Poikien äidit, pelottaako tulevaisuus..?

mutta et sen tulevan miniäsi mielestä, jos hän yhtään vähäänkään muistuttaa näitä kitisijöitä tällä palstalla. Anoppi sitä ja anoppi tätä, mäkä mäkä...

Itsellänikään ei ole mitään kamalia anoppeja ollut (huom. kolmas menossa), joten en ole traumatisoitunut. Luulen, että minusta tulee ihan ok anoppi.

Enempi pelottaa, millainen pojasta tulee. Tuleeko suosittu vai pysyykö homma käpälässä. On niin komean hyvännäköiseksi kasvamassa. Pahin pelko on, että hänestä tulee joku kotityranni vaimoaan kohtaan, jos ikinä vaimoa hankkii. Toivottavasti olisi pysyviä ihmissuhteita eikä pelkkää "naistennaurattamista" ja hyppelyä suhteesta toiseen, irtosuhteita. Tai että ylpistyisi liikaa ulkonäön takia.

juuri se, että isän vanhempia pyritään pitämään yhtä arvokkaina kun äidin vanhempia. Ja esim. vietetään sitä joulua joskus anoppilassakin, vaikkei se miniän mielestä mieluisin paikka olisikaan.

Mulla lapset 0-3 v. ja on vielä jokunen vuos ennenkuin tällaset asiat ois edes mahdollisia. Ja toivon että he ottavat lestadiolaisen puolison, eipähän ole hakkaajia ja alkoholesteja.

Vaikka me ollaan kyllä kaikkein eniten miehen vanhempien kanssa tekemisissä, mun isän ja hänen puolisonsa ja äitini kanssa vähän vähemmän, vaikka paljon heidänkin.



Appivanhemmat on tosi mahtavia tyyppejä, enemmän oma äitini on sellainen säätäjä ja sekaantuja.



Mutta joo, jos joku omista pojista ottaisi jonkun ihan kamalan mörön emännäkseen, niin minkä sille mahtaisi... en aio sekaantua, ja mukana heidän elämässään olen sen verran kun on sopivaa kaikille... en kyllä myöskään koskaan aio ryhtyä tanssimaan yhdenkään miniän pillin mukaan. Jos ei kelpaa, pitäköön tunkkinsa.

Mutta joskus on käynyt mielessä, että tulevat miniät on varmaan av,n suosituimpia kirjoittajia anoppiketjuissa.

Esim. Meillä ei

-jouluna pukeuduta juhlavaatteisiin

-jouluna tarjoillaan omatekoiset laatikot foliorasiosta

-olemme köyhiä ja ei ole varaa ostaa kolmen pojan ja tytön lapsille reimateccejä

-teen raskasta kolmivuorotyötä ja en todennäköisesti jaksa ja pysty joka viikonloppu hoitamaan lapsenlapsia niin, että miniä saa levätä.

-olen aika itsekäs siinä suhteessa, että odotan saavani joskus omaa aikaakin ja sekös on sitten hyvä aihe av.lla "itsekäs anoppi"

-en osaa tehdä kovin herkkuruokia, joten miniät pääsee kirjoittamaan ketjuja "anoppi melkein myrkytti meidät ja lapsemme"



Tässä nyt jotain aluksi, mistä miniät pääsee kitisemään.



Mutta ajattelen asiaa niin, että itselleen pojat vaimon ottaa ja jos en kelpaa anoppina niin hällä väliä. Olen osuuteni tehnyt ja he saavat kantaa vastuun omista lapsistaan. Oma anoppini on sairas ja olen häneltä nähnyt monenlaista käytöstä ja ei ole minua hetkauttanut. Jos miniät haluaa mahahappojaan minun takia kiehuttaa niin ihan vapaasti.

Päinvastoin, nautin siitä ajatuksesta että jos poika tulee isäänsä niin minä en pysty tekemään mitään väärin. Vaikka jäisin murhasta rysän päältä kiinni, poika pitäisi minun puoliani.



Oikeasti tietysti toivon ettei poika tule isäänsä, vaan näkee minut ihmisenä jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Nykyisellään anoppi on miehelle ihminen jota vastaan ei saa sanoa yhtään poikkipuolista sanaa, ei edes arkipäiväisissä pikkuasioissa. Anoppi on täydellinen pyhimys, ja jokainen juustopalanen jonka se tarjoilee on mannaa taivaasta.

nöyristelemään.



Ja jos oikein hapan miniä sattuu niin toivottavasti viettävätkin joulun miniän vanhempien luona.



Itse asiassa, toivon, että lapset joskus itsenäistyisivät niin, että viettäisivät joulut omien perheidensä kanssa. Minusta itsestäni oli tosi raskasta kun aikoinaan piti kaikki joulut juosta anoppilassa tai minun vanhempien luona.

Anoppi ei puutu mitenkään perheemme asioihin.

minulla on ihana anoppi. Oikeastaan jos vastaa varsinaiseen kysymykseen että pelottaako pojan äitinä niin ei, tytön äitinä paljon enemmän, tyttären tuleva turvallisuus.

täysin eri planeetalta.

Noi ei pelota. Se metsä vastaa vaikkei sinne edes huuda. Pojan kanssa se osaa olla enkä ole arvostellut lahjoja, hoitamista jne...Mutta kaikkien lastensa kanssa sillä on riitoja ja viimeksi tavatessa me ei sanottu sille mitään pahaa, silti se paasasi ja puuttui asioihimme niin että miehensäkin jo hermostui. Minulla ei hlökohtasesti oo anopin kanssa riitoja, hän on ihminen jolle on tosi vaikea olla mieliksi.

kirjaimellisesti hän on kieltäytynyt kertomasta miten toivoo kotonansa oltavan ja aina menee väärin. Ei saa tiskata/pitää tiskata, ei tartte imuroida/miksi koskaan me ei...

Isoanopin kanssa ei oo kihnaa, hän osaa suunsa avata niin että toinenkin tajuaa missä mennään ja miten olla.

Toivon että osaan kasvattaa poajasti ihmisen jonka puolison ei tartte minua haukkua.