Lue keskustelun säännöt.
selviääkö tämä liitto?jos niin miten?
24.02.2009 |
perheeseen kuulu minä ja poikani 4,5v uusi mieheni ja meidän yhteinen vauva n.5kk.
taustaa:mies on ollut melkein 2kk tästä ajasta pois kotoolta, ensin oli 3viikkoa,sitten viikon kotona ja sitten 4vko pois nyt on ollut kotona viikon ja onni on kaukana.
minä olen väsynyt ja ärtyisä,kaipaisin sitä että mies huomioi sen millasta mulla on ollut(jokunen aika sitten vauva herätti 12kertaa yöllä, yli viikon, muuten on heräillyt km.n5-6kertaa yössä. +vanhempi lapsi on vilkas)mies itse sanoi että ei jaksaisi vuorokauttakaan yksin näiden lasten kanssa+kotityöt. niin luulis että nyt kotona ollessa se yrittäis kaikin mahdollisin keinoin helpottaa mun oloa(tekisi kaiken minkä vaan pystyisi jotta mä saan välillä vaan olla)sitä että oma alotteisesti pistäs pyykkei,ottais vauvan huolehdittavaksi, ja vauvan uni aikaanb menis isomman kanssa ulos että saan nukkua.
lisäksi luulis että hierois mun hartioita(ne on tosi kipeet kun oon joka päivä monta tuntia kantanut MEIDÄN vauvaa+imettänyt istualteen jotta voin huomnioida vanhempaa lasta. ei kerren on hieronut(ja sitäkin jouduin pyytää erikseen)
siis minä olen kertonut sille mitä kaipaan ja tarvitsen että kyllä se tietää.(mutta luulisi kyllä että kun toinen sanoo että hartiat särkee että hierois jo kuultua sen, luulis että tekis kaikkensa perheensä eteen jo kuullessaan sen että toinen ei jaksais. mutta ei). sit kun otti eilen vauvan hoidettavaksi ja alkoi tekee mieli kahvia niin tää vaan istuu hörppimässä kahvia ja vauvaa huutaa sylissä(mulla se ei itke juuri yhtään koska vastaan vauvan tarpeisiin heti)tottakai mä suutuin siitä kun toinen on just ollut monta viikkoa niin että ei oo tarvinnut ajatella ketään toista ja yhtä vitun kahvia ei voi juoda vähän myöhemmin ja huolehtia vauvan tarpeista ensin ja mä teen sitä 24/7
olen ensin sanonut nätisti asioista,itkenyt,lopuksi raivonnut ja nyt ei yhtään pinna kestä sitä minkä tulkitsen välinpitämättömyydeksi,joten tiuskin heti.
mä kaipaan just nyt eniten välittämistä ja rakkautta mutta en saa sitä.
lisäksi koska 2kk aikana ollaan oltu vaan vähän yhdessä niin luulisi että toinenkin kaipais lähelle, sen sijaan kääntää selän sängyssä. ei tee elettäkään jos huomaa että suutun kun em.on lähdössä ulos,vaikka olen juuri tehnyt selväksi että kaipaisin hellyyttä.
mikä piru siihen on mennyt? ennen ei ois kirveelläkään tahtonut nukkua öitä muualla ku lähellä ja nyt on ollutr 2yötä viikon sisään pois.
ymmärtääkö täällä kukaan miltä tuntuu kun kaipais kipeästi välittämisen merkkejä,ja saa välinpitämättömyyttä osakseen.
lisäksi mä oon ollut suurimman osan kuukaudesta vain lasten kanssa kaipaan keskustelua aikuisten kesken ja eniten juuri mieheni kanssa, tunne ei ole molemmin puolinen tää tuntuu kaipaavan kaikkea muuta kipeämmin kuin mua.
joten mä huudan pahanoloni takia sille koska se tietää mitä tarvin mutta ei anna sitä, ja mua sattuu kun tuntuu että se ei tarvi mua. mutta mieheni on sitä mieltä että huudan koska en rakasta(vaikka olenkin selittänyt mistä se johtuu,se on se väsymys+tunne että oma mies ei rakasta,ei halua,eikä tarvitse mua niinkuin ennen)
mä jo sanoin sille että lähden baarista hakee niitä katseita mitä mieheltäni en saa. ja että taatusti löytyy miehiä jotka haluaisi koskea muhun. että saa sitten lähteä muualle asumaan
todella typerästi sanottu, musta kyllä tuntui hetken siltä. en mä kestä kaiken muun päälle sitä että itselleni rakkain ihminen satuttaa mua.
lisäksi mies kertoi että ei rakasta poikaani(on sanonut vuoden verran pojalleni itseään isäksi ja että rakastaa tätä,nyt ei saisi enään sanoa isäksi. ja ei poika ei tunne muuta isää kuin tämän vaikka ei biologinen olekkaan niin lapsi pitää häntä isänään ja miehen suostumuksella.)
mä en vaan jaksa. mä luulin että mulla on läheisyys ihminen miehenä, juuri sopiva hellä nallekarhu. mihin se on hävinnyt? :'(
Kommentit (17)
Virhe. Tajuaa kyllä, että yrität manipuloida häntä. Marttyyrin asenne ei ole hyvä.
Olet liian voimaton, jos tyydyt tuohon.Löydä hymy sisällesi, jotta jaksaisit ratkaista suhteen ongelmat!
Ps. Ärsytät toista parhaiten myös, kun hän huomaa, että sinulla on jokin onnelliseksi tekevä "salaisuus". Tee tämä kuitenkin itsesi vuoksi, eikä toista ärsyttääksesi.
mutta just sitähän mä olen voimaton. en mä meinaa jaksaa muutenkaan niin miksi iloitsisin kun suhde rakkaimpaan ihmiseen on päin helvettiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erikseen osio isille, jossa kerrottaisiin
a) miten sekaisin hormonit pistää naisen synnytyksen jälkeenkin
b) miten jatkuva väsymys ajaa naisen kuin naisen lähelle masennusta
c) miten paljon positiivista palautetta ja huomiota pienen vauvan äiti tarvitsee
d) miten täysin koko elämä muutuu ainakin vuodeksi ja
e) miten tärkeää on hyväksyä kaikki tämä jo etukäteen ja uskoa, että ennen pitkää on taas aikaa ja voimia parisuhteelle ja omille asioille, mutta jos mies ei tajua miten herkillä nainen on, suhde voi vioittua pitkäksi aikaa.
Moni mies oppii nämä asiat ekan lapsen myötä ja osaa jo tokan kanssa toimia niin, että äitien ei tarvitse viettää öitä itkien. Mutta olishan se mahtavaa, jos isät vähitellen vihittäisiiin näihin saloihin jo ennen sitä ekaa lasta...
sillä on toinen nainen. tai ainakin tapailee muita. vaikka oliskin äitilläs yötä, voihan ennen sinne menoa tavata jotain naista. ei kukaan pysty olla noin välinpitämätön noin pitkään, sellaista ihmistä kohtaan jota rakastaa. sano sille että oot varannu teille ajan pariterapiaan. sit sen jälkeen varaat ajan, jos se on yhtään sen olonen et saisit suostuteltua sen. älä anna asioiden olla. se on liian kuluttavaa sulle vielä tuohon päälle. jos ei mies suostu pariterapiaan sano että nyt selvitätte asiat tai sitten tulee ero.
miehen kanssa saa keskustelua aikaseks? Miten olis kirjeen kirjottaminen. Tai oikeasti se pariterapia. Seurakunnat ainakin järkkää ja kunnat kans.
Toivottavasti arki sen pienen kanssa helpottaa. Tiedän miltä tuntuu olla kokoajan väsynyt, enkä osaa edes kuvitella kuinka tuskaista se on silloin kun puoliso ei elä täysillä mukana.
aloittaja vastaa
Virhe. Tajuaa kyllä, että yrität manipuloida häntä. Marttyyrin asenne ei ole hyvä.
Olet liian voimaton, jos tyydyt tuohon.
Löydä hymy sisällesi, jotta jaksaisit ratkaista suhteen ongelmat!
Ps. Ärsytät toista parhaiten myös, kun hän huomaa, että sinulla on jokin onnelliseksi tekevä "salaisuus". Tee tämä kuitenkin itsesi vuoksi, eikä toista ärsyttääksesi.
----------
"mutta just sitähän mä olen voimaton. en mä meinaa jaksaa muutenkaan niin miksi iloitsisin kun suhde rakkaimpaan ihmiseen on päin helvettiä"
Vastaus: Tutki löytyisikö sinustakin silti voimaa. Minusta löytyi, vaikka olinkin aikani voimaton ja vaikka menetinkin rakkaimpani. Terapiaa? Keskusteluapua? Sekin on varmasti ongelma, että kaipaat nyt tuplaten tukea, kun yh:na jouduit olemaan ilman. Tilanne on liian paineistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivoisin että joku jaksaisi lukea ja kommentoida,jos vaikka joku osais kertoa mulle mitä tää on ja selviääkö tästä.
-aloittaja
.mutta yleensä on niin että tiuskimalla ja erolla uhkailemalla ei saa rakkautta ja hellyyttä. Koeta jotain muuta lähestymistapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä helvettiä se sun miehes tekee viettämässä muualla öitä? Onks se töissä?
.mutta yleensä on niin että tiuskimalla ja erolla uhkailemalla ei saa rakkautta ja hellyyttä. Koeta jotain muuta lähestymistapaa.
tiedän, mutta kun tuntuu että hellyys ja rakkauden osoitukset pitäisi tulla luonnostaan. ja sitten kun tosiaan olen kertonut tunteistani ja tarpeistani, eikä niistä silti välitetä. niin en mä osaa enään muuta mä otan itteeni pienimmästäkin asiasta koska mulla on todella pahaolla. päätin tänään että en edes yritä avautua sille enään mun tunteistani,en huutamalla,en puhumalla,en itkemällä,en pyytämällä. olkoon siinäpä miettii kuinka mukavalta tuntuu kun toinen ei välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeksi oli äidillään yötä.
tiedän kyllä missä se on ne viikot ollut(ja siihen ei oo kumpikaan voinut vaikuttaa),mutta luulis että nyt kun saa olla kotona että todella haluaisi olla ja että se näkyisi jossain.
suhteessa, jossa on kolme pientä lasta.
Eroon päättynyt suhde päättyi varmasti siksikin, että kasvoin aikuiseksi. Tajusin ettei tuolla miehellä ollut resursseja perustaa lapsiperhettä.
Nykyinen mieheni on hyvin tasapainoinen ja omistautunut perheellemme ja siltikin minä olen se, joka jaksaa enemmän lasten kanssa.
Jo ennen lasten saamista pohdin kovasti, että miten paljon haluan lasta ja kykenisinkö vaikka yksinhuoltajanakin hoitamaan lapsen/lapset. Tulin siihen tulokseen, että olen hyvin vahva ihmisenä, mutta jos mahdollista, niin mieskin mukaan lastenhoitoon. Näin tapahtui.
Aikuistuminen opetti minua ilmaisemaan tarpeeni selkeämmin. En enää ruikuttanut entiselle enkä koskaan nykyisellekään miehelleni, että minulta puuttuisi aina jotain, kuten sitä hellyyttä, ja kas nyt kaikkea tuntuu olevan jopa yllinkyllin. En ole manipuloitavissa tai manipuloi ketään mihinkään, olen joustava tai jääräpää monessa, ihan niinkuin koen parhaaksi. En hätkähdä mökötystä,sillä elämä on siihen liian lyhyt. Itse en mökötä. En oleta, että toiset lukisivat ajatuksiani. Uskon hymyn ja huumorin voimaan. Huumorin avulla voi sanoa kipeitäkin asioita ääneen. Ym.
Muutos lähtee sinusta! Eli elämänasenne, että sinulla on kaikkea ihan riittävästi siihen, että ottaisit sen oman elämäsi omaan haltuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun välttelystä ja lapsen kohtelusta se klassinen eli toinen nainen...
Virhe. Tajuaa kyllä, että yrität manipuloida häntä. Marttyyrin asenne ei ole hyvä.
Olet liian voimaton, jos tyydyt tuohon.
Löydä hymy sisällesi, jotta jaksaisit ratkaista suhteen ongelmat!
Ps. Ärsytät toista parhaiten myös, kun hän huomaa, että sinulla on jokin onnelliseksi tekevä "salaisuus". Tee tämä kuitenkin itsesi vuoksi, eikä toista ärsyttääksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.... sillä on vaan toinen, VÄHEMMÄN vikisevä muija!!!!
lasten kanssa johonkin, mistä saisit aikuiskontakteja? Perhekahvilaan? Kyläilemään? Tai voisitko kutsua ystäväsi teille? Tekisi varmaan hyvää päästä vähän näkemään toisia.
Tai saisitko lapset hoitoon ja pääsisitte vaikka yhdessä johonkin, elokuviin tai syömään.
Saattaa olla, että miehesi on ymmällään uudesta elämäntilanteestanne. En halua häntä puolustella, mutta voipi olla että hänenkin sisällään myllää eikä osaa puhua sinulle tuntemuksistaan. Sille, siis puhumiselle, kannattaisi järjestää rauhalliset puitteet.
Älä eroa vielä. Tiedän, että pienen vauvan hoitamisessa voimavarat hupenee nopeasti, mutta koita löytää vaihtoehtoja välienne paikkailulle.
Tsemppiä ja jaksamista.
mutta tiedän tuon tunteen kun toiselta saa vain kylmää kohtelua. Kun ei edes nätisti tai rumasti sanottuna tai kirjallisesti muutosta tapahdu.
Meillä se johtui siitä että mies yritti hiillostaa mua ulos omasta avioliitostani, ettei itse olisi ollut se syyllinen eroon kun oli hankkinut itselleen toisen naisen.
Toivottavasti ei ole teillä tästä kyse. Jaksamista sulle joka tapauksessa. Vauvakin on niin pieni, että mielestäni vauva-aikana kaikki asiat tuntuvat olevan toisin eikä silloisten hetkien perusteella saa tehdä kauaskantavia ratkaisuja. Mene päivä kerrallaan.
pääsisinhän minä johonkin missä on aikuisia,mutta ei kiinnosta, mua ei kiinnosta tyhjän päiväiset juoruilut vieraiden ihmisten kanssa. kun mua kiinnostaisi jaksaa elämään ja arkeen liittyvät asiat ensisijaisesti oman mieheni kanssa, ei naapurin lissu kuitenkaan voi korvata miestäni(esikoisen vauva ajan olin yksinhuoltaja,niinpä nyt kaipaan ehkä tavallaan tuplaten enemmän miehen kanssa asioiden jakamista kun aiemmin jäin siitä paitsi).niin ei se mies mulle puhukkaan pakenee vaan. ja mullekkin on tullut mieleen toinen nainen koska ne kerrat kun mua on petetty suhteissa se on ilmennyt ujust sillä että mua kohtaan ollaan oltu kylmempiä kuin tavallisesti. en mä haluaisikaan erota mutta haluan meidän vanhan suhteen takaisin,en tälläistä