Sairaanhoitajat - "hengaatteko" yhdessä lääkäreitten kanssa?

kaveri psykologina psykiatrisessa sairaalassa, on ikää jo yli 40v, ja tosi usein on viikonloppukekkereitä milloin jonkun hoitsun ja milloin jonkun lääkärin luona. Kyllä sillä kaikki bailaavat keskenään, olen itsekin joskus käynyt. Kymmenkunta henkeä saattaa olla ottamassa jonkun kotona kuppia ja joukossa on tohtoriksi väitelleitä ja ihan nuoria hoitsuja, miehiä ja naisia ihan yhtä lailla. Eikä ole mitään erottelua. Enemminkin niin, että ne jotka haluavat bailata ovat oma ryhmänsä, siitä riippuu, ei koulutuksesta.

ja sairaanhoitajat on yleensä aika eri porukoissa, koska varsinkin yliopistollisissa sairaaloissa on vieläkin sellainen meininki, et sh:t kävelee lääkäreiden perässä melkein anteeksipyydellen olemassaoloaan. Pitäis vaan sairaanhoitajienkin röyhistää rintaa ja tajuta, et ei ne lääkärit mitään jumalia ole.

Erityisesti kahvilla jutustellaan paljon keskenään samassa kahvihuoneessa. Ruokalassa lääkärit on enemmän keskenään, koska samalla näkee muilla osastoilla työskenteleviä kollegoja, joiden kanssa ei muuten tulisi juteltua. Mutta kyllä hoitajatkin samaan pöytään voi tulla.



T: lääkäri



PS. Tuon kahvipakettini säännöllisesti

Meillä lääkärit (=psykiatrit) eivät hengaa työaikana muiden kanssa ihan vaan siksi että ovat niin järkyttävän ylityöllistettyjä. Eivät siis pidä koskaan ruokatuntia eivätkä oikein kahvituntiakaan. Joskus ahmivat kiireesti jonkun lääke-esittelijän tuoman salaatin.



Aika pitkälti ovat ammattikunnat meillä erillään, mutta se johtuu pienen taukohuoneen sovitusti porrastetusta käytöstä.



Vapaa-ajalla kyllä hengataan ihan sekaisin kaikki halukkaat. Niin lekurit, sh:t, psykologit kuin sihteerikötkin. Tosi rentoja ja kivoja tyyppejä ovat ainakin meidän lääkärit. Yksi niistä tosin on pomo.



T. Psykologi

vapaa-aikana vähemmän hoitohenkilökuntakaan, työyhteisö on pieni ja kaikki lääkärit nuoria miehiä.

Tuollainen kastijako on niiiiiiiin 1700-luvulta. Miten te suostutte siihen?



Olen huomannut jutun ollessani ihan potilaana sairaalassa. Lääkärit ovat olevinaan jotain ylemmän luokan kansalaisia, joita hoitajat palvelevat alistuvasti. Aargh.



Meillä töissä (it.-firma) ei tulisi mieleenkään erotella väkeä aseman mukaan. Kaikki ovat samalla viivalla.

rauhaa noista lääkäreistä, mutta ei!

kyllä kaikki laitoshuoltajista, osastosihteereistä hoitajiin ja lääkäreihin syö ja juo kahvinsa samassa kahvihuoneessa ja saman pöydän ääressä.



Ainakaan leikkausyksiköissä ei tuollaista vanhanaikaista kastijakoa ole. Itse työskentelen nyt kolmannessa sairaalassa leikkaussalissa ja joka puolella yhteiselo ja -olo on eri ammattikuntien välillä mutkatonta. Osastojen meiningistä en osaa sanoa, mutta tuskinpa sielläkään nykyään enää kovin hierarkisia ollaan...

ei kastijakoa näe, kaikki sopii samaan porukkaan ylilääkäristä sihteeriin ja opiskelijaan saakka! Kokemusta on myös somaattiseslta puolelta, jossa ei valitettavasti ole samoin.



Psyk.sh

psykiatriassa meno on muutenkin rennompaa, yleensä opiskelijatkin kiittelee suhtautumisesta heihin, heidät otetaan huomioon yksilöinä, heitä kutsutaan nimellä (eikä "opiskelija"), heidän mielipiteitään kuunnellaan lääkäriä myöten jne.

toista on somatiikan puolella... (anteeksi yleistys, ei varmasti kaikki paikat oo samanlaisia)

meillä on myös kaikenlaista yhteistä ohjelmaa, seuraavaan on tulossa myös viimekesäisiä opiskelijasijaisia mukaan...

myös psyk.sh

ei kastijakoa näe, kaikki sopii samaan porukkaan ylilääkäristä sihteeriin ja opiskelijaan saakka! Kokemusta on myös somaattiseslta puolelta, jossa ei valitettavasti ole samoin.

Psyk.sh

yhteinen kahvihuone, yhteiset kahvit, yhteiset pullat jne. Lounasta syö kuka missäkin, kellä eväät ne syö kahvihuoneessa ja ne ketkä käy ruokalassa syövät samassa pöydässä jos löytävät toisensa sieltä hehtaarihallista. Tosin kovin moni ei yhtä aikaa voi edes osastolta lähteä.



Vapaa-ajalla meillä on aika paljon erilaisia koulutus- ja virkistysiltoja, joissa tulee toki pippaloitua yhdessä. Perheasiat on yleisesti kaikkien tiedossa. Ja hyvä ystävättäreni pääsi pitkästä aikaa meidän osastolle lääkäriksi, on kiva tehdä töitä yhdessä ja vapaalla nähdään aina muutenkin.



Meillä samassa sakissa on paitsi hoitajat ja lääkärit, myös opiskelijat, amanuenssit, fysio- ja toimintaterapeutit, puheterapeutti, sosiaalityöntekijä ja laitosapulaiset.



Sh neurolta

Itse olen ollut leikkurissa töissä ja sielä kaikki laitoshuoltajasta kirurgiin istuivat samassa pöydässä (no ei ihan kaikki kirurgit kuitenkaan) ja ruuat toimitettiin keskuskeittiöstä sinne kahvihuoneeseen missä porukalla myös syötiin. Olin viikonlopun päivystämässä kun oli vappu ja vietettiinkin sielä nyyttikestejä niin että kaikki paikallaolijat istuimme samassa pöydässä viettäen vappua yhdessä (kunnes päivystysleikkaus keskeytti herkuttelut).

lääkärit, sh:t, lähi/perushoitajat, laitosapulaiset jne. Sairaalan ruokalassa valitsen lääkäripöydän, mutta osaston, leikkaussalin ja polin kahvihuoneessa ei ole kastijakoa. Parhaimmat bileet saadaan "sekaporukalla".



Ja sinulle, it-alalainen, sairaalassa on pakko olla jonkinlainen työnjako. Lääkäri tekee omat hommansa ja hoitaja omansa. Homma ei vain toimi, jos lääkärin pitää tehdä työtä,. jota ei hallitse (hoitajan, sihteerin ja laitosapulaisen hommat esim.) eikä hoitaja voi tehdä lääkärin töitä. Nykyaikana meillä kirurgeillakin alkaa olla jo luonne pehmentynyt ja suuret persoonat ovat haudassa, joten käytöstavatkin lienevät normi-ihmisen tasolla. Ainakin meidän sairaalan meidän yksikön kaikilla kirurgeilla.



t. naiskirurgi

Näitä lukiessa tuntuu siltä, että siellä missä toimitaan jäykän hierarkkisesti, työilmapiirikin on kireämpää. Ja se näkyy sitten ruokatauoillakin.



Enemmän koulutusta saaneet ihmiset eivät ole yhtään parempia ihmisiä kuin muutkaan. Kaikkia tarvitaan niin sairaaloissa kuin muuallakin.

Luin näitä ihan näin "maallikon" näkökulmasta - lapsemme on ollut paljon sairaalahoidossa ja on tullut seurattua sairaalahierarkiaa näin vanhemman näkökulmasta.



Mua on suorastaan huvittanut joskus, minkä reaktion esim. kirurgi saa aikaiseksi. Hoitajat ovat jotenkin nöyrinä, ja kirurgien perässä juostaan, "äkkiä äkkiä, ennekuin ehtii lähteä"- tyyliin. Jotenkin olen muutamat kerrat ajatellut että kai nyt vähempikin "pokkurointi" riittäisi..

Kun itsellä vanhempana taas sellainen olo että kaikki kirurgit ovat olleet erittäin mukavia. Alkuun ehkä hyvinkin asiallisia ja jäykkiä, mutta kun itse käyttäytyy "normaalisti" (en osa enkä suostu ketään "kumaretelemaan"..) niin pinnan alta paljastuu empaattinen ja ystävällinen ihminen ;)



Tällainen fiilis vaan on joskus jäänyt, että jotkut hoitajat itse tavallaan aiheuttavat tämän hierarkkisen systeemin..mutta enhän tiedä koko totuutta, mulla vaan yksi näkökulma-vanhemman- asiaan. Vai onko tämä hierarkia (joka kyllä on monessa paikassa olemassa varmaankin) jotenkin niin syvällä, että se ikäänkuin tarttuu kaikkiin väistämättä..

Mua on suorastaan huvittanut joskus, minkä reaktion esim. kirurgi saa aikaiseksi. Hoitajat ovat jotenkin nöyrinä, ja kirurgien perässä juostaan, "äkkiä äkkiä, ennekuin ehtii lähteä"- tyyliin. Jotenkin olen muutamat kerrat ajatellut että kai nyt vähempikin "pokkurointi" riittäisi..

Kun itsellä vanhempana taas sellainen olo että kaikki kirurgit ovat olleet erittäin mukavia.







Tiedätkö mistä tuo äkkiä äkkiä-asenne johtuu? Siitä, että kirurgeilla on kiire ja kun he pistäytyvät osastolla, on sairaanhoitajalla kiire saada kysymykset, joita ei lääkärin kierrolla ehditty käsitellä, kysytyksi. Helpompi todella paljon kysyä kasvoista kasvoihin, kuin soitella ja yrittää saada kiinni leikkaamassa olevaa lääkäriä. Tuolla asialla ei ole mitään tekemistä hierarkian kanssa, vaan johtuu siitä että sh haluaa saada kysyttävät asiat kysytyksi lääkärin nähdessään. Kun ei ne lääkäritkään kaikkea siinä kierrolla huomaa. Siksi sh joutuu monesti asioita vielä jälkeen päin kyselemään. Joskus jotkut asiat päätetään vasta kierron jälkeen, halutaan katsella rtg-kuvia jne. Kierrolla voi näyttää siltä, että sh pokkuroi lääkäriä kirjaillessaan, mutta mielestäni sh:n ei tarvitse nykyisin lääkäriä enää pokkuroida ja olen ollut useissa työpaikoissa.



Osastoilla lääkärit ja sairaanhoitajat ehkä tapaavat toisiaan harvemmin, josta syystä tutustumista ei niin nopsaan tapahdu, kuin leikkurissa ja päikkäpolilla, jossa enemmän tehdään yhdessä työtä. Osastolla lääkärit käy, lähtevät leikkaamaan ja tulevat päivystäjän roolissa ehkä pistäytymään illan aikana uudelleen, jos ehtivät..