Hörökorvista. 9-vuotias tyttöni on selvästi nyt alkanut häpeämään

Olen kohta 26-v. JA AINA HÄVENNYT hörökorviani..



Muistan lapsena kun kaikki kiusasivat korvistani ja äitini vielä leikkautti minulle parturissa sellaisen poikatukan että korvat varmasti näkyi kilometrin päähän..



siitä kun vähän vanhenin ja sain itse päättää hiuksistani, ne ovat olleet aina vähintään polkka mallia..



Haaveilen ihanasta lyhyestä mallista, jota en kuitenkaan koskaan voi saada korvieni vuoksi.



Kannattaa ottaa aluksi vaikka yhteyttä tk-puolelle ja sieltä varmaan saa lähetteen...

korvat muutama vuosi sitten. Muistaakseni saivat lähetteen tk-lääkäriltä. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen korvien päällä on sellaiset "tollot" ja alussa niiden ja koko pään ympäri kiertää muutaman päivän jonkinlainen sideharso.

Olen aina inhonnut ja hävennyt niitä, vaikka niistä ei ole koskaan kiusattukkaan. Olen aina pitänyt ne tarkkaan piilossa tukan alla. Joskus olisi kiva laitta joku kaunis kampaus, mutta en voi korvien takia:(

11-vuotiaana korvat leikattiin, mutta tulos ei juuri ollut kehuttava. Ehkä jos on todella höröt, auttaa leikkauskin paremmin.

Ropelikorvat eivät voi olla kenenkään itsetunnolle hyväksi.

Mutta kysyisin ainakin pariltä lääkäriltä mielipidettä. Leikkaus on aina leikkaus eikä aina onnistunut.



Ja muuten sitten yrittäisin tukea tytön itsetuntoa, eikä itse missään nimessä pilkata (edes leikkillään) asiasta. Itse en ole kokenut hävenneeni aikaista kehittymistäni naiseksi, lyhyyttäni, silmälaseja tai hammasrautojani. Jotenkin äitini on osannut sen taidon kasvatuksessa, että nuo asiat eivät ole itseäni hävettäneet lapsena/nuorena.

kannattaa ilman muuta vaikka vielä vanhemmallakin iällä, jos kovasti vaivaavat.

Pyysin vanhemmiltani jo lapsena, että ne leikattaisiin. Eivät suostuneet tai edes ymmärtäneet, että miten tärkeää minulle oli päästä leikkaukseen. Aikuisena leikkautin ne itse.



Nyt on ihanaa, kun voin pitää hiukset kiinni ilman, että näyttäisin epäsymmetriseltä. Olen muutenkin esteetikko luonteeltani... Auki olevat hiuksetkaan eivät peittäneet toista höröä korvaa ja sitä inhosin, jopa niin, että opin liikkumaan pää kallellaan, vaikka tiesinkin, ettei sekään ole hyvä tapa. Teki huonoa ryhdille ja vasta nyt vuosien päästä korvien korjaamisesta on ryhtinikin korjautunut. Täytyi oikein voimistella ja venytellä tietyt vartalon lihakset kuntoon!



Suosittelen harkitsemaan leikkausta yhdessä lääkärin kanssa, vaikka korvat olisivatkin symmetrisesti höröt. Minun elämänlaatuni ainakin parantui leikkauksen jälkeen ja jos ketä korvat häiritsevät, niin uskon, että leikkaus auttaa. Yhdellä ystävälläni on kyllä nätit ,pienet ja höröt korvat ja se ei häntä häiritse....

luin, että jos hörökorvat leikataan ennen kouluikää, voi sen saada julkisella puolella. Meille asia sinänsä ajankohtainen, koska tytöllämme on tosi hörökorvat, mutta on vasta 2v. Olen ajatellut leikkauttaa korvat kuitenkin ennen kouluikää... Olen kuitenkin itse sairaanhoitaja ja tiedän riskit, jotka mihin tahansa nukutuksen alaisuudessa tehtävään operaatioon kuuluu. Asia pelottaa.

Minua ei ole koskaan kiusattu niistä, mutta jossain vaiheessa olen kyllä kokenut ne kiusallisiksi ja pyrkinyt peittelemään niitä.

Noh, se vaihe meni ohi, eikä korvani ole olleet vuosiin ongelma.

Olen tyytyväinen, että niitä ei aikoinaan leikattu. Ovat osa minua. :)

Minua ei ole koskaan kiusattu niistä, mutta jossain vaiheessa olen kyllä kokenut ne kiusallisiksi ja pyrkinyt peittelemään niitä.

Noh, se vaihe meni ohi, eikä korvani ole olleet vuosiin ongelma.

Olen tyytyväinen, että niitä ei aikoinaan leikattu. Ovat osa minua. :)

kyllä minulla esim hääkampaus oli sellainen, että korvat näkyi, mutta ei se minua.

Hörökorvistani huolimatta koen, että minulla on hyvä itsetunto.

Ensin 6-vuotiaana, ettei koulussa kiusattaisi. Tulos ei ollut hyvä ja lopulta koulussa alettiin mm. korvien vuoksi kiusaamaan (jos ei olisi ollut hörökorvia, olisi sitten kiusattu varmaan jostakin muusta) ja uudelleen korvat leikattiin 8-vuotiaana. Tulos ok ja lyhyt tukka mulla on ollut aina aikuisiällä. Pieni leikkaus, varmaankin oman lapsenikin korvat leikkauttaisin ja omanikin, jos niitä ei olisi leikattu. Olivat ne sen verran kommeet hörökorvat, etten niitä kaipaa. Kiusaamista se leikkaus ei kuitenkaan valitettavasti estä, yläasteella kiusattiin sitten taas muista syistä.

kiusataan noin ulkonäöllisesti? En ole kuullut, että ketään olisi kiusattu esim. pottunokasta tai pienistä silmistä..

Uusintaleikkausta enemmän minua lapsena auttoi se, että äiti huomasi, että jokin on vialla ja puuttui kiusaamiseen jämäkästi (otti yhteyttä opettajaan, joka piti kiusaajille puhuttelun) ja koko perheen tuki. Itse oireilin äitiin takertumalla "rakastathan minua"-tyyliin.

t. 13 (lapsena hörökorvista kiusattu)

Peittelee korvia kotonaankin; kun hiukset on pesty asettelee korvien eteen. Toisaalta pelkään, että jos otan asian puheeksi saa vain pahemman kompleksi. ap.