Elämänarvot ristissä miehen kanssa...
Saattaa tuntua naurettavalta ongelmalta, mutta meillä mieheni kanssa on menneet elämänarvot täysin ristiin sen jälkeen kun molemmat valmistuimme ja pääsimme kunnolla sisälle työelämään. Aikaisemmin olimme köyhiä, mutta onnellisia. Kuluttaminen ei ollut elämän ykkössisältö, tyydyimme vähään, mutta olimme täydellisen tyytyväisiä elämäämme.
Nyt miehelleni tuntuvat olevan tärkeitä vain hienot autot, iso talo, merkkivaatteet, matkusteleminen, kuluttaminen. Olimme haaveilleet useammasta lapsesta, mutta nyt suunnitelmat ilmeisesti ovat muuttuneet, koska mies "ei halua elää kituuttamalla". Asumme perheellemme mielestäni liian suuressa talossa, tavaran ja materian ympäröimänä, eikä mies halua harkita kuluttamistaan lainkaan.
Hän on opiskellut ja käy töissä kuulemma sen vuoksi, että voi elää leveästi. Mielestäni vähempikin riittäisi ja ylimääräistä voisi laittaa sukanvarteen lasten (niiden yhä toivomieni tulevien) kanssa kotona oloa varten. Nyt meillä myös viimein olisi mahdollisuus antaa enemmän hyväntekeväisyyteen, ym.
Välillä tuntuu, että ahdistun tähän tunteeseen ja vanhan, yksinkertaisen elämän kaipuuseen...
Kommentit (5)
... voithan itse laittaa omasta palkastasi sukanvarteen ja hyväntekeväisyyteen.
ja kuluttaa harkitusti, mutta tympiihän se, kun toinen ei mieti yhtään.
Lapsiakaan en yksin voi tehdä (tai siis oman mieleni mukaan) ja mies kokee, että jos jäisin äitiysloman jälkeen kotiin lasten kanssa, lorvisin kotona hänen kustannuksellaan. Itse hän ei taas haluaisi olla lasten kanssa kotona, vaan on sitä mieltä, että lapset on kautta aikojen laitettu päiväkotiin ja se on heille hyvä paikka.
Kuten sanoin, ehkä tämä on muiden mielestä naurettava ongelma, mutta itseäni se ahdistaa suuresti. Menin naimisiin miehen kanssa, jolla oli samanlaiset elämänarvot kuin minullakin. Nyt elän ihmisen kanssa, jolle materia on kaikki kaikessa...
Paras mitä kukaan meistä voi tehdä on tosiaan tsekata ennen elinikäistä sitoutumista, onko kandidaatilla samanlaiset elämänarvot kuin itsellä. Mutta jos ne ajan mittaan muuttuvat, kuka sitä pystyy ennustamaan? Kai tämä on se klassinen "kasvoimme erilleen" -tilanne.
vastaan. Sinä kuuntelet miestäsi ja tulet periaatteissasi häntä vastaan.
Ystäväni "diagnosoi", että minulla on kolmenkympin kriisi ja kaipuu lapsuuteen. Menee kuulemma ajan kanssa ohitse... :)