olen niin kateellinen onnellisille ihmisille!

rupeat sinäkin onneliseksi! Itseensä jokainen voi vaikuttaa, ei toisiin. Jos sulla noinpäin, että mies onnellinen, sä pääset helpolla. Päätät kertakaikkiaan, että tässä sun elämä on hyvin.

Jokainen on oman onnensa seppä. Ja toisekseen, luuletko että kaikki muut ovat aina onnellisia?



Olen onnellinen parisuhteessa just nyt, mutta muutama kuukausi takaperin en ollut. Elämää...

on tuomittu lopuksi elämää koti/seksiorjaksi ja vaan päättää että nyt olen onnellinen, tätähän se on mitä olenkin aina toivonut =C



ap

Kukaan ei ole tuomittu loppuelämäksi yhtään mihinkään parisuhteessa.

Oletan, että olet jo yrittänyt kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu. Jos et, aloita nyt siitä. Olisiko parisuhdeterapia vaihtoehto?

Jos todella olet onneton, yritä parhaasi tilanteen muuttamiseksi. Jos se ei yrittämisenkään jälkeen onnistu, käy läpi, mitä vaihtoehtoja sinulla on. Mitä, jos tosiaan lopettaisit parisuhteen - mitä tapahtuisi?

eikä mies ole väkivaltainen eikä juo viinaa, eikä ole mitenkään ilkeä!

On kyllä osaksi ihan mun oma vika että mies on tuollainen koska minä en koskaan jaksa odottaa, jos jotain ei tapahdu heti, teen sen itse.

Mutta luulisi että kymmenen vuoden naputtamisen jäkeen sinne jakeluun alkaa jotain menemään, eikä auta se jos vaan jätän tekemättä, ei mies silti siivoa, vessa on paskanen ja astiat ja vaatteet missä sattuu, jos on lasten kanssa keskenään kotona minä joudun kesken päivän soittamaan ja tarkastamaan että on muistanut antaa lapsille ruokaa yms...

Rahaa, lapsia, työtä, rakkautta?? Onnellinen mies ainakin on joten kaikki ei voi olla ihan pielessä. Mitä tarvitsisit lisää ollaksesi onnellinen? Mulla oli toi sama ongelma joskus kolmekymppisenä (tosin meillä ei kumpikaan ollut erityisen onnellinen). Otin itseäni niskasta kiinni ja kolmen lapsen äitinä lähdin opiskelemaan. Tiukkaa teki kun mies ei millään lailla tukenut mutta sitkeästi pakersin pari vuotta koulun penkillä. Tuona aikana kasvoin myös ihmsenä ja huomasin ettei mieheni ja avioliittoni ole se mitä tarvitsen ja erosimme. 3 vuotta yh:na oli todella onnellista aikaa ja kun tapasin nykyisen mieheni olin jo päässyt henkisesti ja fyysisesti "jaloilleni".



Nykyinen elämäni on hyvin onnellista rahahuolista huolimatta, rakkautta ja arvostusta riittää joka päivälle ja uskoa omaan itseen ja parempaan huomiseen. Oikeastaan sitä tarvitsee aika vähän onnellisuuteen.

Ei itse asiassa ole kovin kallistakaan kotitalousvähennyksen kanssa.

se mitä kaipaan ja tarvitsen, on ymmärtäväinen kumppani joka ottaa myös minun tarpeet huomioon, esim sen että ei mun yksin tarvii kaikkea tehdä, sen että josku, edes yhden kerran hankkis lapset hoitoon ja veis mut ravintolaan syömään, sen että lähtis mun kanssa kerran viikossa kävelylle kahdestaan, sen että tekis saatana ton keittiön valmiiks joka on kohta vuoden ollut keskeneräinen!



ap

on joutunut ensin itse pohtimaan mikä tekee minut onnelliseksi. Siis todella tarkkaan miettimään sitä asiaa. Sitten alkanut ensin itse tekemään asioita jotka tuottavat iloa ja onnea. Ei todella vaatimaan sitä muilta. Sitten kun on itse kyllin selvillä itsestään voi kertoa toiselle, että minä haluaisin lähteä kanssasi iltakävelylle esim. kuten sinä toivoit. Aika paljon vaadittu, että toinen haluaa samoja asioita, arvaa ajatuksesi tai kaiken aikaa järjestelee asioita sinulle mieliksi. Moni onnellinen nainen on onnellinen, koska on aikuinen kypsä ihminen eikä odota toiselta ihmeitä. Kantaa itse vastuun onnestaan ja on ehkäpä vuosien varrella opettanut miehelleen, mikä tekee onnelliseksi.

lisäksi mies kiukuttelee!

mielestäni harvinaisen selvästi aiemmin olen ilmaissut että mies ei tee minun vuokseni YHTÄÄN MITÄÄN!okei, ne autot huoltaa yms... olen vuosikaudet pyytänyt että mennään kavelylle tai aletaan yhdessä juoksemaan (mies kun mieluummin sitten juoksisi) mutta koskaan sitä aikaa ei tunnu löytyvän minulle, kavereille kyllä, ja kotona jää kaikki hommat hoitamatta mitä aloittaa kun aina joku kaveri tarvii apua ja se menee tiety KAIKEN muun edelle.

mikä kaikki mättää ja mitä se merkitsee sinulle? etten ole onnellinen noiden asioiden takia, olisit muuten ihan kypsä lähtenään mutta lapset mietityttää jne.