Miksi aina puhutaan yksinhuoltajien köyhyydestä?

mutta tässä kirjoituksessa(kin) on niin paljon potaskaa

Täysin samoilla linjoilla monessa aloittajan kanssa.

Tuo on niin totta, että jos olisi mies, niin silloin olisi perheeni köyhempi ja raha tiukemmalla.

En minä ainakaan ole mistään oleellisesta joutunut tinkimään, vaikka olen kolmen lapsen yh.

Harrastetaan jääkiekkoa, ja uimakerhossa on käyty parin vuoden ajan

Käydään välillä kerrankin viikossa ulkona syömässä, siis ravintolassa, ei Mäkkärissä.

Matkustetaan ainakin kerran vuodessa, usein useamminkin.

Ennen lapsia tuli matkustettua monta kertaa vuodessa ja kaikilla mantereilla on käyty, Euroopan maatkin lähes kaikki vierailtu.

Vakuutuksia on olemassa, joten parasta hoitoa voi hankkia, jos tarve vaatii.

Vaatetta on aina ehjää ja puhdasta, aina oikeanlaista tilanteen mukaan

Koskaan en ole velaksi ostanut.

Paitsi asunnosta on vähän lainaa, koska se on kannattavaa. Talletustilin korko on korkeampi kuin lainan. Ja sitä paitsi Kela maksaa osan lainan koroista.

Toimeentulotukea en ole saanut, koska omaisuutta on 'liikaa'.

On osake- sekä rahastosäästöjä.

Koskaan ei ole käyttötili ollut tyhjä tai miinuksella.

Asumme tilavasti yli 100 neliöta suur-hesan alueella rauhallisella lapsiystävällisellä alueella omalla pihalla (lähes) omassa osakkeessa

Ihan yleisesti en voi OIKEASTI ymmärtää sitä kun ihmiset valittaa, että rahat eivät riitä. EN voi!

Olen ollut yhteensä kuusi vuotta kotona, siinä välissä puolipäivä työssä.

Perintöä tai muuta vastaavaa en ole saanut, itse on kaikki tienattu ja säästetty.

No, toista kymmentä vuotta sitten tein joitakin hyviä osakekauppoja, ei mitään suurta, mutta kuitenkin.

Ja rahat riittää.

Tarkoitan vain sitä, että kotona oleva yksinhuoltaja voi todellakin elää ilman köyhyyttä ja jäämättä paitsi mistä oleellisesta.

että harva työssäkäyvä työttömyyden kohdatessa tippuu sille Kelan maksamalle tuelle johon vaikuttavat puolison tulot; suurin osa ihmisistä kuuluu ammattiliittoihin tai ns. "Loimaan kassaan", eli he saavat työttöminä parin vuoden ajan ansiosidonnoista päivärahaa, joka on;

1. enemmän mitä kelan maksama raha

2. tukeen ei vaikuta puolison tulot tmv.

Pahinta tuossa lusmuilussasi on kuitenkin se, että lapsesi eivät saa kotoa sitä mallia että töissä käydään jne. Toisin sanoen lapsistasi tulee suurella todennäköisyydellä kotona makaavia lusmuja. Niin, ja niistä kotona makaavista monilla on päihde-/mielenterveysongelmia...!

Mikset ole opiskellut? Ymmärrän ettei matalapalkkainen siivoustyö tmv. kiinnosta, mutta parin vuoden opiskeluilla olisit saanut/saisit itsellesi ammatin, jolla et enää olisi se matalaåalkkainen vaan ihan ok toimeentuleva!

Kannattaa muistaa se, että sinä olet tuolla elämäntyylillä AINA toisten elätti. Sinun elintasosi EI KOSKAAN nouse...! Eli kun muut tekevät kaikkea kivaa ja ostavat kivoja juttuja, sinä olet AINA kirppari vaatteissa, et matkustele, et voi ostaa tuosta noin vaan kivaa 200euron takkia johon ihastut koska sinulla ei ole varaa.

Joudut aina sanomaan lapsillesi etteivät he pääse ratsastustunneille tai jääkiekkoa pelaamaan koska ei ole rahaa. ostat heille aina halvimmam kännykän koska muuhun ei ole varaa. He eivät saa ipodia vaan 20euron halpis soittimen kun ei ole varaa, he ovat luokkansa ainoat joilla ei ole merkkifarkkuja koska ei ole varaa... He joutuvat olemaan aina ne jotka eivät koskaan pääse ulkomaille koska sinulla ei ole varaa matkustaa, jne. jne.

Jossain vaiheessa ystäviäsi ei enää kiinnosta sinun seurasi, koska varsinkin silloin kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, he haluavat käydä teatterissa ja sen jälkeen iltaa istumassa ja ravintolassa syömässä, lähteä extempore pariisiin viikonloppumatkalle jne. mutta sinun ainoa huvisi johon sinulla on varaa on edelleen se kirppareilla kiertely--- Mikä harvaa keski-ikäistä enää kiinnostaa, sillä töissä käyvillä on siinä vaiheessa ura edenneyt mukavasti ja palkka noussut, asunto alkaa olla velaton ja on mahdollisuus panostaa itseensä.

Olet myös suuressa vaarassa jos sinä/lapsesi sairastuu;

1. sinulla ei ole rahaa maksaa vaikkapa muutaman tonnin polvileikkausta yksityisellä, vaan kärsit kotona "liikuntakyvyttömänä" ties kuinka pitkään leikkausjonossa

2. jos lapsesi tarvitsee vaikkapa korvien putkituksen, sinä istut kärsivän lapsen kanssa terveyskeskuksen jonossa kun työssäkäyvä nostaa joko jemmatililtä rahat (tai ottaa lainan pankista) ja vie lapsen putkitukseen yksityiselle samantien.

No elämä on valintoja, mutta en ymmärrä tuota sinun tapaasi elää. Kannattaa myös muistaa että suurin osa suomalaisista halveksuu toisten elättinä olevia, eli sinua. Sinä et ole mitään. Sinusta ei ole mitään hyötyä tälle yhteiskunnalle.

mutta odotapa kun menee 5-10 vuotta niin juttu on toinen.



Kirppareilta ei löydy enää ehjiä vaatteita niin kuin pienille leikki-ikäisille löytyy. Ruokamenot kasvaa lasten iän lisääntyessä samoin vaatekulut ja kenties asumisen kustannukset.



Olen ollut yksinhuoltaja jo 12 vuotta ja näin ollen kokemusta on kertynyt ja tietoa että tiukammelle joutuu lasten kasvun myötä.



Teini-ikäisen kulutus on toista luokkaa joten laita rahaa sukanvarten niitä tulevia vuosia varten.

kyllä se tiedostetaan ihan yhteiskunnan päättäjienkin tasolla. Täällä av-mammat vain keskittävät energiansa ap:n haukkumiseen, kun eivät näe asioita laajemmassa mittakaavassa. Mitä se tekee yhteiskunnalle, jos työnteosta on tehty kannattamatonta?

Ei yksikään mamma täällä voi väittää, että menisi töihin, jos yh:na saisi vaikka tonnin enemmän tukina kuin jos tekisi työtä pienellä palkalla (vaikka kouluttautuneenakin, esim. lähihoitajaksi)

Eikös tästä ole ihan virallista tutkimusfaktaakin,

että 2 lapsen yh:n pitäisi tienata yli 2500 Eur/ kk, jotta työssä käyminen ns. kannattaisi rahallisesti (verrattuna yhteiskunnan tuilla elämiseen).

MLL ajaa hyvää asiaa

http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot_ja_lausunnot/?x41070=5314818

yksi sukulainen on yh ja hänellä on uusi maasturi,asuu tilavasti ei vuokra-asunnossa,vaatteet on AINA täysin vimpan päälle,hänellä itsellään ja lapsella (peak,ticket ym).Nyt suunnittelee omakotitalon ostoa... tämä esimerkki on pääkaupunkiseudulta ja tämä nainen on ihan tavallinen "duunari". Ja meillä molemmat paiskii töiä ja hyvä kun saadaan lapsille ihan halpis vaatteet päälle,itsestä puhumattakaan.

niin luovun lähihuoltajuudesta ja annan lapset isälle. Ei niitä teini-ikäisiä kukaan muutenkaan jaksa katsella. Murkkupojille tekee ihan hyvää kun pääset isän luo kuriin ja järjestykseen. Ja isä sitten rahoittaa mopot ja ajokortit

Minähän "haen töitä". Lapset saavat virikkeitä ja huvituksia sekä sellaista ruokaa, jota en heille kotona raaskisi enkä viitsisi laittaa.

Mummo maksaa myös ex-mieheni nykyisten aviolasten harrastukset ja huvit. Ja meille mummo maksaa paljon enemmän, koska hän säälii yksinhuoltajan lapsia.

Ja mitä eroa sillä muka on, olenko valtion ja sukulaisten elätti kuin se että jos lösöttäisin kotiäitinä miehen palkalla vuosikausia kotona?

aika loukkaavasti sanottu kotiäideistä, jotka itse jaksavat ruokkia lapsensa ja viedä heidät ulos, askarrellaitse heidän kanssa ja siivota niin ruokailun kun askartelunsotkut.

ja kuten sanoit, miehen palkalla koko perheen elättäminen onkovaa työtä, mitään tukia ei tule mistään. ja kukaan ei sääli, mitä turhia. mehän olemme kokonainen perhe. ei tule lastenhoitoapua eikä rahallista apua. minä olen työtön, tulot 0 euroa, koska mies on keskituloinen palkansaaja.

tuntisin itseni täysin hyödyttömäksi, turhaksi paskaksi, surkeaksi äidiksi, epäonnistujaksi ja taakaksi yhteiskunnalle ja muille.

Tulee korotettua lapsilisää, elaria ja muuta. Minä elätän omalla hyvällä palkallani itseni, kaksi lasta ja opiskelijaMIEHEN! Mies ei saa mitään rahaa mistään, mutta syö kyllä ja kuluttaa. Ei tule korotettua lapsilisää eikä elaria mistään suunnasta.



Hyvin silti pärjätään ja ollaan pärjätty jo vuosia. Olen onneksi tajunnut sen verran kouluttautua, että asiantuntemustani arvostetaan ja siitä maksetaan.

, ettei ilkeä edes hävetä, vaan kehuu vielä.

Ei ihme että olet eronnut.

Oliko tässä nyt kyse yh:n asemasta ydinerheeseen nähden vai TYÖTTÖMÄN yh:n asemasta yleensä?



Joo, olen itsekin laskeskellut, että yh:na (työssäkäyvänä) minulla olisi rahaa yllin kyllin. Tulisi yh-korotukset, elatustuet ja asumistuet ja samalla perheen menot pienenisivät tuntuvasti nykyisestä.



Siihen en osaa ottaa kantaa tuleeko sitten työtön yh paremmin toimeen kuin esim. alle 2000 euroa bruttona tienaava työssäkäyvä. Vaikka kolmen lapsen yh. Jossain olen joskus laskelman nähnyt ja kyllä muistaakseni ihan kivasti "tienasi" työttömänä.

tuntisin itseni täysin hyödyttömäksi, turhaksi paskaksi, surkeaksi äidiksi, epäonnistujaksi ja taakaksi yhteiskunnalle ja muille.

Saan bruttona nettona palkkaa 1800e, siihen päälle lapsilisät kahdesta (yh-korotushan on ihan valtava) ja elarit 200e. Asumiseen menee 900e, päivähoitoon 250e, bussikortti 46e, vakuutukset 70e, puhelin 20e, netti 20e, lasten harrastukseen 25e... Eli ei paljon naurata. Pakko vaihtaa työpaikkaa vuorotyöhön ja kaupungille jotta saa parempaa palkkaa ja ehkä jopa työsuhdeasunnon.

jää ruokaan ja muuhun yli 900 kuussa (tosin en tiedä mitä tarkoittaa bruttona nettona :)) Eli aivan loistavasti. 900 tuskin saat ruokaan kolmelle menemään, ehkä noin 300-400 euroa, eli 500 ylimääräistä. Mulla menee jokainen penni avioliitossa.

Itse menin yh:na töihin, vaikkakin tienasin (nettona ;)) 200e enemmän kuussa, kuin mitä olisin tienannut työttömänä ollessani. Teen lyhennettyä työaikaa, jottei lapseni tarvitsisi olla äärettömän pitkiä päiviä hoidossa, mutta halusin kuitenkin töihin mielummin kuin laakereilleni makaamaan, jotta saisin itselleni jotain (kotona oleminen ei ollut millään tapaa minun juttuni!) ja toki työkokemusta (vaikka sitä alalta jo olikin).

Voisin kuvitella masentuvani, jos olisin päivästä toiseen itseni seurassa, tekemättä mitään. Koin työn sosiaalisuuden korvaavan löhöilyn, vaikkakin rahallisesti se ei olekaan kannattavaa.



Toisinaan en ihmettele ollenkaan, että yh:ta pidetään saamattomia sosiaalituilla eläjinä, kun näitä ap:n kaltaisia juttuja lukee (ja tietää...).

Olen tulonsiirroilla elävä 2 lapsen yh ja ihmettelen jatkuvaa puhetta yksinhuoltajien köyhyydestä.



Lapseni ovat ilmaiseksi hoidossa päiväkodissa, minä "etsin töitä" kotona. Päivisin minulla ei kulu rahaa mihinkään, koska olen vaan kotona ja surffaan netissä. Lapset syövät jotakin pientä kun haen heidät hoidosta.



Jos jonnekin innostun lähtemään, niin menen kirpparille josta teen usein halvalla huippulöytöjä ja lastenvaatteetkaan eivät maksa juuri mitään käytettyinä. Minulla on nettiyhteys, muuta harrastusta en tarvitse. Mikäli itse tai lapseni sairastuvat, maksaa sossu sairaalakulut ja lääkkeet. Jos olisin töissä, joutuisin maksamaan ne itse.



Jos menisin töihin, köyhtyisin koska työmatkakuluihin ja ruokailuihin menisi rahaa, lisäksi minun pitäisi hankkia edustavampia vaatteita.



Eli käytännössä olisin paljon köyhempi, mikäli menisin pienipalkkaiseen työhön.

Minäkin olen kahden lapsen yh ja käyn töissä. Köyhiä emme mekään ole, rahaa jää oikeisiinkin harrastuksiin ja matkusteluun ja uusiin vaatteisiin. Mikä parasta, ei tarvitse olla riippuvainen minkään instanssin tuista ja niiden leikkaamisista ja anomisista.



Ja mitä sitten? Mikä ap:n kirjoituksessa oli pointtina?

Vaikka sinä onnistutkin järjestämään riittävän elintason yhteiskunnan tuilla, niin kaikki eivät siinä varmastikaan onnistu. Moni ei myöskään pidä tilannettasi millään lailla tavoiteltavana.



Osa meistä myöskin pitää moraalisestikin tärkeänä käydä töissä, koska jotkut meistä maksavat kuitenkin sinun elämäsi ja sen nettisurffailin.



Minusta on todella huutava ongelma jos tilanne on tosiaan se, että kotona loikoomalla tienaa paremmin kuin töissä käymällä.

ja ehkä osuin vähän otsikon viereen, mutta pointti on se että jos esim olisin avo- tai avioliitossa, olisin huomattavasti köyhempi kuin nyt, koska työmarkkinatukeni olisi riippuvainen puolison tuloista.



Aviosuhteessa en saisi näin vapaasti päättää omista päivistäni ja joutuisin tekemään kotitöitä miellyttääkseni miestäni.



Eli yksinhuoltajana olen sekä henkisesti että aineellisesti paljon rikkaampi kuin samassa tilanteessa oleva työtön aviovaimo.



Ja minulla on koko 8 vuotisen työttömyyteni ajan ollut aina kaikkea mitä olen halunnut.



Matkustella en halua enkä tarvitse kalliita harrastuksia, sillä elämä itsessään on ihan kiva harrastus.

Ei sossu anna sinun hautaa saakka vain surffailla kotona...



Sinun elämäsi on myös epävarmaa, sillä nyt tuet juoksevat, muttaa saattaa olla että tulevaisuudessa sosiaaliturvaa leikataan ---> et saa rahaa noin paljon vaan ihan minimin.



Normaali ihminen haluaa tarjota itselleen ja lapsilleen parasta, eli matkustella niin ulkomailla kun kotimaassa huvipuistoissa ja kylpylöissä, maksaa myöhemmin lukiokirjat jne. jne. Tähän ei kotona makaava luuseri pysty.

Huhhuh, en ymmärrä sinua, anteeksi vaan.