Voi vehnä! Taas mun yksi mielisairas kaverini on tulossa tänne...
Se kun vain ilmoittaa tulostaan. Ei ole mitään merkitystä vaikka sanoisin että nyt ei käy, se vain tulee. Hän tunkee sisään ovesta ja sanoo ettei ole vaivaksi. Eikä lähde kulumallakaan.
Äsken laittoi tekstiviestin että aikoo nähdä mut tänään ja jutella asioista. En viitsi edes vastata, koska todennäköisesti ovikello soi 10 minuutin sisällä. Voi tauti. Mulla olisi muutakin tekemistä. Nyt pitää siis pakosti pakata lapset kun ovat syöneet ja lähteä jonnekin. En jaksa sitä höyrähtänyttä vainoharhaista epätoivoista läheisriippuvaista ihmistä koko iltaa katsoa...
Kommentit (8)
Esim. "hei, olen rakentanut päivän ohjelmani siten, että en valitettavasti juuri nyt voi ottaa vastaan vieraita."
vai vain sinun käsitys "ystävistäsi"?
Olen mielisairas kaverinne?
En tod. en ota yhteyttä kyllä keneenkään keskellä yötä, ja vain tietyillä ihmisillä viivyn iltaa myöten, ja pidemmästi, etten ole kyllä vaivaksi kellekään, joka ei sitä erityisesti pyydä. Aistin lisäksi herkästi, jos olen vaivaksi, ja menen karkuun, en mee toiste. En tuppaudu koskaan, ja koska erakoidun tätä menoa täysin, niin tuo valittaminenpa taas hirveesti rohkaisee yrittämään sosialisoitumista.
Joustan muiden hyväksi enemmän kuin ne ite tajuaa ikinä, ja ainut mitä olen heille, niin kynnysmatto. Hullukin vielä. Jota saa haukkua. Itse muuthan ei mistään mt-ongelmista kärsi, tai myönnä kärsivänsä vaikka välillä olisi syytä katsoa peiliin itse kunkin. Sitten kun sairastuvat, niin ähäkutti. No ei, sitten minä kyllä tuen edelleen heitä. Saavat tulla vaikka keskellä yötä minulle kylään, ei se minulta ole pois. Ei tähänkään asti ole ollut, vaikka ihan terveen papereilla ovat äkkiarvaamatta tunkeneet kylään ties millä varjolla. Meillä on avoimet ovet.
Tiesittekö "terveet", että työkyvyttömyyseläkkeitä maksetaan tässä maassa eniten näille pöpeille. Naapurissasi siis saattaa asua pöpi, tai teet töitä sellaisen kanssa, tai, tai, olet itse sellainen. Mt-ongelmaisia on tässä maassa todella paljon...
Ehkä näissäkin tapauksissa on eroja. Meidän sukulaisella on kyllä ihan diagnosoituna skitsofrenia ja rajatilapersoonallisuus (meniköhän oikein). Ja kyllähän sitä silloin tällöin jaksaa, mutta silloin kun olin kotona lasten kanssa niin saattoi päivittäin tulla oven taakse hakkaamaan. Jos en avannut ovea, niin jäi rappukäytävään istumaan, samoin jos ei oltu kotona, niin monesti oli ala-aulassa istumassa ja odottamassa. Saattanut olla monta tuntia jos ei ollut kukaan ajanut pihalle. Että varmasti sinä et olekaan ihan tällainen.
-4-
Olen mielisairas kaverinne?
En tod. en ota yhteyttä kyllä keneenkään keskellä yötä, ja vain tietyillä ihmisillä viivyn iltaa myöten, ja pidemmästi, etten ole kyllä vaivaksi kellekään, joka ei sitä erityisesti pyydä. .
pahoja mielenterveydellisiä ongelmia ja lisäksi jonkin sortin pitkittynyt kriisireaktio. Elää ihan omassa maailmassaan.
Pakko sille on ovi avata, koska joskus olen laittanut puhelimen kiinni, verhot kiinni ja ovikellon pois päältä. Ei se auta, jää ulkopuolelle hakkaamaan ovea ja ikkunoita. Ja odottaa niin kauan että pääsee sisään.
Kerran mieheni avasi oven ja sanoi että nyt ei sovi. Tuli sisään silti.
Toisen kerran sanoin ettei sovi kun meillä on vieraita. Sanoi ettei ole vaivaksi ja tuli sisään ja jäi.
Ja hän tosiaan sanoo ettei ole vaivaksi, mutta on hän. Ihan kuin nro 4 kirjoitti, tämäkin istuu tuntikausia sohvalla tai lattialla tai vaeltelee hermostuneena ympäriinsä. Eikä puhu, räpeltää puhelintaan ja huokailee. Kamalaa. Ja ei poistu, ei sitten millään. Ja kertoo vielä että yhdelle toiselle kaverille hän saa jäädä aina yöksi jos haluaa. Siihen en suostu.
Nyt laitoin viestin ettei sovi. Vastaus oli että hän tulee, hänen täytyy saada nyt puhua. Voihan perse. Mun on nyt sitten pakattava lapset ulkotamineisiin ja lähdettävä autolla jonnekin "asioita hoitamaan". Kävelemään en lähde, koska se tulee mukaan ja sen jälkeen vielä meille. Aina.
Hoidetulla mielenterveyspotilaalla on käytöskriteerit ja osaa ottaa jossain määrin muita ihmisiä huomioon. Tässä jamassa olevilla ei ole.
ap
Minä olen rajatilapersoona ja diagnoosia haetaan, skitsofreniaepäilys lukee viimeisessä paperissani. Enkä tuppaudu kylääsi.
En istu rappusillasi. Meitä on toki moneksi.
Täysin terve ystäväni voisi pikemmin olla rajatilapersoona ja ties mitä. Hän ei ymmärrä laisinkaan että ei voisi soittaa keskellä yötä, ja sitä että kaikille ei käy hänelle sopivat vierailuajat ja se, että hän tulee kylään ilmoittamatta milloin tahansa, ja viipyy viipymistään. Jää vaikka yöksi.
Että älä hauku mt-ongelmaisia, kyse on vain erilaisista ihmisistä.
Tiedän tunteen. Meillä yksi samanlainen lähisukulainen. Mielenterveysongelmat todella rasittaa suurta joukkoa ympäillä. Ne, jotka ei tartte olla tekemisissä sellaisten kanssa, eivät tajua miten paljon se vaatii muilta ymmärrystä ja ainaista joustamista. Mulla vaan on tullut mitta täyteen. Meillä asiat oli sen aikaa hyvin, kun oli laitoshoidossa ja siellä lääkityksessä. Pari kuukautta taisi sen jälkeen jatkaa lääkkeiden syömistä ja oli tosi kivaa aikaa. Tyyppi vaikutti tosi normaalilta ja tuntui että alkaa päästä elämään kiinni. Lopetti kuitenkin lääkkeiden syönnin, kun omasta mielestään ei niitä tarvinnut ja taas ollaan lähtöpisteessä. Tulee kans meille yllättäen oven taakse ja viipyy koko päivän. Yleensä istuu sohvalla puhumattomana tuntikausia ja lapset pelkää tuollaista. Eihän siitä "vaivaa" varsinaisesti ole, mutta en minä ainakaan osaa kotona olla niinkuin toista ei olisikaan, kun yksi istuu ja tuijottaa koko ajan. Yhteen aikaan pommitti sairailla tekstiviesteillä ja soitteli pitkin öitä jos puhelin oli unohtunut päälle. Jaksamista sulle!