Lapseni ei koskaan enää mene päiväkotiin

Miettikää sitä.

puhumaan yhdellä suulla kerralla, anteeksi kauheasti etten yllä tuottavampaan toimintaan. En voi millään kuulla kaikkien lasten puhetta, olla yksilöllisessä vuorovaikutuksessa ja osoittaa kovin monelle lapselle huomiota samanaikaisesti. Pakostakin lapsia kohtelee usein laumana, koska muuhun ei yksinkertaisesti pysty.



Äidit täällä valittavat, miten on niin tavattoman hankalaa pärjätä kotona 1-3, saati useamman lapsen kanssa. PAhimpien mielestä lapsia pitää peräti tukistaa jotta olisivat ihmisiksi keskenänsä, äiti kun ei ehdi revetä joka paikkaan ja kasvattaa lain sallimin keinoin.



Nämä samat äidit sitten kuvittelevat, että päiväkodissa hoitaja, jolla on kymmenkunta pientä lasta huollettavana, hallitsisivat tilanteen täydellisen hyvin.

On asioita ja tilanteita, missä ei edes korkeakoulutus tai motivaatio auta.

PAAALJON helpompi hallita kuin kahta tai kolmea. Lauma käyttäytyy aivan eri dynamiikalla kuin 2-3 lasta, jotka todella taistelevat hoitajansa huomiosta, koska on realistinen mahdollisuus että sen huomion voi saada.



Minä vien lapseni päiväkotiin ihan tietoisena siitä, että he eivät voi saada hoitajien täyttä huomiota ja joutuvat itse keksimään tekemistä ja tulemaan muiden kanssa jotenkin toimeen. Haluan että lapseni tottuvat muihin ihmisiin ja eri hoitotyyleihin. Tiedän myös opettajan pari kertaa huutaneen poikalaumalle, jossa omani oli mukana, enkä pidä tätä ollenkaan pahana asiana. Lapsi on hoidossa mukautumassa toisten ihmisten yleensä täysin realistisiin odotuksiin ja vaatimuksiin, ei niin että muiden ihmisten pitäisi palvella omia lapsiani jonain kuninkaina.

Ja kun päiväkodissa uusi motivoitunut vakityöntekijä aloittaa niin hän ehkä aluksi yrittää saada muutosta aikaan, mutta nopeasti se motivaatiopiikki katoaa ja hänestä tulee samanlainen suorittaja kuin vanhoistakin työtekijöistä jotka yrittävät jaksaa päivä kerrallaan.



AP

ja pidin huolen, että omat lapset hoidettiin mahdollisimman pitkään kotona ja kun oli pakko mennä hoitoon niin todella lyhyitä päiviä ja hoitopäiviä vain 10 kuukaudessa. Totuus on niin toisenlaista, mitä vanhemmille esitetään. Ja työntekijät ovat itse todella uupuneita, mutta eivät voi sitä näyttää.



Ja jotkut vie hoitoon, vaikka itse ovat kotona...hmmm....

No jokainen tavallaan. Kun ei totuutta tiedä, ei osaa valita paremmin. Jokainen kai haluaa valita lapsilleen parasta, mitä tietää. Toivottavasti.

Olen itse aina yrittanyt kommentoida, etta kylla kai vanhemmat parhaiten tietavat, mika lapselle sopii... Sosiaaliset, tarhassa oikeasti viihtyvat lapset tarhaan vaan, jos itse sinne haluavat menna. Meilla on ainakin nain. 2 1/2 v tytto on tosi pettynyt niina aamuina, kun ei paase rakkaaseen tarhaansa kavereiden luo. Jatkamme ilman muuta tata jarjestelya, kun kolmonen on syntynyt, jotta rutiinit sailyvat, ja kaverit myos.

Asumme tosin ulkomailla, missa maksetaan se koko tarhamaksu ihan itse ja kauhean kallistahan se on. Ymmarran toisaalta suomalaista nakokulmaa, kun moni tyossakayva tarvitsee myos niita tarhapaikkoja ja niista voi olla pulaa. Lisaksi myos tuo verorahapointti: kenella on etuoikeus tarhapaikkaan, kun verorahojakin on loppujen lopuksi rajallinen maara.

Hauskinta on valilla tuo esikouluvaanto talla palstalla, kun suurin osa Eurooppaa aloittaa ihan "ison" koulun kaynnin jo 4-5 vuotiaana... : ) Ja tuskin kokonaiset kansakunnat hirvean traumatisoituneita tuosta syysta ovat... Ja luokkakoot voivat olla tuossa iassa jo todella suuria. Meillapain (Irlanti) opettajia viela neiditellaan ja herroitellaan, koulupuvut on kaytossa ja ainakin pojan koulussa kuri sailyy ihan eri tavalla kuin mita olen Suomen koulukuriongelmista lukenut.

Joo, monen suomalaisen Suomessa asuvan aidin mielesta suomalainen tapa on se paras ja muu maailma raakkaa lapsiaan (karjistetysti)

Mekin maksamme tarhamaksut ihan omasta pussista ja kun 4-vuotiaana alkaa koulu, niin sekaan summa ei ole mikaan pieni. Meidan 2-vuotias menee todella iloisesti tarhaan ja epailijoille: sinne tarhaan saa menna seuraamaan, miten paiva menee ;-) Lapsia on ryhmassa 8 ja heita "opettaa" 2 opettajaa :-)

Itse olin monissa eri päiväkodeissa sijaisena 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Nyt kun on omia lapsia, en ole heitä päiväkotiin laittanut, kun sen todellisuuden tiedän.

Enkä ole enää itsekään, oikeasti en kestänyt sitä millään tasolla.

Te vanhemmat, joiden "lapsi viihtyy niiin hyvin", uskotelkaa vaan niin itsellenne edelleenkin, niin hyvä omatunto säilyy. Pieni lapsi ei osaa kertoa tunteistaan ja olosuhteistaan ja kyllä laitostuu nopeasti.

Lapsen viihtymisesta: miten se lapsi voisi muka naytella niin iloista ja reipasta, kun lahtee ja tulee tarhasta, jos se ei siella viihtyisi. Ehka ne suomalaiset tarhat ovat niin ankeita paikkoja, etta lapset siella laitostuvat.

alle 2,5-vuotiasta vie päiväkotiin täydeksi työpäiväksi ja pidä sitä hyvänä ratkaisuna, mutta minä esimerkiksi vien 3-vuotiaan 4 tunniksi joka arkipäivä ihan tietoisena suuresta ryhmäkoosta, melusta yms. Ja vaikka päiväkotia miten haukuttaisiin, niin omat lapseni ovat aina menneet sinne mielellään. Kyseessä on tosin yksityinen päiväkoti, mutta aika isoja ryhmiä sielläkin on. Tietenkin kyseessä on vähän parempien ihmisten lapset, joten ryhmäkoko pysyy pienempänä koska monet pitävät vapaata enemmän kuin normaaliduunarit ja käyvät lomilla muutenkin kuin hiihtolomalla. Jos olisin pitänyt oman isomman lapseni kotona eskari-ikään asti, hän olisi ollut todella pulassa eskarissa. Nytkin hän joutui uuteen ryhmään, josta ei tuntenut ketään, mutta oli kuitenkin vuosien päiväkotikoulutuksen ansiosta sosiaalisesti paljon valmiimpi kuin olisi ollut ainoastaan kotona kasvaneena.

joka on palannut suoraan vanhempainvapaalta työhön ja vienyt oman 9-10kk ikäisen lapsensa toiseen päiväkotiin. Vielä ei ole kukaan ilmoittautunut. Sitä odottelen...

Mikäs siinä pitää kolmivuotiasta muutama tunti päiväkodista, se on lapselle varmasti oikein mieleistä eikä suuri ryhmäkoko aiheuta suurempaa haittaa.

Mutta se että alle kolmivuotias on 8-10 tuntia samoissa olosuhteissa joka arkipäivä on varmasti jossain määrin lapselle stressaavaa - toisille enemmän kuin toisille.



Aika monet yksivuotiaatkin tekevät täyttä päivää päiväkodissa - siitä ei tasavarmasti ole mitään hyötyä lapsen kehitykselle, esimerkiksi sosiaalisille taidoille tai seurantarpeelle. se vaan on joillekin välttämätön pakko, että vanhemmat voivat käydä töissä. Mutta yhtään positiivista selitystä lapsen kannalta asialle on mahdoton keksiä.

joka on palannut suoraan vanhempainvapaalta työhön ja vienyt oman 9-10kk ikäisen lapsensa toiseen päiväkotiin. Vielä ei ole kukaan ilmoittautunut. Sitä odottelen...

Meidän perheellä on kokemusta kahdesta päiväkodista ja yhdestä pph:sta. Päiväkoteihin olen ollut pelkästään tyytyväinen ja aina jättänyt lapset sinne turvallisin mielin. Ja he ovat jääneet sinne mielellään. Mutta... Se pph oli jännä juttu. Itse tulin kyseisen ihmisen kanssa tosi hyvin toimeen ja pidin häntä hyvänä hoitajana. Lapsi piti kuitenkin viedä sinne joka ikinen aamu itkun kanssa. Ja kun hain hänet, oli lapsella kauhea hätä päästä äkkiä kotiin. Vähitellen aloin uskoa, ettei kyse ollut pelkästään alkuvaikeuksista. Vielä puolen vuoden päästä tilanne oli sama. Siinä vaiheessa meille tarjoutui mahdollisuus saada lapsi lähemmäs kotia päiväkotiin. Pitkällisen arpomisen jälkeen päädyimme vaihtamaan tarhaan. Ja voi miten elämä muuttui. Ei enää yhtään itkuista aamua, lapsi viihtyi silmin nähden ja kehitti hyvin pian lämpöisen hoitosuhteen omahoitajaansa, toisin kuin perhepäivähoitajaan.



Vieläkään en tiedä, missä oli vika. Mättikövätkö vain kemiat, vai tapahtuiko pph:lla päivisin jotain, mistä minä en tiedä. Muutos on joka tapauksessa ollut valtava. Päivääkään en ole katunut ja nyt luotan sataprosenttisesti siihen, että lapseni saa hyvää hoitoa.

Oli nro 38 juuri semmonen joka lykkäsi lapsensa tarhaan ja meni heti 9 kk synnytyksen jälkeen takasin töihin ryhmikseensä. Mitä sitten?



Se, ettei joku juuri silloin kun kysyt vastaa tarkoita ettei kukaan niin tee! Ja kaikki ihmisetkö täälä sivustoilla pyörii, samaan aikaan, päivittäin tai laisinkaan..



Koittakaa ymmärtää ettei tarha ole mikään kidutuskammio. Lapset on sielä, niille järkätään tekemisiä, menemisiä. On se niin kamalaa jos ei äiti lastaan vahdi vaan ansaitsee rahaa!

Suomen päiväkodit ovat hirveitä keskitysleirejä, joihin kukaan asiantuntija ei vahingossakaan veisi omia lapsiaan. Missä luuraavat valtio ja kunnat, joilla on vastuu varhaiskasvatuksesta? Miten heidän annetaan tuhota maamme lapset? Mitä sanovat päiväkotien johtajat? Moiset laitokset on heti suljettava, jos ne polkevat lasten ihmisoikeuksia, ja ovat heille vahingollisia. Miten alan ammattilaiset voivat työskennellä kyseisissä laitoksissa, jos he näkevät joka päivä, miten lapset kärsivät? Mikseivät asioiden oikeasta tilasta tietävät tee kanteluja lapsiasiainvaltuutetulle, oikeusasiamiehelle, ihmisoikeustuomioistuimeen?



Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että asiat eivät ole noin huonosti. Mutta jos ovat, heillä on vastuu, joilla on tietoa. Ei onnettomuuspaikaltakaan saa lähteä pois antamatta apua. Laki velvoittaa, että avun tarpeessa olevia ei saa jättää heitteille.

heti alkuun yhteyttä suoraan Amnesty Internationaliin ja YK:hon? Siellähän ne parhaat kidutuksen ja ihmisoikeusrikkomusten asiantuntijat ovat. Tulisikohan Suomen valtiolle kiire saada lisämäärärahoja päiväkoteihin jos YK ärähtäisi lasten ihmisoikeustilanteesta Suomessa?



I don't think so, somehow.

Jos 21 lapsesta 5 itkee samaan aikaan niin mitä sielä tehdään? :D



Omat lapset on ollu sekä tarhassa, että ryhmiksessä ja melutaso ei ainakaan ole ollut mikään apinalaumaa vastaava!

Omat naperot on ollu osapäiväsenä ja kesken päivän olen hakenut lapsia ja AINA on hoitajilla ollut tilanne hallinnassa. Sama se oli kun itse olin tarhassa lapsena.



Tarhassa yksikin hoitaja on selviytynyt kuulemma ruokailun aloittamisesta, miten mahdollista? Koska lapsethan ei vaan osaa istua paikallaan ja odottaa. Ne on lauma Peppi Pitkätossuja.



Kotona lapseni käyttäytyy erilailla monessa asiassa kuin tarhassa. Tiedän koska puhun hoitajien kanssa. Ja se on täysin normaalia että kotona lapset mekkaloi enempi kuin hoidossa. Mummolassakin tiedetään että vieraskoreus loppuu kun äiti ilmestyy ovesta sisään! :D



Omat lapset on laumassa lauman mukana hyvin tottelevia, mutta kun liikun oman pesueeni kanssa niin johan uhmataan. ;)



En tiedä lasta joka tarttee jatkuvaa syliä tai huomioo. Osa tarhassa lapsien ajasta menee paitsi pöytien ääressä hyvin toimien askarrellessa mutta myös keskenään leikkiessä.

Vaikka esikoiseni on poika joka on MYÖS ollut tapaturmassa hoidossa ja tappelussa niin hoitopäivä on sujunut muilta hyvin, vaikka hoitaja hoitaa riidan tai tapaturman "siinä sivussa".



Saatetaan ehkä puhua ammattitaidosta tai tarhojen eroista toimia.

Mutta väitän silti, sanotte mitä vaan että lapseni viihtyy tarhassa, kaipaa ystäviään vaikka kuinka joku väittää ettei PYSTY solmimaan kuin yhden suhteen vanhempiemme lisäksi (tästä toki tarttee nyt jotenkin vähentää mummot ja papat joita lapset tapaa usein) jotta saadaan 3 ihmissuhdetta. Plus ne tarhakaverit joita lapsi tapaa tarhankin jälkeen... :D

Taitaa lapseni olla jotain ufoja?



Mitä taas tulee TUNTEIHIN niin se on ihmeellinen asia miten lapsi kiukustuu ja sanoo ettei halua vielä lähteä kun on joku juttu kesken.

Vaikka olen joskus ollut osapäivää töissä ja lapset vähempi hoidossa ja siitä pidentänyt päivää niin ei lapset ole eroa huomannut. Ei silloinkaan kun lähden pari tuntia aikasemmin töistä ja haen lapsia aikasemmin: lapsen päivä menee rutiineilla kotona ja hoidossa ja samat jutut tehdään.

Ei ole lapsi halannut silloin ja sanonut että ihanaa kun hait täältä jo! :/



Minusta päätarkotus on että lapselle saadaan hyvä lapsuus! Ei lapsi tarhassa ole kuin lapsi tarhassa.

"Olen täällä joskus etsintäkuuluttanut päiväkodin lastenhoitajaa/lähihoitajaa,

joka on palannut suoraan vanhempainvapaalta työhön ja vienyt oman 9-10kk ikäisen lapsensa toiseen päiväkotiin. Vielä ei ole kukaan ilmoittautunut. Sitä odottelen..."



-Ei kukaan matalapalkkainen menekään töihin ennen kuin on pakko. Kotonahan on tosi mukavaa ja leppoisaa olla. Töihin menevät aikaisemmin vain ne joilla on joko oma yritys tai ne joiden talouteen se vaikuttaa tai jotka haluavat pahostaa myös uraansa.. On tabu puhua siitä kuinka moni äiti jää kotiin itsensä takia eikä lapsen takia. Eli ihan vain omaa mukavuudenhaluaan. Miksi nousisi klo. 6.30 töihin, kun voisi köllötellä kotona yhteiskunnan varoilla aamuisin?

Monet äidit laskevat laskimella koska on kannattavaa mennä töihin.. Se on helppo verhota lauseeseen: "Tämä on lapselleni parasta". Jos sanoisi totuuden, että olen kotona koska töissäkäynti ei taloudellisesti kannata ja en siksi viitsi mennä töihi, niin ihmisten vastaanotto olisi aika eri.

Että onnea vaan teille, jotka nytkin meidän töissäkäyvien kustantamana olette sen 3-vuotta kotona:)

olen kotona koska töissäkäynti ei taloudellisesti kannata ja en siksi viitsi mennä töihi, niin ihmisten vastaanotto olisi aika eri.

Enpä minäkään laittaisi talouttani miinukselle ja olisi erossa lapsistani yhteiskunnallisen hyväntekeväisyyden nimissä. Aika sama mitkä ovat äidin motiivit kotiinjäämiselle, lapsen näkökulmasta on mukavaa kun saa olla kotona. Sitäpaitsi valtiokin saisi kantaa enemmän vastuuta varsinkin näin lama-aikaan, kun samalla muka elvytetään, ja samalla vähennetään valtion henkilöstöä. Tuottamattomilla asiantuntija-aloilla tämä on tunnetun karvas tosiasia. Eläkkeelle jäävien tilalle ei palkata uusia. Samaan aikaan opetusministeriö päättää koulutuksen aloituspaikoista, ja kouluttaa ihmisiä kalliisti suoraan kortistoon.

jotka veivät sen lapsen vauvana päiväkotiin. Yksi ryhmisläinen ilmoittautui, mutta sitä ei lasketa, ryhmiksissä on elo niin leppoisaa (olen itse työskennellyt).

Minä olen mennyt töihin heti kun olen lakannut imettämästä, mutta en silti vienyt lapsia päiväkotiin. On niitä muitakin vaihtoehtoja kuin maata kotona 3 vuotta (niin kuin joku tuossa edellä selitti) tai viedä alle 1 vuotias päiväkotiin.

Meillä taas on ollut vain hyvää kokemusta tarhasta. Ensimmäinen lapsi meni 5 vuotiaana tarhaan ja toinen 3 vuotiaana. todella hyvin ovat viihtyneet. Ensimmäine oli jonkin aikaa perhepäivä hoitajan luona. Valitettavasti eivät aina ole niin ammattilaisia jos lapsi on erityislapsi. Lapseni voi paljon paremmin erityisryhmässä kuin perhepäivä hoitajan luona joka ei pärjännyt tai ei ymmärätynyt lasta.



Meillä näin.