Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sillanpään Elämä ja aurinko

Vierailija
27.02.2009 |

Muistaako joku kirjan juonta lyhykäisyydessään ja voisiko muistuttaa mua? Valitettavasti en voi selailla kirjaa, koska unohdin sen töihi ja nyt tarttis tietää miten se menee.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
27.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylällä asuu Lyyli Korkeen talossa ja odottaa kesää ja Eliasta kaupungista, kun viime kesä jäi vähän niin kuin suhteen orastamisen vaiheeseen, kait oli veräjällä vaihdettu katseita. Eliaskin odottelee Lyylin näkemistä, ja pedataan ihanaa rakkauden kesää luonnon metaforilla.



Eliaksen äiti asuu syytingillä vanhassa kotitalossa, jossa on jo uutta väkeä. Uuden perheen tytär Olga (jo 25 vuotta ja vielä naimaton - ennenkuulumatonta!!) on kihlautunut en-muista-nimeä kanssa, mutta kaupunkilainen lukutoukka-sulho näyttää kai vaisulta elinvoimaisen ja komean Eliaksen rinnalla.



Elias pääsee suhaamaan Lyylin aittaan juhannuksena, ja melko pian sen jälkeen Olgan kanssa. Elias kuulostaa pelimieheltä, mutta toisaalta tuntuu, että naiset saavat sen minkä haluavatkin eivätkä sen jälkeen ole Eliakseesta niin kiinnostuneita. Lyyli ei huoli ja Olga menee naimisiin kihlattunsa kanssa. Elias palaa kaupunkiin. Jännitystä on, kun Lyyli seuraa, onko raskaana vai ei. Säikähdyksellä selvitään.



Erotiikka on kovin viitteellistä. Seksikohtaukset menevät suorasukaisempaan menoon tottuneelta helposti ohi, mutta lähes kuumottavia ovat Lyylin omat hetket aitassa, jossa hän ajatteee Eliasta ja "jännittelee vartaloaan".



Kertoja on jotenkin lihallisempi kuin vain "ääni", liikkuu kylän yllä ja menee välillä milloin kenenkin kolmikosta päähän - tai sitten pikku ötökäksi lehdelle seuraamaan heinikossa pelmuamista. Loppuun kylälle saapuu "runoilija", jolla tuntuu olevan jotain suomifilmi-väritteisiä romattisia toiveita, mutta jää vielä enemmän lehdellä soittelemaan kuin Elias - ironiaa?



Mihin tietoa tarvitset yks kaks keskellä päivää?

Vierailija
2/3 |
27.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidat olla entinen tai nykyinen kirjallisuuden opiskelija kun noin ammattimaista tekstiä tuli! Ihan mieletöntä, kiitos!



Voinko kysyä: Onko äiti siis leskeydyttyään myynyt tilan syytingillä? Ihan hiljanko? Miksi Lyyli ei huolikaan Eliasta? Olganko takia? Mitä kirjallisuuden tyylisuuntaa Sillanpää muuten edustaa?



Opetan ulkomailla suomea ulkomaalaisille ja annoin edistyneiden ryhmälle otteen tuosta kirjasta viime viikolla. Tällä viikolla sitten luetaan sitä yhdessä ja keskustellaan siitä, mutta ope tajusikin viime tingassa ettei muistakaan kirjan juonta, kun on se viimeksi lukenut viitisentoista vuotta sitten...



Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
27.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan nöyrästi kehut vastaan, tehdään melko samaa työtä, ja just olen kirjaa tunnilla veivannut... Kiva, jos pystyn auttamaan.



Eliaksen isää tai hänen kuolemaansa ei tosiaan mainita eikä asetelmaa sen enemmän selvitellä. Alun henkilögalleriassa esitellään Malkamäen (Eliaksen lapsuuskodin) vanha emäntä eli muori ja Malkamäen nykyinen isäntä ja emäntä, joiden tytär siis Olga on. Eli tosiaan "muorin" leskeydyttyä järjestelyjä on oletettavasti tehty ennen teoksen kuvaamaa aikaa - mitään sukulaisuussuhdetta Eliaksella ja äidillä ei ole nykyiseen isäntäväkeen.



Lyyli jotenkin pettyy Eliakseen, kun on koko kevättalven ja kevään maalaillut mielessään herkkiä kuvia pojasta ja kohtaamisesta. Lisäksi Lyylihän on nuori, ensimmäistä kesää "kulkee kylillä" - ei ole ehkä ihan valmiskaan vielä itse emännäksi ja pois oman kodin helmoista. Äidin tuki on hänelle tärkeää, kun salama lyö hänen aittaansa, vaikka teoksessa ei juuri dialogia ja välittömiä perhesuhteita kuvatakaan. Toki huhut tai vaisto Eliaksen ja Olgan lämpimistä väleistä vaikuttaa myös, vaikka teoksessa kolmikko ei kertaakaan tapaa oikeasti, ainoastaan kertojan kuvitelmissa.



F. E. Sillanpään tuotannon katsotaan pääosin kai edustavan realismia, vaikka ote ei olekaan niin yhteiskunnallinen tai julistava kuin esimerkiksi Minna Canthilla. Tosin Cantin ajoistahan 1900-luvun alun realismi on muuttunut muillakin kirjoittajilla. Lisäksi teoksen kovin runolliset luonnonmetaforat ja muu kokeilevuus vie teosta pois valokuvantarkasta realistisesta kuvauksesta. Sillanpään keskeytyneet luonnotieteen opinnot tosiaan värittävät kuvausta.



Olisi hauska kuulla, mitä oppilaasi ovat olleet teoksesta mieltä.