Lue keskustelun säännöt.
Tunnevammainen mies?
25.02.2009 |
Mitä tehdä, kun mies ei oikeasti ymmärrä, mitä tarkoittaa hormonimyrskyt tai väsymyksestä johtuva masentuneisuus? Hän ei siis todellakaan tajua, mistä puhun kun yritän selittää, että olen niin väsynyt, etten jaksa toimia kuten tavallisesti. En esimerkiksi jaksa ajatellakaan mitään laskujenmaksuja, kun pelkkä sängystä nouseminen on ponnistus. Mies kysyy noin kymmenennen kerran, miksei meillä ole enää seksielämää ja minä vastaan kuten aina, että siksi, kun en ole nukkunut moneen kuukauteen. Seuraavana päivänä mies tokaisee, että "en ole kertaakaan saanut mitään järkevää vastausta kysymykseeni." Samalla alkaa paasata, että tämä minun olotilani alkaa jo vaikuttaa parisuhteeseemme ja että miten minä en tajua, että jos jätän esim. laskut maksamatta, niin sitten seuraavassa kuussa minulla on vielä vaikeampaa. Ja minä siinä sitten yritän piipittää, että etkö tajua, etten minä pysty ajattelemaan järkevästi tai rationaalisesti ja että ei tämä minun olotilani poistu vain napista painamalla eikä sinun suuttumisesi auta yhtään. Mies siihen: "On se vaan kumma, kun et osaa ottaa mitään kritiikkiä vastaan."
Eli, mies ei todellakaan yhtään ymmärrä, mitä tällainen totaalinen väsymys on. Kuka sen hänelle selittäisi, kun minun puheeni kaikuvat kuuroille korville? Ajatelkaa nyt tätä tilannetta: Vaimo itkee miehelleen, että unohti maksaa sähkölaskun, koska on niin sekaisin väsymyksestä ja mies paasaa, että "Toi on just toi sun ongelma! Mikset sä ikinä vaan myönnä virheitäs ja pyydä anteeksi?" Daa?
Meillä on siis pieni vauva, sekä 3 muuta lasta. En ole nukkunut kuukausiin normaaleja yöunia ja alan olla ihan sekaisin. Mies ottaa kyllä osaa kotihommiin, mutta syyllistää minua jatkuvasti. Ihan sairas tilanne.
Kommentit (4)
Vaikka mies siis hoitaisikin lapset, niin en pysty nukkumaan, jos ja kun kuulen kaikki äänet. Ja kun mies ei nyt vaan oikeasti ymmärrä, että olen niin väsynyt kuin olen, niin tuo kakkosen ehdottama "kunnon järjestelyistä sopiminen" on hiukan hankalaa. Hän saattaa sanoa ymmärtävänsä, mutta ei todellisuudessa toimi sen mukaisesti. Eli, voi hommata heti töistä tultuaan jonkun "muka-tärkeän" menon ja selittää, että nyt on vaan mentävä, vaikka sanoisin, etten enää voi jäädä yksin kotiin. Lupaa sitten olla kotona "heti huomenna". Eli, edelleen ajattelee, että tämä on vaan minun tahtoni varassa, eli jaksan jos vain haluan, ja hän auttaa sitten kun hänelle sopii. En tiedä, mitä tarvitsisi tapahtua ennen kuin hän tajuaisi, että tämä tilani on jo aika vaarallinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä väsymykseen auttoi aika (nyt heräilevä vauva on jo viisivuotias ja nukkuu paremmin). Ja kun lakkasin olemasta niin väsynyt, otin saman tien eron (väsyneenä en jaksanut sitäkään). Itse nukuin kaikki mahdolliset hetket ja lopun aikaa pelkäsin koko ajan, että jotain tapahtuisi, kun olin niin väsynyt. Sen kummempaa ei onneksi käynyt kuin, että unohdin vauvan nukkumaan kerhon pihalle, kun hain isommat kerhosta. Viiden minuutin päästä vasta muistin ja kerhotäti tulikin jo vaunujen kanssa vastaan, kun rynnättiin takaisin. En kuitenkaan uskaltanut ajaa autoa tms. Kerran kaupassa (lapset kerhossa) olin niin väsynyt, että menin invavessaan istumaan ja nukahdin. Vauva nukkui rattaissa. Onneksi pidin hälyytystä kerhosta haun takia ja heräsin siihen.
Mies ei tehnyt mitään auttaakseen. Hän vain sanoi, että nuku enemmän. Ja vaikka kuinka asiaa selitin, että osaan nukkua vain, kun lapsetkin nukkuvat/ovat poissa kotoa, koska pelkään jotain tapahtuvan. Laskuja maksoin minäkin miten sattuu joskus ja kirjaston kirjoja palautin aina myöhässä. Parikin kertaa taisin laittaa ruoaksi riisiä ja perunaa, kun unohdin kastikkeet. Ja silti mies oli sitä mieltä, että tilanne on itse aiheutettua.
Väsymyksen ja miehen asenteen vuoksi seksi ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja siitä mies jaksoi ruikuttaa koko ajan. Joskus suostuin ihan vain, koska itsekin pidän epäreiluna sitä, ettei toinen saa koskaan, mutta mies ei tykännyt, kun pyysin, että nopeasti sitten. Ja kerran nukahdin, kun mies ei uskonut, että en pysty kiihottumaan, kun yritän vain pysyä hereillä ja nuoleskeli alapäätä; heräsin siihen, että mies tyydytti itseään päälläni istuen ja tuli naamalleni.
En pystynyt edes menemään pariterapiaan miehen kanssa, vaan halusin erota, kun kykynin taas ajattelemaan selvästi. Koko mies tuntui niin vastenmieliseltä ja vieraalta.
Eli mitä tässä voi sanoa... Koeta kestää ja yritä pysyä pois hankaluuksista. Kyllä se vielä ohi menee.
Kiitos tsemppauksesta ja vertaistuesta! Katsotaan nyt, jos tämä tästä piankin helpottaisi...Tai sitten ei.
Kyllä sitä päivittäin huomaa olevansa ihan pihalla. Menen kauppareissulla hissiin, vaikka olisin ilman vaunuja. Kaupassa hukkaan jatkuvasti ostoskorin, yritän maksaa ostoksia Kela-kortilla ja lopulta palaan kotiin vain huomatakseni, etten oikeastaan ostanut yhtään mitään. Kotona keitän jatkuvasti perunoita ilman kantta, työnnän pyykkiä tiskikoneeseen tai roskiin pyykkikorin sijaan jne. Kaapissa saattaa olla yhtä aikaa 3-4 avattua Tuttelia sekä saman verran muita lastenruokia eikä mitään hajua, milloin mikäkin on avattu. Otan aina uuden, kun en muista, että kaapissa on avattuja. Sitten lopulta joudun heittämään kaikki pois. Blääh.
Lapsia hoitaessani yritän kyllä aina skarpata enkä ole mitään vaaraa vielä onnistunut aiheuttamaan, mutta kaikki muu onkin sitten yhtä kaaosta. Päivät haahuilen läpi kuin olisin kännissä koko ajan. Huoh.
Siinä se neljäs lapsi menee, missä kolmaskin, eikös niin? No, ei. Ei se mene.
Ap
mutta ei syy ole vain miehessä. Sanot miehellesi, että hän herää seuraavana yönä vauvan kanssa koska sinun on pakko saada nukuttua. Ja otat illalla torkut kun mies hoitaa lapset. Siis sovitte kunnon järjestelyt.
Toisekseen, oletko puhunut neuvolassa väsymyksestäsi ja pyytänyt perhetyöntekijää tms avuksi? Jos saisit jonkun edes kerran viikossa ulkoiluttamaan lapsia niin voisit itse vaikka nukkua sen pari tuntia.