Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei koskaan enää mene päiväkotiin
24.02.2009 |
Esikoisen laitoin reilun vuoden ikäisenä päiväkotiin ja en silloin pitänyt tätä mitenkään huonona ratkaisuna. Kunnes minusta tuli kiertävä sijainen päiväkoteihin... Ei se kuule mammat herkkua ole lapsille. Meteli on kova, ryhmät isoja ja pienten ryhmässä ei niille arimmille ja ujoimmille tahdo sitä syliä riittää. Onneksi sain esikoisen 2.5 vuotiaana perhepäivähoitoon hyvälle hoitajalle ja sinne menee myös tämä kuopus kunhan töihin paluu koittaa. Ei ikinä enää päiväkotia!
Kommentit (49)
kun tuovat lapset aamulla ja hakevat iltapäivällä. Vastassa hymyilevät ja iloiset hoitajat ;D Erityislapselle varmaan hankalampi löytää sopivaa perhepäivähoitajaa.
Monta päiväkotia kiertänyt AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että äiti jaksaa olla nuoremman sisaruksen kanssa kotona. Jäätävää!!
Meillä tulossa neljäs lapsi, esikoinen reilu 5- vuotias kun pienin syntyy.
Meno meillä KOTONA on varmasti paljon kovempaa kuin mitä vanhimmilla tarhassa! Aivan varma olen tästä.
Itse en pidä ääntä isona asiana, meillä on lapset totutettu pois huopatossuelämästä esikoiselle ihan tietosesti ja toiselle se tuli automaattina kun esikoinen pitää tavallista "meteliään".
Nyt kolmen kohdalla ollaan naurettu kun vauva nukkuu hyvin vaikka kaksi leikki-ikästä tappelee vieressä.
On hoitajat vastuussa lapsista ja kertoo jos tarhassa jotain tapahtunut!
Osaan kyllä hahmottaa millasta tarhassa on, mutta meidän lapsien hoitajat on uskomattoman ihania ja motivoituneita. Ymmärrän ettei joka paikassa näin ole mutta meidän lapsien ryhmien ja kodin välillä toimii yhteys, se nyt on ihan oleellista koska jokanen lapsi on kuitenkin yksilö joka elää omaa lapsuuttaan!
Meillä kaksi vanhinta on hoidossa ja mielellään sinne menee!
Olen vauvan kanssa kotona ja osa viikon arkipäivistä on edes rauhallista ja hiljasta vauvaa varten, mitä huonoa siinä nyt sitten on? Sillä aikaahan ne isommat leikkii vanhojen kavereitten kanssa, askartelee turvallisesti kun pääsen kulkemaan vauvan kanssa neuvolassa tai uimassa.
Kyllähän äidin kuuluu pitää mukelot kotona kiljumassa tylsyyttään. Ai, mutta johan se on äidin omaa laiskuutta tai taitamattomuutta jos ei joka päivä kuskaa lapsikatrastaan paikasta A paikkaan B. Tai voihan ne ipanat tehdä myöhemminkin??? :D
Rauhaa se vauvakin joskus saa nauttia!
itse lto:na tiedän, että todellisuus on joskus aika kamalaa, joskin monesti ihan ok. Meteli on kyllä taatusti kovempaa kuin 4:n lapsen perheessä (erityisesti 21 lapsen yli 3-vuotiaiden ryhmässä), mutta ei se koko päivä silti ole yhtä meteliä. Realiteetit tietävänä on ollut itsestään selvää, että omilla lapsilla on ollut lyhyet päivät ja pitkät lomat, eikä virikehoitoa ole haettu päiväkodista, vaan äidin jäädessä äitiyslomalle myös isommat sisarukset ovat saaneet jäädä kotiin.
Ei taas kannata ajatella mustavalkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aina yrittanyt kommentoida, etta kylla kai vanhemmat parhaiten tietavat, mika lapselle sopii... Sosiaaliset, tarhassa oikeasti viihtyvat lapset tarhaan vaan, jos itse sinne haluavat menna. Meilla on ainakin nain. 2 1/2 v tytto on tosi pettynyt niina aamuina, kun ei paase rakkaaseen tarhaansa kavereiden luo. Jatkamme ilman muuta tata jarjestelya, kun kolmonen on syntynyt, jotta rutiinit sailyvat, ja kaverit myos.
Asumme tosin ulkomailla, missa maksetaan se koko tarhamaksu ihan itse ja kauhean kallistahan se on. Ymmarran toisaalta suomalaista nakokulmaa, kun moni tyossakayva tarvitsee myos niita tarhapaikkoja ja niista voi olla pulaa. Lisaksi myos tuo verorahapointti: kenella on etuoikeus tarhapaikkaan, kun verorahojakin on loppujen lopuksi rajallinen maara.
Hauskinta on valilla tuo esikouluvaanto talla palstalla, kun suurin osa Eurooppaa aloittaa ihan "ison" koulun kaynnin jo 4-5 vuotiaana... : ) Ja tuskin kokonaiset kansakunnat hirvean traumatisoituneita tuosta syysta ovat... Ja luokkakoot voivat olla tuossa iassa jo todella suuria. Meillapain (Irlanti) opettajia viela neiditellaan ja herroitellaan, koulupuvut on kaytossa ja ainakin pojan koulussa kuri sailyy ihan eri tavalla kuin mita olen Suomen koulukuriongelmista lukenut.
Minäkin kuuluin siihen porukkaan joka ajattelee että hoitopaikka on niille jotka sitä oikeasti tarvitsee; työssäkäyvät, masentuneet.. Mutta sitten kun noita lapsia alkoi tulemaan ja palasin töihin niin piti uudestaan raskautuessa harkita joko kotiin jättämisellä tai hoitopaikan säilyttämisellä. Se, että asuttaisiin paikassa jossa olisi vaan 2 tarhaa koko kaupungissa helpottaisi tarhaan laittoa mutta koska meilläpäin yhdellä alueella on pelkästään 4 tarhaa plus yksityiset niin kunta voi järjestää hoitoon lapset vaikka jokasen omaan tarhaan -no vie sitten lapset kaikki eri tarhaan (huom. kaupunki saa laittaa lapsia toiselle puolen kaupunkiakin) ja ehdit vielä töihin.
Jos taas tarhaan tarvitaan joku "syy" esim. masennus niin riittääkö siihen terkan lappu, pitääkö se jonkun erikseen diagnosoida masennukseksi, pitääkö käyttää lääkitystä, mitä jos masennus helpottaa niin estääkö lääkäri tarhaan viemisen?
Ei nämä asiat ole mustavalkosia. Eikä se minusta kuulu meille mammoille jos joku vie lapsensa tarhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keltikangas-Järvisen mukaan jokainen kuukausi, jonka ihan pienen lapsen kotona oloa voi venyttää, on lapselle hyväksi, ja jokainen tunti, jonka isomman lapsen hoitopäivästä saa pois, on lapsen etu.
Lapsen olisi hyvä saada olla vanhempiensa hoidossa noin puolitoistavuotiaaksi. Tässä iässä saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnonlakeja. Lapsi käy läpi tietyn psyykkisen kehityksen ja kykenee eri vaiheissa oppimaan eri asioita. Se, mitä hän oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
Keltikangas-Järvisen mukaan tämä maturaation käsite tuntuu osalta ammattilaisiakin olevan hukassa.
Suuri ryhmä haittaa älyllistä kehitystä
Noin puolitoistavuotias voi olla erossa ensimmäisestä kiintymyssuhteestaan joitakin tunteja. Äiti voi aloittaa työn, mutta aluksi esimerkiksi kuusi tuntia riittäisi.
Puolitoistavuotias ei ole kypsä ryhmään, vaikka Suomessa pidetäänkin selviönä sitä, että päivähoito tapahtuu ryhmässä ja kodin ulkopuolella. Ryhmä voi olla riskitekijä.
Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta Keltikangas-Järvisen mukaan samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
Siirtyminen liian aikaisin suureen ryhmään haittaa lapsen älyllistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
Toinen asia on melu. Alle kolmivuotiaan lapsen aivot kehittyvät voimakkaasti. On osoitettu, että jatkuva melu haittaa niiden kehitystä.
Perhepäivähoito tai hoitajan saaminen kotiin olisi siis puolitoistavuotiaalle paras malli.
Tämänikäinen ei aivojensa kehitysvaiheen takia kykene solmimaan kiintymyssuhdetta kuin 3-4 ihmiseen. Vanhempien lisäksi tähän ei mahdu kuin yksi hoitaja.
Hoitopäivän tulisi olla lyhyt, ympäristön tuttu, hoitajan pysyvä ja hoitolapsia vain 3-4, jotta sosiaalisten tapahtumien määrä on lapsen hallittavissa. Kehityspsykologia siis huutaa: lisää perhepäivähoitoa! Kunnissa perhepäivähoito kuitenkin näivettyy muun muassa surkean palkkauksen takia.
ei se tarkoita sitä että kukaan muu olisi kanssasi samaa mieltä!!
Perhepäivähoitaja osoittautui muutaman kuukauden jälkeen kamalalta paikalta, lapsi oli pakko siirtää sieltä pois. Eikä siellä kuulemma muutkaan lapset ole viihtyneet.. Päiväkoti on meidän lapsille aivan ihana paikka jossa kaikki asiat on kohdallaan. Mitäs siihen sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpottaa vanhemman omaa oloa, kun jaksaa jankuttaa että meidän lasten päiväkodissa ei ole mitään ohgelmia ja paikka on aivan ihana.. juupa juu.. kyllä se vaan surullinen fakta on mitä uutisissakin koko ajan toitotetaan että ( etenkin kunnallinen) päivähoito on kriisissä ja ryhmät aivan liian suuria.. ja se meteli, sitäpä eivät vanhemmat kuule haku- ja tuomistilanteissa..
olenpa melko varma että hyvinkin moni joka on ollut itse päiväkodissa töissä tietää asian molemmat puolet ja löytyy siis monia muitakin kuin ap jotka ovat sitä mieltä että päivähoito tänä päivänä on "hyvinvointivaltiomme" mätä kohta..
pienten ryhmässä on se, että ei siellä ole lapsilla niin hyvä olla kuin pitäisi. Omassa työpaikassani pienten ryhän lapset ovat kaikki alle 3-vuotiaita ja heitä on ryhmässä 13.
Ryhmän kaksi "villiä" lasta vaativat hirveästi huomiota ja jatkuvaa tarkkailua, jotta he eivät vahingoittaisi muita lapsia tai itseään. Pakostakin sattuu vahinkoja ja esim. joku lapsista pääsee puremaan toista. Joa viisi lasta itkee yhtäaikaa niin sylejä ei tosiaan riitä kaikille...
Kyllähän kaikki lapset syötetään ja vaipat vaihdetaan, mutta kovin hyvää ja kehittävää toimintaa ei pystytä tarjoamaan, koska joku työntekijä on lähes päivittäin sairaana. Sijaisia ei palkata ollenkaan (ei ole koko alkuvuonna palkattu) koska säästetään. Vanhemmille ei tietenkään kerrota, että on arkipäivää että vain yksi hoitaja ulkoilee kaikien lasten kanssa tai sitä, että jollain hoitajalla meni hermo ja alkoi karjua lapsille pää punaisena :(
Ja tästä suurin osa vanhemmista maksaa sen 200 e/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku yrittää taas tätä provo musta/valko, joko/tai-keskustelua viritellä. Ei viitsis hirveestilähtee, kun asialliset kommentit jää ikävä kyllä vähemmistöön. Mutta.... Ihan olen täysipäinen 42-vuotias, itse päiväkodissa seimestä asti (sorry, se olikin sillon 70-luvulla tarha!!! HIRVEE minkkitarha!!!) ja hienosti pärjännyt, jonka kakarat jatkaa tätä hirveetä perinnettä päiväkodissa.Terkkuja ihanille opeille ja hoitsulle päiväkotiin!!! Olette ihania ammtti-ihmisiä, teidän hoitoon on ihana jättää lapsukaiset. Ai niin piti vielä sanoa, että meidän ryhmät sillon joskus oli yli 20 lasta, ei hyvä, mutta MEILLÄ menee näin oikein kivasti! EI ole yhtä oikeata totuutta tässäkään asiassa. Kasvakaa nyt aikuisina ja ihmisinä! Ja mä olin muuten ujo lapsi, joka sai paljon itsevarmuutta ja elinikisiä kvereitakin sieltä TARHASTA. Ja omien TARHAtätien kanssa moikkailen/keskustelen vieläkin ja ihania ovat ja olivat. Terkkuja Irjalle ja Ainolle.
Hyvä vaan jos on jo jossain karsinassa harjoitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tuovat lapset aamulla ja hakevat iltapäivällä. Vastassa hymyilevät ja iloiset hoitajat ;D
Monta päiväkotia kiertänyt AP
Itse olin monissa eri päiväkodeissa sijaisena 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Nyt kun on omia lapsia, en ole heitä päiväkotiin laittanut, kun sen todellisuuden tiedän.
Enkä ole enää itsekään, oikeasti en kestänyt sitä millään tasolla.
Te vanhemmat, joiden "lapsi viihtyy niiin hyvin", uskotelkaa vaan niin itsellenne edelleenkin, niin hyvä omatunto säilyy. Pieni lapsi ei osaa kertoa tunteistaan ja olosuhteistaan ja kyllä laitostuu nopeasti.
Miksi ihmeessä täällä varhaiskasvatuksen työntekijät aina vinkuvat, miten kova meteli on, ei riitä syliä, hirveätä kaaosta, jne? Puuttuivatko kollegoiltasi täysin varhaispedagogiset menetelmät? Etkö näe mitään syytä itsessäsi ammattilaisena, vaan ainoastaan vanhemmissa, jotka vievät lapsensa päiväkotiin? Osaisitko sanoa, miksi lapset metelöivät sinun hoidossasi?
että ne päiväkodin ongelmat on sen verran isoja, ettei yksi motivoitunut työntekijä ainakaan niille mitään voi. Olen se, joka on ollut töissä useassa päiväkodissa, vaan en ole enää.
Minun mielestäni ongelma on liian isoissa ryhmissä, liian pienissä tiloissa, liian pienissä määrärahoissa ja liian vähäisessä koulutetussa henkilökunnassa.
En minä ainakaan moiti työkavereideni ammattitaitoa, kyllä se vika on muualla. Ja jokainen perhe miettiköön sen lastenhoidon omalta kohdaltaan.
Itselleni tuli vain sellainen tunne, että en ainakaan halua omaa lastani laittaa vastaavaan paikkaan, enkä ole laittanut.
Toiset pitää tärkeinä omaa työtä ja rahaa, toiset taas ihan jotain muuta!
En kuvittele että hoitajat välittäisivät hänestä enempää kuin muistakaan lapsista mutten myöskään demonisoi heitä epäempaattisiksi, ammattitaidottomiksi ihmisiksi. Suomessa lapsi on kuin kuningas; heti kun joku asia ei mene parhaan mahdollisen mukaan lapsen kohdalla, ollaan nyrkit pystyssä. Jotain rajaa hei!
että ne päiväkodin ongelmat on sen verran isoja, ettei yksi motivoitunut työntekijä ainakaan niille mitään voi. Olen se, joka on ollut töissä useassa päiväkodissa, vaan en ole enää.
Minun mielestäni ongelma on liian isoissa ryhmissä, liian pienissä tiloissa, liian pienissä määrärahoissa ja liian vähäisessä koulutetussa henkilökunnassa.
En minä ainakaan moiti työkavereideni ammattitaitoa, kyllä se vika on muualla. Ja jokainen perhe miettiköön sen lastenhoidon omalta kohdaltaan.
Itselleni tuli vain sellainen tunne, että en ainakaan halua omaa lastani laittaa vastaavaan paikkaan, enkä ole laittanut.
Toiset pitää tärkeinä omaa työtä ja rahaa, toiset taas ihan jotain muuta!
Sääli. Ehkä kannattaa hakeutua jollekin muulle alalle, kun palaat työelämään.
Lapsuuteni vietin pihalla missä meidän kanssa ulkoili kolme pph:ta yhtä aikaa. suurinta huvia heille oli ärsyttää minua ja saada minut suuttumaan kun tulistuva lapsi olin. Jos joku hoidettavista kaatui vaikka kalliolla sataus oli "No niin mitä mä sanoin sinne ei saa mennä. mene vaan uudestaan mene mene." päiväkodissa aikuisia sentään on useampia ja jonkinlainen varmuus lapsen saamasta hoidosta voi olla.