Onko normaalia äidiltä? ELi

Aiheutat lapsellesi suunnattomia paineita, jos vaadit häneltä täydellisyyttä. Kunhan lapsi yrittää parhaansa, se riittää.

täydellisyyden vaatija - toisilta. Vaaditko itseltäsikin vain parasta? Oletko kaikessa paras? Kivasti tulee lapsesta suorittaja tuota rataa...



Minäkin toivon lapsieni pärjäävän koulussa, mutta ymmärrään myös mikä riittää: se että on tehnyt parhaansa "perusponnistelulla". Ja toisissa aineissa pärjää toinen, toisissa joku muu. Joku aine kiinnostaa, toinen ei.



Ei ole normaalia vaatia täydellisyyttä. Se on pelottavaa.

Kukaan ei ole täydellinen ja tuo koetuloshan on mitä mainioin! :) Kannusta lastasi ja kehu vaikka saisi huonompiakin numeroita. Lapsesi on niiiiin väsynyt yläasteella jos nyt jo alat patistamaan häntä huipputuloksiin..

taidettiin sultaki pienenä vaatia täydellisyyttä... mun mutsi oli iloinen vaikka olis tullu 7. Ja yhessä vaiheessa sain aina pari kolikkoa kun tuli yli 8. Vaadit lapseltasi kohtuuttomia.

Yritä tsempata lapsesi vuoksi, että et edes näyttäisi pettymystäsi.

Ehkä olet tottunut siihen, että tämä saa täysiä pisteitä ja siksi petyt jos joskus onkin pari huolimattomuus virhettä.



On hyvä muistaa, että yleensä ne luokan priimukset ei ole luokan suosituimpia oppilaita.



Meillä on vähän toisinpäin. Lapsi on saanut kaikista kokeista ne täydet pisteet ja on luokkansa paras. En osaa kuitenkaan olla iloinen kokeiden tuloksista.

Koska lapsesi jättää läksyjään välillä tekemättä ja myöhästelee koulusta. Unohtelee tavaroitaan ja kirjojaan kouluun tai kotiin.



Minusta olisi niin hienoa jos hän tekisi ne läksyt aina mielellään heti koulun jälkeen, eikä vasta sitten kun pakotan ne tekemään.

Lähtisi ajoissa kouluun, olisi huolellisempi. Arvostan enemmän omatoimisuutta.

Lapsi vaan kuvittelee ettei hänen tarvitse ottaa koulua tosissaan, kun pärjää muutenkin. Opettajakaan ei ikinä rankaise lastamme näistä asioista. Koska tämä on muuten niin kiltti, hyväkäytöksinen ja etevä.

Tosin itse en ole ollut koskaan paras ja en osaa sitä odottaa lapsiltanikaan. Tärkeintä on se, että tekee parhaansa. Eli esim. kokeisiin lukee kunnolla ja yrittää sitten kokeissakin keskittyä. Tärkeää on kuitenkin tehdä läksyt kunnolla ja lukea lukuläksyt.



Minusta on kohtuutonta odotta ja olla ltyytväinen vain täydelliseen suorituksen. Lapsi ei koskaan koe riittävänsä ja siitä syntyy kierre, koska lapsi yrittää kuitenkin kaikensa, että äiti on tyytyväinen häneen.



Monesti on sanottu, että lapsille, jotka vaativat itseltään vain täydellistä suoritusta, nin heille tulee myöhemmin erilaisia ongelmia, kuten syömishäiriöitä. Ethän itse haluan lapsellesi vastaanlaisia ongelmia. JOs et, niin teet muutoksen ajattelussasi, eikö niin?

Miehelläni on samaa vikaa. Hän oli itse 10.0 keskiarvon ja 6 laudaturin (silloin maksimi) oppilas eikä hän hyväksy mitään muuta kuin täydellisen. Katseli just mun 9,0 keskiarvolla olevaa lukion päästötodistusta ja tuomitsi surkeaksi.



Kohtelee meidän vanhinta poikaa kuin paskaa, koska tämä (kahdeksasluokkalainen) on haluton opiskeluun ja keskiarvo on "vain" 8,0. Arvaa innostaako se poikaa koulutöihin? Seuraavakin saa kuulla olevansa tyhmä kun numerot eivät ole täydellisiä. Vain kolmasluokkalainen kelpaa, kun hänellä ovat kaikki sanalliset arviot vielä niitä parhaita mahdollisia...tosin ei hänelläkään aina kokeista täysiä, se on harvinaista tuon ikäisellä...



Kannustus on hyvä asia, halveksiminen ja vaatiminen ei.

täydellisyyttä kaikessa. Vaadin sitä jo lapsena mm. kokeissa. Onneks lapsi ei oo vielä koulussa, niin on vielä pari vuotta aikaa opetella tästä eroon etten lapselta vaadi liikaa. Mutta kyllä se harmittaa minua, jos lapsi vaikka juoksee kavereidensa kanssa ja huomaan hänen jäävän muista jälkeen, vaikka suurinosa kavereista on vuoden vanhempia. En sitä kuitenkaan lapselle sano ja jos lasta harmittaa kun ei oo niin nopee ku muut, niin sitten yritän keksiä jotain lasta lohduttavaa, vaikka että osaa tehdä hienompia hiekkakakkuja kuin kaverit. Tai jotain.

Kiitos vastauksista, pakko alkaa löysäämään pipoa. ap.

Miksi hänen pitäisi sinun mielestäsi olla luokkansa paras? 28/30 kokeesta on erinomaista, kehuisit häntä siitä!!

että äiti toivoisi lapsensa olevan täydellinen.



Mutta aikuinen ihminen osaa moisen toiveen haudata sen verran syvälle, ettei ala sellaisella lastaan piinata. Kiitettävät koetulokset ovat kiitoksen ja kehun paikka, eikä nenän nyrpistelyn!



Joten joo: toiveesi on ymmärrettävä, mutta pidä möly mahassasi. Ja muista, että kolmasluokkalaisen koenumeroilla ei OIKEASTI ole suurta merkitystä, kunhan menevät keskitasolla = voit luottaa siihen, että lapsi on ymmärtänyt opetettavat asiat. Tärkeintä on säilyttää ja tukea lapsen halua oppia uusia asioita ja intoa tehdä koulutyönsä ja sellaisessa ei äidin hiostus auttaisi - pikemminkin päinvastoin.



Arvosanoilla alkaa olla merkitystä vasta yläkoulussa ja lukiossa, joissa vaikuttavat jatko-opiskelumahdollisuuksiin.

että lapsessa nousee vastareaktio, ja lapsi tekee jopa tahallaan kokeet huonosti. Miksi yrittäisi tehdä hyvin, kun kiitosta ei saa vaikka kuinka yrittäisi. Heittäytymällä pelleilemään suorituksillaan voi saada edes jotain huomiota.



Joten vaadi vaan, niin lapsen suoritukset vaan huononee ja huononee...

jonka tehtävä oli tuoda kympit kotiin, ei haukuttu jos oli joku väärin mutta yhdessä katsottiin mikä meni vikaan (tuntui kyllä välillä nöyryyttävältä..), täysistä kympeistä sain aina kymmenen markkaa (mikä ei ollut iso raha kun olin lukiossa ;), pikemminkin huvittavaa). Nykyään en omilta lapsilta edes toivo täydellisyyttä vaan pikemminkin sitä, että oppii ponnistelemaan ja olemaan itseensä tyytyväinen kun on tehnyt parhaansa. Tärkeää on peruskoulussa oppia opiskelutekniikat ja säilyttää motivaatio jatko-opintoja varten.

Omalla kohdallani vanhempani eivät onnistuneet, opin tekemään töitä vasta aikuisena. Koulussa en jaksanut lukea läksyjä tai kokeisiin, kun kiitettäviä tuli itsestään.



Nyt itselläni on samanlainen lapsi, saa hyviä numeroita, mutta ei viitsisi nähdä mitään vaivaa. Ja on vähän hassua kehua esim. juuri pistemäärä 28/30, kun kokeeseen ei jaksanut harjoitella yhtään! Mitä siis tehdä, miten kannustaa tekemään asiat hyvin eikä vain vasemmalla kädellä, kun lapsi saa "palkkion" ilman ponnisteluja?

Ei tietenkään kehuta ponnistelemisesta, kun ei kerran ole tarvinnut ponnistella. Ja jos koulu ei tarjoa sellaisia haasteita joiden eteen joutuu ponnistelemaan, niin sitten kannattaa itse keksiä sellaisia haasteita lapselle. Eihän kasvatustyö ole yksin koulun vastuulla, vaan kyllä kodinkin on hoidettava osuutensa.



Kotona lapsen voi laittaa ponnistelemaan vaikkapa kotitöiden kanssa tai vaatia pitämään huoneensa järjestyksessä ja siivoamaan siivouspäivänä huoneensa kunnolla. Fiksulla lapsella haastetta voi löytyä liikuntasuorituksista tai kädentaidoista. Koko perhe hiihtoladulle ja lapselle kehuja siitä, kun jaksaa hiihtää pitkän lenkin, jonka eteen joutuu ponnistelemaan.

hiljattain lehdessä sanoivat, että nimenomaan lasta EI pidä kehua fiksuudesta ja lahjakkuudesta, koska se laiskistaa lasta entisestään ja opettaa olemaan lyhytjänteinen. Voi kuulemma myös aiheuttaa alisuoriutumista, koska lapsi pelkää pettävänsä vanhempiensa ennakko-odotukset, eikä uskalla yrittää asioita, joita ei valmiiksi jo hallitse.

Pitäisi kuulemma kehua lasta nimenomaan työnteosta ja ponnistelusta. Eli EI: "oletpa fiksu, kun sinulta nuo kokeet sujuvat aikan noin hienosti", vaan kehua silloin kun lapsi opiskelee jotain: "hienoa, teit töitä tämän oppiaksesi ja se kannatti!"

Ei tietenkään kehuta ponnistelemisesta, kun ei kerran ole tarvinnut ponnistella. Ja jos koulu ei tarjoa sellaisia haasteita joiden eteen joutuu ponnistelemaan, niin sitten kannattaa itse keksiä sellaisia haasteita lapselle. Eihän kasvatustyö ole yksin koulun vastuulla, vaan kyllä kodinkin on hoidettava osuutensa.

Kotona lapsen voi laittaa ponnistelemaan vaikkapa kotitöiden kanssa tai vaatia pitämään huoneensa järjestyksessä ja siivoamaan siivouspäivänä huoneensa kunnolla. Fiksulla lapsella haastetta voi löytyä liikuntasuorituksista tai kädentaidoista. Koko perhe hiihtoladulle ja lapselle kehuja siitä, kun jaksaa hiihtää pitkän lenkin, jonka eteen joutuu ponnistelemaan.