Katsoiko kukaan tuota Hide and Seek kauhuelokuvaa kolmoselta?

En välitä semmoisista yliluonnollisista elokuvista, ohjelmista.

edes av pystyy sellaista ihmettä esittelemään.

ainakin kärsivät sivupersoonahäiriöstä :)

tuskin sivupersooniin asti. Semmoinen vaatii lisäksi aivan älyttömän rankan ja traumaattisen lapsuuden. Suomessa taitaa sossu jo puuttua asiaan ennenkuin sellainen pääsee kehittymään.

kellä siinä oli sivupersoona? lapsella vai naapurin äijällä?

Sillä isällä oli sivupersoona.

lasken tässä samalla suppareita ja loppu jäi näkemättä, kun kakkoselta alkoi toi Hädän hetkellä jakso.

Eihän tuo ollut edes yliluonnollinen leffa.

Sillä isällä oli sivupersoona.

joku arvostelija sanoi, että liian kaavamaista ja tuttua. Kysympä vaan, kuinka paljon ko henkilö katsoo kauheleffoja... minulle siinä ei ollut mitään tuttua.



De Niro oli siis myös se Charlie.

Minusta se kuulostaa bullshitiltä, että moisessa ympäristössä kasvaisi tasapainoiseksi.

Niin ja sama häiriö siirtyi sitten tyttäreen.

Ai se isä oli se Charlie myös! Minkä takia se tyttö ei sitä ihmetelly? Miten se tuli ilmi? Kertoisko joku, kiitos :)

onnellisen lapsuuden, kunnes äiti kuoli? Ei sivupersoonat noin vaan "siirry" ihmisestä toiseen.

Tytöllä oli kaikki hyvin ennen kuin äiti kuoli, mutta jos isällä on sivupersoona ollut aina, niin eikö sellainen vaikuta lapsuuteen? Ei voi lapsuus olla täysin onnellinen, jos toinen vanhemmista on ihan seko.

Sitä paitsi 14 ei tainnut katsoa elämää, kun ei tiedä, kuinka skitso koko elokuva oli. Aikuinenkin sekoaisi sellaisesta. Puhumattakaan lapsesta.



Se isä siis tajusi itse, että oli tappanut vaimonsa ja lavastanut itsemurhaksi. Lopussa isän kollega siitä alusta tappoi isän/Charlien, ja otti tytön luokseen asumaan.

että isa tappoi äidin, vaanii tytärtään kaapeissa toisena persoonana, tappaa naisystävänsä, poliisin, yrittää tappaa myös tyttärensä ja sisarensa (tai kollegansa taimikäsenytolikaan se tumma nainen, joka sen tytön pelasti, en katsonut ihan alusta...)...ei se nyt ihan normaali lapsuus ole...



mutta höpöähän nuo psykologiset trillerit yleensä olnkin, niiden perusteella psykiatriset potilaat leimataan kaikki murhanhimoisiksi sosiopaateiksi/vaarallisiksi paranoideiksi skitsofreenikoiksi/sivupersoonahäiriöisiksi, vaikka todellisuudessa näitä on varmaan alle promille kaikista sairastavista, jotain todellisia sivupersoonahäiriöitä ei ole kuin ehkä satoja koko maailmassa...suurin osa psyk ongelmaisista on tavallisia tallaajia, jotka sairaudessaan ovat riski ensisijaisesti ja enintään itselleen.

mutta sivupersoonien kehittyminen vaatii todella kovan traumatisoitumisen. Tuskin olisi jäänyt sellainen lapsen kohtelu äidiltä huomaamatta! Oliko siis jo ennen äidin kuolemaa selvää, että isä on seko? Ja oliko sellaisia merkkejä, että isä olisi raiskannut toistuvasti lasta tai pahoinpidellyt julmasti ennen äidin kuolemaa?

ja koulutovereilleen! :(

Se leffa alkoi äidin kuolemasta. Ei siis tietoa.

kirjan jossa naisella oli monta sivupersoonaa (psykiatri muistaakseni oli kirjoittanut sen ja käsittääkseni perustui tositapahtumiin). Äitinsä oli todella raa'asti pahoinpidelly lastaan koko lapsuuden. Jäi mieleen kun ala-asteella sivupersoonat oli pitänyt vallassa tytön mieltä ja monta vuotta oli pyyhkiytynyt elämästä ilman, että hän edes muisti mitään. Muistaako joku kirjan nimen?

eikä kukaan olisi voinut aavistaa mitään ja oikein malliperhe kyseessä. Ja sitten BAM! Perheessämme asuukin täydellinen sekopää! Oikeasti se ei vaan mene niin. Ulospäin voi kyllä näyttää siltä, että perheessä on kaikki hyvin, se on ihan mahdollista. Mutta en usko että perheen sisällä olisi kenellekkään epäselvää että ko. perheenjäsenellä on isoja ongelmia, jos kyseessä olisi dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Siihen liittyy monenlaista trauman jälkioiretta, ei se ole vain sitä että ihmisellä on erilaisia persoonia.