Käänteinen "tarrataulu" / rangaistustaulu?

Lapsi on 5-vuotias. Tuo kehuminen meillä on käytössä kyllä. Positiivinen palaute annetaan vaikka jokaisen vaatekappaleen jälkeen, jos homma sujuu ja tilannetta kehutaan isille/mummolle/kerhon tädille jälkeenpäinkin. Myös illalla ennen nukkumaanmenoa kerrataan päivän kivoja ja hienosti sujuneita asioita, joissa tietysti pukeminen on mukana, jos tarvetta on.



Noita vanhempien kanssa kivoja tekemisiä en jotenkin haluaisi yhdistää tuohon tarratauluiluun. Taas tullaan näihin periaatteisiini, mutta ajattelen, että yhteiset kivat retket ja hetket eivät saisi olla palkintoja, vaan niitä tehdään, vaikka joskus tökkiikin.



Tosi hyviä kommentteja taas :)



AP

Ei niiden vanhojen kiukuttelujen, väsymysten jne tarvitse aina tunkea silmille.



Numeropää kun olen, heitän, että 90% on kiinni ilmapiiristä. Et voi myöskään vaatia, että lapsi hyppää suoraan vauvavaiheesta isoksi lapseksi. Vastuuta ja vapautta tässäkin asiassa voi antaa pikkuhiljaa, vähän kerrallaan. Uloskin on mukava pukea, kun lapsella on mielessä jotain kivaa tuttua, mitä odottaa / tavoittelee. Joillekin lapsille, jos sinulla on vaikka kaksi, voi sopia myös pieni kilpailu, jossa olet lievänä kannustajana: kehut molempia, et liikaa muttet liian vähääkään.

pitää olla ylimääräinen kiva. Ei niin että jokaviikkoisesta uimahallireissusta tehdään palkinto, jota sitten ei saa jos pukeminen ei onnistu. Silloinhan kyse on käytännössä rangaistuksesta eikä palkinnosta. Palkintoa voi miettiä yhdessä lapsen kanssa ja kysyä mitä hän haluaisi tehdä sitten kun osaa reippaasti pukeutua. Meillä pidettiin joskus juhlat uuden taidon kunniaksi, joskus käytiin ylimääräisesti kahvilassa leivoksilla, kerran mentiin Korkeasaareen toisen kerran sinä vuonna jne.



Tarrojen idea on kuitenkin, että itse taidon oppiminen on palkitsevaa. Se palkinto on vain lisäkannustin - meillä lapset kokivat jo sen merkkien saamisen ja oman edistymisen niin kannustavana, että palkinto menetti merkitystään opettelun myötä. Se oli tärkeä silloin alussa, kun systeemiä esiteltiin ja lasta motivoitiin uuteen juttuun.

Kilpailu ei meille sovi. Siitä tulee vaan turhaa kiirepaniikkia, jota ei missään nimessä sovi sotkea tämän vanhimman pukemiseen. Ilmapiiri on koitettu pitää rauhallisena ja pukiessa mietitään mikä kiva meitä odottaa. Mutta aina sama rumba, kuten aiemminkin mainitsin, oli meno sitten kauppaan tai harrastukseen.



Miten tällaiset tuntoyliherkkyydet todetaan? Nakupellenä tuo kulkee kotona ja alushousuistakin kelpaa vain tietyt, kun muut painaa... Muuten tyyppi on ihan reipas, mutta nämä vaateasiat on hälle tärkeitä ja hankalia.



AP