Lue keskustelun säännöt.
en tahtoisi moittia mieheni kaupassakäyntikykyjä mutta
21.02.2009 |
oikeesti välillä tuntuu että jotain häikkää siinä on.
lähdin tänään lasten kanssa harrastukseen, mies kävi sillä aikaa kaupassa. meille tulee ruokavieraita sunnuntaina ja olin kirjoittanut ylös ko. ateriaa varten tarvittavat aineet.
tultiin nälkäisinä harrastuksesta ja kun kyselin mitä ruokaa mies oli hankkinut, niin ei mitään, ei ollut oikein keksinyt mitään. oli siis tiedossa että harrastuksen jälkeen oli tarkoitus syödä ja ainakin kuvittelen miehen tienneen myös että huomenna on tarkoitus syödä, ja että kauppaan meneminen on huomenna hankalampaa koska mies on lasten kanssa käytännössä koko päivän. aargh, en tajua.
sanoin miehelle että oletin hänen tajunneen että mun kauppalappu oli nimenomaan sitä sunnuntain ateriaa koskien, että muut ostokset hän tekee ominpäin. joo joo, kyllä hän sen tajuaa, mutta esim. maitoa oli ostanut ne kaksi purkkia mitä olin merkinnyt lappuun, ei tälle illalle eikä huomiselle päivälle, vaikka itse juo maitoa kahvissa. ja lapset juovat maitoa.
anteeksi nyt vaan kun marisen pikkuasiasta, mutta mä en tajua että eikö mies huomaa mitä me täällä syödään juuston ja leivän lisäksi (ne oli ostanut). ja eikö se tajua että joka ateriaa ennen ei kanaata käydä erikseen kaupassa, vaan että kauppaan meneessä kannattaa ostaa ainakain kaikki sinä päivänä tarvittavat aineet, mieluumin vaikka seuraavankin.
no, tänään mies kävi sitten uudestaan kaupassa.
Kommentit (52)
joiden elämä on niin köyhää, että kaupassakäynnistäkin tehdään kilpailulaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on kuluneen vuoden sisällä kehittynyt huomattavasti ruokaostosten teon suhteen. Aiemmin ihmettelin miten se kaupassakäynti muka voi olla niin vaikeaa (kyllä se vieläkin aika vaikeaa on). Lopulta tajusin että miehen ei ollut tarvinnut koskaan käydä kaupassa isoilla ostoksilla yksin. Ollaan siis oltu yhdessä yli 15 v. Nyt miehen on ollut pakko opetella ostosten tekoa koska hänellä on auto käytössä ja minä olen päivät lasten kanssa keskellä korpea mistä ei kauppaan pääse kuin taksilla. Miehen pitää siis kerran viikossa hakea täydennystä jääkaappiin.
Kauppalistan pitää edelleen olla varsin tarkka. Ei siis osaa automaattisesti tuoda ollenkaan vaikkapa juustoa ja maitoa. Maitopurkkienkin määrä pitää tarkasti kirjoittaa koska miehellä ei ole mitään käsitystä kuinka monta litraa maitoa kannattaa tuoda. Nyt vuoden harjoittelun jälkeen voin jo tehdä hieman epätarkemman listan. Mies esim. osaa tuoda "vihanneksia", eikä tarvitse erikseen mainita että 5 tomaattia ja 1 kaali. Osaa jopa katsella hieman tarjousten ja tuotteiden kunnon perään. Leivän ostossa on tapahtunut suurin edistys. Monta kertaa nimittäin piti mieheltä kysyä että kuinka pitkäksi aikaa kuvittelet tämän yhden pienen reissumiespaketin riittävän koko meidän perheelle (syö jo itse vähintään puolet paketista päivässä).
Jossain vaiheessa sanoin miehelle että hänen on pakko tuoda jotain listan ulkopuolistakin, että vähän oppisi katselemaan ympäriinsä kaupassa. Nyt tekee tuota jo ihan oma-aloitteisesti. (Juu, kuulostaa pikkulapsen kouluttamiselta.)
Ap:n tapauksessa mieheni ei missään tapauksessa olisi tajunnut tuoda ihmeempiä listan ulkopuolisia ruokia. En sitä häneltä tosin olisi odottanutkaan. (Mainittakoon että mieheni on muuten erittäin taitava ja fiksu myös perheeseen ja kotiin liittyvissä asioissa. )
Ketju on täynnä ihme pätijöitä, joiden elämä on niin köyhää, että kaupassakäynnistäkin tehdään kilpailulaji.
Päinvastoin. Minusta kaupassakäynti on niin perusasia, että sen luulisi onnistuvan kummalta tahansa perheen aikuiselta ilman ongelmia. Siksipä se aiheuttaakin kummastusta kun toinen ei siitä selviä ilman tarkkoja ohjeita. Ja jotta niitä tarkkoja ohjeita ei tarvitsisi antaa seuraavia 50 vuotta niin saa se toinen opetella hieman itsekin omilla aivoillaan miettimään mitä sieltä kaupasta tarvitaan.
Meillä käydään yhdessä kaupassa, kerran viikossa. Molemmat laittaa ruokaa. Jos jotakin unohtuu kaupasta, eipä ainakaan toiselle tarvitse valittaa että mikset tuonu sitä ja tätä. Se on silloin ihan yhtä lailla oma vika. Ja sitten syödään mitä on kaupasta tuotu. Ehkä ens viikolla sitten muistaa, että kahvin kanssa olisi ihan kivaa juoda myös maitoa jne.
Ap:n mieshän nimenomaan noudatti niitä tarkkoja ohjeita. Ohjeet vaan oli sekavat.
Ap on selvästi "ominut" kodinhoidon itselleen ja tehnyt siitä niin salatiedettä, ettei miehensä osaa/uskalla enää tehdä muuta kuin täysin ohjeiden mukaan.
Ja ketjussa on muutama muukin, jotka ovat koulineet miehestään sellaisis pikkuisia aivottomia kotiorjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai niitä jotka ei osaa edes listan kanssa ostaa mitään? Eikö ne ole koskaan asuneet yksin ja yleensäkään tehneet ruokaa, tai syöneet mitään omasta jääkaapistaan... miten ihmiset voi olla noin kaukana todellisuudesta???
Työkaverilla on semmoinen mies, etttä ei oikeasti osaa ostaa mitään muuta kaupasta kuin maitoa ja voita tms. Ei vaan pysty. Ja vaimo passaa, vuodesta toiseen. En voi käsittää tuommoista avuttomuutta.
Kerran piti talkoisiin tehdä nopeasti kinkkukiusausta. Ostin kaupasta perunasuikaleita ja kinkkusuikaleita, kun tarkoitus ei ollut jyystää siellä keittiössä puolta päivää. Kaveri veti tuosta herneen nenään, kun ne piti olla PERUNOITA, ei mitään pakastesuikaleita. Se oikeasti lähti kaupasta ostamaan niitä perunoita, suikaloi niitä sitten vihapäissään keittiössä koko porukalle ja minä vein ne pakasteet mennessäni. Sanoin että minä en koskekaan niihin perunoihin kun kerran on ne valmiit suikaleet vieressä ja sitten se ulisi että hän saa tehdä KAIKEn itse, yksin, maailmassa.
Jotkut ihmiset on van noin sietämättömiä ja on sanomattakin selvää että tämän ihmisen kanssa en ole ruokaa laittanut paljon tuon jälkeen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai niitä jotka ei osaa edes listan kanssa ostaa mitään? Eikö ne ole koskaan asuneet yksin ja yleensäkään tehneet ruokaa, tai syöneet mitään omasta jääkaapistaan... miten ihmiset voi olla noin kaukana todellisuudesta???
Työkaverilla on semmoinen mies, etttä ei oikeasti osaa ostaa mitään muuta kaupasta kuin maitoa ja voita tms. Ei vaan pysty. Ja vaimo passaa, vuodesta toiseen. En voi käsittää tuommoista avuttomuutta.
mun mies on yleensäkin semmoinen, että mitään ei voi/saa suunnitella etukäteen, vaan aina hötkyillään kuin päättömät kanat. Esim. ruokaakin aletaan laittamaan just silloin kun on nälkä (tai siis kun hänellä on nälkä, muista viis). Ei osaa ennakoida asioita ja ajatella muita kuin itseään. Usein ostelee kaikenaista heräteostoksina, eikä esim. osaa suunnitella rahankäyttöä, ainakaan muutamaa viikkoa pidemmäksi ajaksi. Kaupassa käy sillä periaatteella, että saahan huoltoasemalta sitten ostettua, jos jotain jää. Joo, saahan sieltä sitä tuplahintaista lenkkimakkaraa kasvisten korvikkeeksi...
Mies on kyllä pärjännyt vuosikausia omalla tyylillään yksin, tosin äitinsä kyllä on aina auttanut, jos on ollut tarvis. Tyylinsä vaan ei toimi, kun on muitakin tässä perheessä, ja tiukempaa rahasta.
Hänen ympärillään ovat kaikki ihmiset aivottomia ja kädettömiä. Ja hän jaksaa päivitellä sitä! Leikkasi oikeasti miehelleen jopa pihvin lautaselle ja voiteli leivät jne.
Oikeasti siskoni ei vaan osaa tehdä mitään _yhdessä_ kenenkään kanssa. On vain hänen tapansa tai highway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei osaa käydä kaupassa, ei tee koskaan ruokaa eikä osaa muitakaan kotitöitä tehdä jossen erikseen pyydä.
Ratkaisuna on se että minä käyn aina kaupassa, hän on silloin lasten kanssa, antaa vain rahat mnulle. MInä laitan ruuat, hän hoitaa silloin lapsia.
Miehellä on itseasiassa meillä jääkaapinavaamiskielto koska siellä ei ole mitään hänen ostamaansa eikä mitään mihin hän saisi koskea. Ilman kieltoa hän voi vaikka syödä seuraavan päivän ruokaan tarkoitetut katkaravut kokonaan tai tehdä jotain muuta yhtä typerää.
Kuulostaa hurjalta, mutta en näe mitään muita vaihtoehtoja. Ennen kiellon voimaantuloa meillä meni kauppaan yli 1000 euroa kuussa ja mies lihoi muodottomaksi, koska söi aina yön aikana kaapit tyhjiksi.
En tarjoa hänelle enää ruokaa meillä, enkä tarjoudu auttamaan keittiössä, kun käymme siellä.
Mikään ei kelpaa, kukaan muu ei osaa mitään ja ruoka on maailman pyhin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on itseasiassa meillä jääkaapinavaamiskielto koska siellä ei ole mitään hänen ostamaansa eikä mitään mihin hän saisi koskea. Ilman kieltoa hän voi vaikka syödä seuraavan päivän ruokaan tarkoitetut katkaravut kokonaan tai tehdä jotain muuta yhtä typerää.
itse olisin kertonut, mitä erikoista aion tehdä ja mitä siihen menee.näin myös miehellä olisi voinut raksuttaa kaupassa, että hei, tässähän on vain nämä siihen erikoiseen tarvittavat asiat, ja ehkä olisi ottanut sinuun yhteyden varmistaakseen tilanteen.
jos olisin tiennyt, mitä teet ruuaksi, olisin osannut tuoda kaikenlaista muutakin kaupasta. jos en, olisin varmaan kysynytkin, että onko sun erikoisuus ei mitään :-)
mä teen kauppalapun aina kauppakohtaisesti siinä järjestyksessä, missä ainekset tulevat kussakin kaupassa, tai sitten kategorioittain (kasvis-/hedelmäosasto jne). mikäli on erikoisempi aines ja mies käy kaupan, laitan ykkösvaihtoehdon lisäksi kakkosen ja mahdollisen kolmosen.samoin kirjoitan merkin, jos joku selkeästi yli muiden tai joku aivan törkeän pahaa.
kyllä vastuu puhumisesta (kertomsista ja kysymisestä) on jokaisella osapuolella.myös siitä, ettei kuuntele, jos joku jotakin kertoo ja siksi itse toimii väärin.
on todellakin miehiä, jotka menevät siitä, mistä aita on matalin: eivät mieti koskaan, mitä ruokaa syötäisiin, vaikka a) kirjoittavat kauppalapun, b) ovat kaupassa, joten tuovat vain peruskamat (leipä, juusto, makkara, peruna). mit järkeä on tehdä kauppalappu, jos ei tiedä, mitä ruokaa aikoo tehdä?! sitten jälkeenpäin nojaillaan seiniin ja kummastellaan aidosti, että mitähän sitä söisi, pitäisiköhän sitä ja tätä, vai... eli sama, naurettava hutilointi ja ihmettely, asioiden huono hoitaminen jatkuu niin kauan, kunnes joku muu (nainen) tekee asialle jotakin.
en kyllä siedä itseltänikään huonoa ja hidasta toimintaa, joten en siedä sitä perheen toiselta ja vastuulliselta aikuiseltakaan.
ymmärrän kyllä, että ap:tä kyrsi tapahtunut.parasta on kuitenkin vielä kerran selvittää asia: minkä puutteesta se tapahtui.
en minä ainakaan (enää kohta) jaksa mitään lastenleikkejä miehen puolelta:mikä ideoija ja toteuttaja ja tarkistaja minä muka olen? todella rasittavaa olla yksin monitoimikone, tietokone jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaa vain sen mikä listassa on, ei mitään muuta. Rasittavaa kun ei koskaan keksi mitään "tosta vaan". Mä ainakin katon aina kaupassa tarjouksia ja keksin päässä mitä voisin keittää vaikkapa huomenna tai ylihuomenna. Siksi käynkin melkein aina itse kaupassa niin on jotain kaapissakin:/.
Kamalaa lukea kun jotkut mollaa miehiä jatkuvasti
ruuanlaitto, leipominen-kaupassakäynti. Mä olen huomannut että miehelle
pitää suoraan sanoa mitä tarvii/haluaa. Ne ei ymmärrä vihjailuja.
Tuorein tapaus oli kun mieteittii että mitähän sitä tarvis kaupasta(katselin siis jääkaappiin ja samalla olin miehen kanssa puhelimessa. ja totesin että juustoa ei paljon ole ja joku muukin tuote. Mies ei ollut sitten tuonut juustoa kaupasta koska en sanonut että sitä pitää ostaa. soitin silloin miehelle töihin.
Se sano joskus itsekin että "en mä ymmärrä mitään vihjailuja vaan pitää sanoa suoraan mitä tarvii"
jos jokin unohtuu ostaa kaupasta niin haen itse tai ollaan ilman. so what!
en siitä sen isompaa numeroa tee.
Juu ja sen olen myös huomannut että tolloja naisiakin on olemassa...
Kamalaa lukea kun jotkut mollaa miehiä jatkuvasti
ruuanlaitto, leipominen-kaupassakäynti. Mä olen huomannut että miehelle
pitää suoraan sanoa mitä tarvii/haluaa. Ne ei ymmärrä vihjailuja.
Tuorein tapaus oli kun mieteittii että mitähän sitä tarvis kaupasta(katselin siis jääkaappiin ja samalla olin miehen kanssa puhelimessa. ja totesin että juustoa ei paljon ole ja joku muukin tuote. Mies ei ollut sitten tuonut juustoa kaupasta koska en sanonut että sitä pitää ostaa. soitin silloin miehelle töihin.
Se sano joskus itsekin että "en mä ymmärrä mitään vihjailuja vaan pitää sanoa suoraan mitä tarvii"
Miten kaupassakäymisestäkin saa noin ison ongelman? Miten voi olal että joku ei osaa käydä kaupassa tai kirjoittaa selkeää lappua? Jos mieheni tarkistaa kaapit ja antaa sen jälkeen lapun että osta nämä, niin minä ostan tasan tarkkaan ne mitä lapussa lukee koska oletan että kaappitarkistuksen yhteydessä mies on katsonut kaiken mitä puuttuu.
Ap:n tapauksessa olisi selvitty sillä että ap kirjoitaa listan tarvitsemistaan ruoka-ainesta *ja sen lisäksi* kirjoittaa esim. "peruskamat" (=maito, leipä jne), "jotain ruokaa tälle päivällä" tms. jos ap:n mies ei kerran ole täysin kädetön ja osaa ostaa esim. makaroonilaatikon tarpeet ilman selityksiä. Jos käsitin väärin ja meis on sellainen outo kädetön tyyppi niin sitten siihen listaan kirjoitetaan *kaikki*.
Nämä kauppaurpot miehet ovat kyllä minulle ihan käsittämätön juttu, kun oma isä, miehen isä ja mies kaikki kokkaavat ihan vähintään yhtä paljon kuin puolisonsa ja osaavat kyllä käydä kaupassa. Kaveripiirisäskänä ei ole yhtään kauppaurpoa, missä ihmeessä ne oikein piileksivät?
Oma mieheni osaa kyllä listan kanssa käydä kaupassa, ilman ei.
So what? Minä hoidan ruokapuolen ja mies monia muita asioita taloudessamme. Miksi miehen pitää osata ja haluta jakaa kaikki asiat vaimon kanssa, eihän kukaan vaadi minuakaan opettelemaan renkaiden vaihtoa, poraamista tms. juttuja mitkä mies hoitaa aina.
vanha koira ei opi uusia temppuja???
miespä ei osaa ostaa edes niitä tuotteita, jotka olen merkinnyt listaan... Aina se unohtaa jotain. Kysyn sitten, että unohditko ottaa listan mukaan, niin sanoo, että kyllä se mukana oli ja kädessä koko ajan, mutta silti ei vaan onnistu...
Jos laitan miehen kauppaan ilman listaa ja sanon vaikka, että osta tarpeeksi ruokaa täksi päiväksi ja huomiseksi, niin se ostaa tyyliin maidon ja leivän.
Ja, joo, menisin itse, mutta kun mies tahtoo mennä.