todella rakastaa toista ja katuu aidosti tekoaan. Tunnustamisen motiivina on yleensä vain halu helpottaa omaa oloa. Jos on tehnyt virheen, myös sen seuraukset tulee kärsiä itse eikä kaataa niitä toisen niskaan. Ei ole välttämättä kohtuullista tai "oikein" luopua koko yhdessä rakennetusta elämästä yhden merkityksettömän virheen takia, jos siis kuitenkin rakastaa ja on oppinut virheestään.
Ap:n tilanne on tietysti mutkikkaampi raskauden takia. Jos ap:n mies ei ole isä, on kertominen ainoa vaihtoehto, koska ensinnäkin kysymys on koko elämän mittaisesta sitoumuksesta. Toiseksi, uskollisuus parisuhteessa on melkoisen abstrakti käsite (pettää voi myös puheissa, ajatuksissa tms. Kuka määrittelee täydellisen uskollisuuden?), mutta biologinen sukulaisuussuhde on konkreettinen asia joka joko on tai ei ole olemassa.
Ei ole oikein, että mies elää onnellisen odotuksen vallassa koko raskausajan, ja joutuu sitten pettymään. Uutinen on varmasti erityisen raskas, kun on ehtinyt iloita tulevasta vauvasta ym. MUTTA toisaalta: jos ap kertoo miehelle nyt, ja lapsi myöhemmin osoittautuu oman miehen siittämäksi, on koko raskausaika ja sen mukanaan tuoma onni viety mieheltä aivan turhaan. Lisäksi lapsi syntyy tilanteeseen, jossa vanhempien suhde on huonossa jamassa ja olosuhteet tietysti sen myötä kaikin puolin huonommat. Pettäminen voi olla miehen egolle niin kova kolaus, että tunnesiteen luominen omaan lapseen häiriintyy lapsen äitiä kohtaan tunnetun katkeruuden takia.
Seksuaalisen yksiavioisuuden rikkominen on nyky-yhteiskunnassa -kulttuuristen ja sosiaalisten prosessien seurauksena- määrittynyt erityisen tuomittavaksi. Järjellä ajatteltuna on syytä kysyä, miksi seksuaalinen pettäminen olisi tuomittavampaa kuin luottamuksen rikkominen muuten? Useimmat meistä ovat jossain vaiheessa pettäneet jollain tavalla läheistensä luottamuksen, eikä kukaan ole silti vaatimassa, että tällaisen yhden virheen seurauksena luopuisimme kaikesta meille tärkeästä...
En siis missään nimessä ajattele, ettei pettäminen olisi väärin! Sen sijaan ajattelen, että ihmiset tekevät virheitä, ja se on inhimillistä. Paras tapa "korvata" tekemänsä virheet on oppia niistä, kasvaa ihmisenä ja olla tekemättä samoja erehdyksiä uudestaan.
Elämä on. Myötätunto hairahtuneita kohtaan ja kyky ajatella "outside the box" ovat merkkejä inhimillisestä kasvusta.
Lapsellasihan tulee olemaan puolet sinun geeneistäsi. Ja noin muutenkin lapset ovat oman itsensä näköisiä, samassa perheessä voi olla hyvinkin erinäköisiä lapsia. Eli jos kumpikin isäehdokas on valkoihoinen ja suomalainen, niin tuskin kukaan epäilisi lapsen isyyttä ulkonäön perusteella.
Suurin ongelma onkin ap, että miten sinä pystyt elämään tuon asian kanssa? Ainakaan itse en kyllä pystyisi elämään.
Vauva vatsassasi on joka tapauksessa syytön tekoihisi ja ansaitsee saada elää.
Sinuna ottaisin asian puheeksi ensin lääkärin kanssa. Kysyt miten isyyden voi vahvistaa ja missä vaiheessa sen voisi aikaisintaan tehdä. Onko esim. mahdollista selvittää isyyttä jo syntymättömästä lapsesta vai onko se edes mahdollista/onko riskialtista lapselle... Tämän jälkeen otat asian puheeksi miehesi kanssa. Asia on kuule helpompi kuulla nyt kuin sitten 8 kuukauden päästä.
la muuttui lähes 2 vk aikaisemmaksi koon puolesta. muistathan että munasolu voi irrota jo kuukautisten aikana...
lapsen siittämisajankohtaa. Ultrahan antaa vain keskiarvoihin pohjautuvan arvion lasketusta ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kuitenkin varma, että lapsi on miehesi. Kondomi, oikein käytettynä, on varma ehkäisy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. että toinen olis tosi tumma ruskeasilmä ja toinen vaalea sinisilmä tjn?
Siis että voitko todella ihan vaan silmin nähdä vauvasta, jos isä onkin se toinen, ei miehesi?
heissä on niin suuri ulkonäköero, että varmasti jo aika varhaisessa vaiheessa huomaisin, kenen lapsi on, täten voin ajatella että myös muut huomaavat. miehet ovat täysin toistensa vastakohtia ulkonäöllisesti, vaikka valkoihoisia ja suomalaisia kuitenkin molemmat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No et sä mitään ryssiny sitten olisit ryssiny jos olisit ilman kortsua touhunnu."
Olen pahoillani miten teidän on mehenne kanssa käynyt. Eiköhän isä todennäköisesti ole miehesi mutta jollei ulkonäössä ole selkeää eroavaisuutta niin totuutta et voi tietää ilman isyystestejä.
Mutta taitaa olla paikallaan että puhut miehesi kanssa. Seurasi siitä mitä tahansa niin parempi se on kuin riski että mies epäilee jotain aina lasta katsoessaan. Ja ainakin itseä vaivaisi loppuelämän niin että se varmasti näkyisi parisuhteeseenkin. Kuinka hyväksyväinen miehesi on? Kykenisikö hän antamaan anteeksi jos lapsi osoittautuu hänen omakseen (niin kuin kertomasi perusteella todennäköisesti on)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommenttia..
Minusta kondomia ei saisi mainostaa minään muuna kuin TAUTIEN ehkäisijänä ! Raskauden ehkäisyssä se ei ole todellakaan kovin hyvä (tai no joo, onhan toki numeerisesti 97-98% hyvä). Itse olen kortsusta huolimatta tullut raskaaksi (ja voin vakuuttaa että on oikein käytetty ja varovaisia on oltu) ja silloin nuo 2-3% jolloin se ei ehkäise V*TUTTAVAT.
Täysin neuroottinen olin tuon vahinkoraskauden jälkeen, söin sen jälkeen pillereitä, ja silti miehen piti käyttää kumia. Ja joka kerta varmistaa ettei kumi vaan ollut mennyt rikki.
Ikinä koskaan en kenellekään kortsua suosittele muuhun kuin tautien ehkäisyyn.
Mutta joo. Meni ihan sivusta.
Ap:lle tsemiä. Toivottavasti todennäköisyys on tässä kohdassa puolellasi, ja miehesi on vauvanne isä.
riski, että se on sen "syrjä-penan" on aivan liian suuri. Mieti valheessa elämistä. sano, että et ollut vielä valmis tähän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paistaa kauas. yrität siis rakkaan aviomiehesi kanssa vauvaa mutta samalla vähän vierasta siinä sivussa.. just joo.
Sika!Jo nyt on kumma, kun ei yksi riitä!Mikään perustelu ei ole tarpeeksi hyvä selittämäät tekoas!Ääliö!
.
riski, että se on sen "syrjä-penan" on aivan liian suuri. Mieti valheessa elämistä. sano, että et ollut vielä valmis tähän....
Ja sekö sitten ei olisi valheessa elämistä että olisi tehnyt abortin ja väittänyt syyksi ettei ollutkaan valmis. Entäs miten mies siihen suhtautuisi, että vaimo tappaisi yhdessä yritetyn lapsen? Ainoa ratkaisu päästä pois "valheesta elämisestä" on kertoa miehelle suoraan.
ei ole provo, vaan todellista elämää, joka ei aina mene ihan niin kuin on suunnitellut. kuten sanoin, että syitä en lähde erittelemään, koska loppuratkaisun kannalta ei ole merkitystä miksi erehdyin. tuskin kukaan meistä on kuitenkaan elänyt elämäänsä tekemättä yhtään virhettä, minun virheeni oli tämä yksi ja ainoa kerta pitkän liittomme aikana, raskausviikot ovat menneet yli 12vk, eli en edes ajattele aborttia, kiitos asiallisille vastauksille, tukea tällaiseen tilanteeseen kaipaa, vaikka itse onkin asiansa sekoittanut.
ap
Sika!Jo nyt on kumma, kun ei yksi riitä!Mikään perustelu ei ole tarpeeksi hyvä selittämäät tekoas!Ääliö!
En itsekään hyväksy tekoasi mutta eipä se siitä miksikään muutu. En osaa neuvoa kun en miestäsi tunne. Sinä yksin tiedät itsesi ja miehesi, pystytkö elämään epävarmuudessa ja salaisuudessa, entä miten miehesi ottaisi totuuden? Minun mieheni todennäköisesti suhtautuisi kylmästi minuun ja raskauteen ja jos lapsi olisi hänen hän antaisi meillekin parina uuden mahdollisuuden ja jos lapsi olisi toisen miehen, omani ei tätä syrjähypyntuotosta katsoisi vaan lähtisi pois ja yrittäisi esikoisemmekin huoltajuutta. Meillä siis riippuisi siitä onko kasvatettava lapsi hänen omansa jota hän rakastaisi eikä pettäminen liittyisi lapseen vai toisen miehen lapsi joka on muistutus petoksesta. Toisaalta hänen isänsä kasvatti syrjähypyn tuotoksen ja ovat vielä kohtuullisissa väleissä vaimonsa kanssa ja erittäin hyvissä väleissä "tyttären" kanssa.
Vain sinä tunnet miehesi. -onel pahoillani mutta kukaan täällä ei voi kertoa sinulle mikä on oikea ratkaisu teillä.
Ps.Miten sinä suhtautuisit jos kertoisit asiasta miehellesi ja hän haluaisi abortin ja sen jälkeen uuden yrityksen jossa lapsi olisi varmasti hänen? Jos kerrot, kannattaa varautua tämän tyyppiseen vaatimukseen.
erittelemään syitä koska niitä ei ole.
Alue: Aihe vapaa
ettet ole varma kenen lapsi hän on. Lapsi kyllä aistii ne valheet, joita liitossanne on. Tiedän tapauksen, jossa lapsi sai tietää nuoruudessaan, ettei isä ollutkaan biologinen isä. Tuo lapsi on ollut vuosikymmeniä psykiatrisessa hoitolaitoksessa vaikean sairauden vuoksi. Lapsesta voi tulla valheiden maksaja - ikävä kyllä.