Lue keskustelun säännöt.
Kaverilla on niin ärsyttävä mukula että ei mitään rajaa!
25.02.2009 |
8-vuotias ja narisee koko ajan. Mitään ei osaa äidiltään pyytää narisematta ja voi luoja mikä jankkaaja. Aina ollut samanlainen eikä varmaan paranekaan siitä narinasta ikinä. Kävi eilen kylässä ja en ihmettele yhtään että äitiä ottaa lapsi hermoon, nimittäin se kävi munkin hermoille vaikka en kuunnellut paria tuntia edes.
Voin sanoa että oli vaikea esittään mukavaa, kun ois tehnyt mieli karjasta sille tytölle että "nyt se suu umpeen, jos et osaa muuta kuin narista".
Kommentit (17)
Kuten tuo äskeinen sanoin 7-vuotiaasta hemmotellusta kakarasta, sama kai päatee 8-vuotiaaseen:DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narisijoiden äidit on yleensä sellaisia että, kun tarpeeksi narisee niin ne antaa periksi. Siitä se narina vaan johtuu. Oma tuttu ei osaa yksinkertaisesti olla johdonmukainen, kieltää mutta vähän ajan päästä antaa periksi kun toinen tarpeeksi kauan narisee.
Minäkin komppaan sitä että olisit sanonut että lopettaa narinan ja usko tai älä narina olisi loppunut kuin seinään.
Meillä oli vastaavanalainen vieras ja tein vinkumiselle lopun. Äitinsä on kuin tossu ja tyttö pistää matalaksi 10-0 aina tilaisuuden tullen. Sama peli on ollut siitä lähtien kun oli pieni ja äiti ei kestänyt kuunnella sitä huutoa. On saamarin itsepäinen muksu. Nykyään äiti vierailee meillä ilman lastaan, ilmeiseti prinsessa ei pidä kurinpidostani mutta eipä häntä täällä kaivatakaan.
Mutta jos lapsen perusluonne on pessimisti ja se ilmenee narinalla niin paha sitä on muuttaa.
Mun serkku, joka on mulle tosi läheinen on luonteeltaan reipas ja jämäkkä 8myös kasvattajana), mutta silti yksi lapsista on juurikin tuollainen narisija. Ja siitä huolimatta että äitinsä on tosi tarkka siitä että narisemalla ei mitään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas kokeneet kasvattajat jakelevat kaikkiin tepsiviä ohjeitaan.
Millaisista asioista lapsi narisi noin[ i]ollessaan kylässä luonasi?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla yhdessä tuttavaperheessä äiti on jämäkkä, mutta kun isä ei kestä narinaa ja antaa periksi, ei lapsi luovu tavastaan. Mutta äideistähänse tietenkin aina riippuu, millaisia lapset ovat...
Narisijoiden äidit on yleensä sellaisia että, kun tarpeeksi narisee niin ne antaa periksi. Siitä se narina vaan johtuu. Oma tuttu ei osaa yksinkertaisesti olla johdonmukainen, kieltää mutta vähän ajan päästä antaa periksi kun toinen tarpeeksi kauan narisee.
Enkä todellakaan ole lepsu kasvattaja. Ja toinen lapseni EI narise lainkaan.
Joten komppaan niitä vastaajia, jotka täällä arvelevat sen olevan persoonakysymys. Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia lasten synnynnäisistä temperamenttieroista, ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä todellakaan ole lepsu kasvattaja. Ja toinen lapseni EI narise lainkaan.
Joten komppaan niitä vastaajia, jotka täällä arvelevat sen olevan persoonakysymys. Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen teoksia lasten synnynnäisistä temperamenttieroista, ei kaikki ole kasvatuksesta kiinni.
Onko tosta Keltinkangas-Järvisestä tullut joku jumala jumalan paikalle koskien lastenkasvatusta? Muija heittää ihan perusläppää, joka ollut tiedosssa jo vuosikymmenet. No eihän temperamentit tullutkaan, kun vasta 2000 luvulla kuvioihin, kai... Tämä tuntuu välillä joltain lahkolta ton muijan "saarnojen ja totuuksien" seuraaminen. Maalaisjärki ja omat aivot käyttöön, mammat!
Ja alkuperäiseen; olisit vaan sanonut sille narisijalle.
tarjottavaa sinulla oli? Kerro tarkemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olisit ap komentanut lasta. Että tätä ei selvästi ole kasvatettu oikein.
Minusta on RASITTAVAA komentaa ja kasvattaa kavereiden lapsia! Minusta olisi ihan kiva, että äidit huolehtisivat itse lapsistaan kyläillessä, ettei emännän tarvitse koko ajan olla kieltämässä tai komentamassa. Siinä tuntee itsensä tiukkikseksi ja ilonpilaajaksi, kun saa koko ajan olla komentamassa.
Tyyliin "älä hypi siinä sohvalla kun siinä on pienempiä, kohta sattuu" tai "älä mene sinne meidän kaapille, meillä ei vieraat saa mennä kaappeja tonkimaan" tai "sulla on jo lautanen täynnä herkkuja, et ota enää yhtään lisää" tai "sulla on jo lasissa mehua, juot sen ensin niin sitten saat limsaa" jne. jne. jne...
En tiedä olenko kamala tosikko ja tiukkapipo, mutta minua rassaa ihan kamalasti "huonosti kasvatetut" lapset. Esim. se, että ruoka/kahvipöydästä hypätään vähän väliä leikkimässä ja sitten palataan takaisin jatkamaan herkuttelua.. Suut ja sormet likaisina mennään hyppimään sohvalle ja lääppimään leluja, mattoja ym... Aargh. Ja tuntuu toisaalta kohtuuttomalta sanoa silloin lapsille, että "Hei, sinä poistuit jo pöydästä. Ole hyvä ja pese kätesi, enää et tule jatkamaan syömistä kun kertaalleen jo lopetit" jos hänelle ei ole näin kotona opetettu. Ei hän silloin ymmärrä vierailulla ollessaankaan miksei niin saa tehdä.
Ja narisijoita en jaksa kyllä myöskään yhtään... :D Hehee, olen varmaan ihan kamala täti tomera :D
Emäntänä ei ole todellakaan mukava komennella vieraitten lapsia. Kyllä vanhempien täytyy opettaa lapsilleen, miten kylässä käyttäydytään. Kotona tehkööt mitä lystävät, mutta meillä esim. syödään pöydän ääressä, pestään tahmatassut ja sitten vasta mennään leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten tappelut ja kiukuttelutkin vielä menee, mutta jatkuva nariseminen on hirveetä!
Älä muuta viserrä! Ja meillä on just yks tollanen... Ei siis ole ainut lapsemme.
Mutta pakko myöntää, että olin itsekin narisija. Liittyi ujouteen. Oudoissa ja uusissa tilanteissa mumisin ja narisin äitini harmiksi. Tapa korostui kodin ulkopuolella oleskellessa.
lastahan ei ole kasvatettu, eli on annettu marista ja sillä tavalla saanut haluamansa.