Miten avoimia olette miehellenne?
Keskustellaanko teillä ihan kaikista asioista? Tietääkö miehesi esimerkiksi jos olet masentunut ja tai väsynyt ja kotielämä tökkii. Miten pohjamutia myöten tiedätte toisenne olotilan?
Minä en ole kertonut miehelleni mitä kammottavia ajatuksia minulla välillä on? En osaa sanoa olenko masentunut, mutta välillä on käynyt ajatus, että kaikkien olisi parempi jos minua ei olisi. Tiedän, että en tule tekemään mitään itselleni koska en ole niin rohkea enkä toisaalta halua kuollakaan. Haluaisin vain hävitä joskus jonnekin kun en meinaa jaksaa. Nuo tunteet ovat ohimeneviä ja väliilä menee ihan kivasti, jolloin ihmettelen miten ihmeessä olen voinut ajatella niin mustia ajatuksia. Ihan kuin ne ne eivät olisi minun ajatuksia lainkaan, vaikka tiedän, että ovat ja ne tulevat vielä uudestaan.
Näistä ajatuksista mieheni ei tiedä yhtään mitään.
Kommentit (2)
Tuo on yksi merkki vaikeasta masennuksesta. Jos välillä tulee mieleen tuommoisia ajatuksia. Minulla ne tuli tuolla lailla hiipien pikkuhiljaa, ja äkkiä ne syveni tai tiheni siihen pisteeseen, että häiritsi normaalia elämää aivan liikaa.
Kerroin miehelleni, koska lääkitys ei purrut, mutta mies masentui näistä myös. Ei hän jaksanut käsitellä. Menin uudestaan lääkäriin ja sain paremmat lääkkeet.
Ei siis kannata kertoo ihan kaikkee miehelle, noita kuolemanajatuksia, ne ei ole ihan normaalia. Kun lääkitys alkaa purra, voit järjestellä elämäsi parempaan jamaan, ja miettiä, minkä takia sinulla on nyt rankkaa ja tulee epätoivoisia sisäisiä tunnepurkauksia joskus. Jos jostain vaatimuksista voisi tinkiä. Joko väliaikaisesti,. kokonaan tai jotenkin. Tietty sen verran miehen pitää tietää, että hänen pitää ymmärtää tukea sinua ja osallistua kotitouhuihin.
mieheni on ajatustenlukija. Telepaattisesti hän aina aistii mitä milloinkin tunnen ja toivon. Tämä ei tullut lahjaksi, koulutus kesti 9 vuotta.
Uskokaa, siskot, niin miehenne voi muuttua!