Olen huono äiti: laitan 1-vuotiaan hoitoon vaikka mielestäni oikea paikka on äidin luona :(

en ruoski, ite oon tehny esikoisen kanssa samoin... itkin kun menin töihin. nykyään tyttö on tasapainoinen, reipas tyttö, ei oo jääny siis traumoja asiasta... :O)

Vastapainoksi ole lapsesi kanssa paljon iltaisin ja viikonloppuisin, älä kehitä itsellesi liikaa iltamenoja.

Hyvin se sujuu!

ps. voisiko isä jäädä kotiin..? Mikä pakko äidin on jäädä kotiin ja jos menee töihin, niin tuntee syyllisyyttä.

Miksi toimin näin ristiriitaisesti? Omasta mielestäni kyse on vain omasta itsekkyydestäni, en jaksa olla koko aikaa kotona ja kaipaan työkuvioita. Haluan päteä töissä. Ikävää huomata itsessä tällaisia piirteitä :(

Vai onko ne sittenkään mun omia? Olen itse kotihoidettu, äiti on aina kehunut miten hyvin viihtyi kotona kunnes olin kouluikäinen. Ja silloinkin teki vain vähän töitä. Musta ei vain taida olla samaan...:(

Minulla oli ihan sama tilanne. Soimasin omatuntoa muiden mielipiteiden takia. Nyt olen ollut kaksi kuukautta työelämässä ja kaikki on todella hyvin. Minä voin ja jaksan paremmin. Ja sen takia myös lapseni ja mieheni voivat paremmin. Viikonloppuna ja iltaisin keskityn vain perheeseeni ja siksi voin hyvällä omatunnolla tehdä arkisin töitä.



En yksinkertaisesti ole luotu kotiäidiksi. Kaipasin äitiyslomalla kovasti jotain "haastetta" pääkopalleni. Siis lasten ja kodinhoidon lisäksi jotain "omaa juttua".

Suomessa on hyvä päivähoito lapsille, hän viihtyy hoitopaikassa varmasti hyvin.

Miksi sun mielestä muka lapsesi olisi parempi olla kotona jossa äiti ei jaksa olla.. Minä olen yli kaksi vuotiaan ja viisi vuotiaan kanssa kotona vain siksi että olen menettänyt työni, toivon niin saavani joskus jonkun työpaikan viimeistään ensi syksystä lähtien.. Ja miksi kaikilla töihin lähtevillä äideillä on noin huono itsetunto että pitää aina vain itseä sääliä ja itse haukkua itseään huonoksi äidiksi.