3 kpl 21-trisomi Mitä tehdä?

Mutta abortoidulle lapselle ei tule enää uutta elämää.

Itse keskeyttäisin raskauden vastaavanlaisessa tilanteessa. En jaksaisi vammaista lasta kannatella läpi elämän. Terveissäkin on työtä yllin kyllin ja kaikenlaisia elämänhaasteita tulee koko ajan eteen. Vammaisen kanssa varmasti triplaantuisivat.

Eli en tiennyt lapsistani mitään ennen heidän syntymäänsä. Ajattelen, että niin käy kuin on tarkoituskin. Eihän elämässä muutenkaan voi varautua kaikkeen mahdolliseen ja eliminoida kaikki ei-niin-kivat jutut, aina voi sattua jotain yllättävää. Nykyään kyllä tuntuu, että ihmiset kuvittelevat, että he voivat hallita täysin elämäänsä ja suojautua kaikelta pahalta ja suojata lapsensakin...

Sieltä löydät down-lasten vanhempia, joilla on oikeaa kokemusta. Nämä mutu- tyypit eivät tiedä mitään...

Sieltä löydät down-lasten vanhempia, joilla on oikeaa kokemusta. Nämä mutu- tyypit eivät tiedä mitään...

sanoo että jos olisi toinen tulossa, niin keskeytykseen vaan.

t: 3

mutta sieltä saa ainakin realistista kokemustietoa asioista!

Onneksi oman erityislapseni sairautta ei ollut mahdollista seuloa sikiöaikana!

(Tosin jätin alkuraskauden ultrat väliin, koska en halunnut törmätä vaikeisiin valintoihin)

omaa kokemusta ei ole asiasta, mutta muista et teet päätöksen minkä tahansa, se on oikein, jatkat tai jäät tähän, kukaan ei ole oikea ihminen sanomaan mitä tehdä ja mikä on oikein, sinä päätät sen mitä haluat ja mikä parasta teille.

Itselläni ei siis ole ja siksi onkin helppo sanoa että tekisin abortin.

Itse olin juuri maanantaina keskeytyksessä tuon diagnoosin jälkeen, viiikoja 18 ja oli elämäni kauhein kokemus, josta tuskin toivun koskaan. Mutta tähän elämäntilanteeseen se oli meille paras ratkaisu.



Yritän toipua henkisesti ja fyysisesti ja yrittää uudelleen. Tsemppiä sulle!

Enkelinkosketus niminen foorumi, sinne kannattaa tulla keskustelemaan. Siellä on muita samassa tilanteessa olleita.



Otan osaa!

Mutta mieti tarkkaan miehesi kanssa yhdessä mihin voimavaranne riittävätja minkälaisen loppuelämän haluatte.

oletko tosissasi?minkä ikäinen olet?

Suomessa syntyy sellainen 150 down lasta vuodessa. Varmaan saman verran keskeytetään ellei enemmänkin.



Eli se mitä sinun pitäisi tehdä on ihan sinun mietittävä. Jaksaisitko kehitysvammaisen lapsen kanssa? Downeja on kovin erioireisia. Jotkut ovat niitä kotona asuvia elämän ilopillereitä, toiset täysin laitoksissa eläviä ja osalla on niin pahat liitännäisvammat (sydänsairaudet yms) että sikiö kuolee itsestään jo ennen täysiaikaisuutta.

oletko tosissasi?minkä ikäinen olet?

eikö se ole ihan inhimillinen tunne että ottaa aivoon. Ketä ei ottaisi.

Omakohtaista kokemusta ei ole, en tiedä mitä tekisimme. Ystäväperheellä on down-lapsi, nyt jo aikuinen. Hänen kanssaan oli ihan normaali vauva-aika jne, mutta ongelmat oli pahoja siinä vaiheessa kun hän oli yli 10-vuotias. Isokokoinen ja väkivaltainen, vaati aina 2 aikuista ihmistä seurakseen, ei voinut kuljettaa autossa ilman erikoisvarusteita (kun meinasi käydä kuskin kimppuun jne), ihan hirveätä aikaa. Nyt lapsi asuu jo omassa tukiasunnossaan ja elämä on normaalimpaa.

Väkivaltaisia he ovat aniharvoin. Yleensä he ovat tavallista pienikokoisempia. Joten luulen, että tuossa yhdessä viestissä kerrottu kv ei ole down vaan jotain muuta.

Väkivaltaisia he ovat aniharvoin. Yleensä he ovat tavallista pienikokoisempia. Joten luulen, että tuossa yhdessä viestissä kerrottu kv ei ole down vaan jotain muuta.

Herkkyys masentua vakavasti on downilla 2-3 kertainen verrattuna muihin kehitysvammaisiin ja muillakin kehitysvammaisilla se on huomattavan korkea verrattuna terveisiin. Masentuminen johtaa väkivaltaan koska masentumista ei osata käsitellä muullakaan tavalla (ts. "perinteisesti" = vetää kännit tms). Lisäksi downeista 10% on autistisia piirteitä jotka myös aiheuttavat tarpeen hyvin kontrolloituun ympäristöön ja mikäli ympäristö ei "toimikaan" juuri niin kuin hän haluaa on seurauksena raivonpurskaus.

Downhan myös altistaa Alzheimerin tautiin jo aikaisella aikuisiällä ja Alzheimerin tauti aiheuttaa kantajalleen agressiivista käyttäytymistä.

oletko tosissasi?minkä ikäinen olet?

Itse kyllä keskeyttäisin. (mutta se on vaion oma mielipiteeni)

Mutta te sen päätöksen teette.

Etukäteen ei kukaan lääkäri tai mitkään testit voi sanoa minkätyyppinen down on teille tulossa.

Useimilla downeilla saattaa olla lisäksi vielä sydänvikaa, epilepsiaa ym sivusairauksia.

Ne selviää sitten ajan myötä.

Toisilla saattaa olla helppo normaali down, toisilla vaikeammasta päästä.

Joten, teette mitä teette, jaksamista joka tilanteeseen.

Sellainen voi olla myös muillakin kuin downeilla ja on yleensä korjattavissa leikkauksella. Epilepsia on kuulemma hieman yleisempää downeilla, mutta ilmeisesti ei merkittävästä yleisempää kuin muillakaan. Suurin osa downeista on keskiasteisesti kehitysvammaisia.

Tottakai myös downeissa saattaa ilmetä monenkinlaista haastavaa käytöstä, väkivaltaakin. Toki se ei ole mikään sääntö tai erityisen yleistä, mutta kuitenkin täysin mahdollista.



Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, siihen ei liene mitään oikeaa vastausta, tai jos onkin, ei sitä voi kukaan ulkopuolinen teille tarjota. Itse olen tehnyt vuosikausia töitä kehitysvammaisten parissa ja tehnyt tiiviisti töitä perheiden kanssa. Koskaan en ole tavannut kehitysvammaista jonka elämällä en olisi ajatellut olevan tarkoitusta. Mutta olen kyllä toisaalta nähnyt täysin rikkipoikkihajalla olevia perheitä, joille on tottavie annettu enemmän kuin nämä jaksaisivat kantaa. Että mene ja tiedä.



Voimia teille päätökseenne, oli se mikä tahansa. Ja kaikkea hyvää elämässä.

mutta em viestissä se kerrottiin siihen tyyliin, kuin se olisi downeille tyypillistä. Ainakin asiasta tietämätön saisi siitä sellaisen kuvan. Minäkin hoidan kehitysvammaisia, enkä ikimaailmassa voisi abortoida omaa lastani kehitysvamman takia.