Voiko vauva aiheuttaa äidin masennuksen?

Aika julmaa olisi syyttää viatonta vauvaa omasta pahasta olostaan!

Jos on kovin vaativa, itkuinen, kätisee joka asiasta.. ei tietenkään tahallaan, mutta yhtä kaikki.

äiti tulee syyttämään vauvaa kyvyttömyydestään suhtautua tilanteeseen asian vaatimalla tavalla? Lapsiparka sanon minä, enkä suinkaan äitiparka!

Jos on kovin vaativa, itkuinen, kätisee joka asiasta.. ei tietenkään tahallaan, mutta yhtä kaikki.

Jos vauva on ihan älyttömän vaativa, valvottaa hirveästi, itkuinen yötä päivää, niin uskoisin, että tällaisen vauvan äiti masentuu helpommin kuin ttytyväisen vauvan äiti

En masentunut. En kyllä ehtinyt edes miettiä, että pitäisikö tässä nyt masentua...

Jos on kovin vaativa, itkuinen, kätisee joka asiasta.. ei tietenkään tahallaan, mutta yhtä kaikki.

äiti tulee syyttämään vauvaa kyvyttömyydestään suhtautua tilanteeseen asian vaatimalla tavalla? Lapsiparka sanon minä, enkä suinkaan äitiparka!

Ai ihanko olet sitä mieltä, että se koliikki on äidin syytä ja ettei hän osaa suhtautua asiaan oikein? Kyllä se voi masennusreaktion laukaista, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei äiti kykenisi vauvasta huolehtimaan. Kyllä minä ainakin syyllistin koliikkivauvan äitinä itseäni ihan tarpeeksi ja olin lievästi masentunut, kaiken tein niin hyvin kuin osasin ja lapsi vaan itki. Allergiat yms tutkittiin, mitään ei löytynyt. Rakastin, halasin, kannoin, seurustelin, vauva kasvoi eli maitoa riitti, kaiken aikani olin hänen kanssaan, enkä stressannut turhia. Vauva itki ensimmäiset 4kk, kunnes se meni ohitse...

Kuka tahansa idiootti tajuaa, ettei lapsessa ole mitään vikaa eikä vauva mitään tahallaan tee ärsyttääkseen äitiä. Tarkoitin sitä, että voiko vauvan olemus triggeroida äidissä masennuksen? Että jos saa helpon vauvan versus vaativan vauvan, niin äiti masentuu jälkimmäisessä tapauksessa, ei ensimmäisessä.

Vaativan ja itkuisen vauvan äiti joutuu tekemään enemmän töitä kuin tyytyväisen ja paljon nukkuvan. Tulee univelkaa, vauva tuntuu vaativan koko ajan huomiota. Äidin oma lepo ja syöminen jää minimiin, huuto jatkuu ja tuntuu pahalta kun sitä ei saa loppumaan. Äiti väsyy -> uupuu -> masentuu. Jotkut vain väsyvät, toiset uupumiseen asti. Ja joillakin tilanne voi laukaista masennuksen.

Ikuisen vauvan kanssa vaikeaa on kestää se, ettei saa vauvaa rauhalliseksi. Kun mikään ei tunnu auttavan, helposti ajattelee, että vika on itsessä. Äiti ei osaa toimia oikein, tuntee itsensä huonoksi äidiksi. Näin kävi itselleni. Vauva ei ole tietenkään syypää, vaan äiti kokee huonommuutta, koska vauva on itkuinen.

Jos vauva on ihan älyttömän vaativa, valvottaa hirveästi, itkuinen yötä päivää, niin uskoisin, että tällaisen vauvan äiti masentuu helpommin kuin ttytyväisen vauvan äiti

mut kyllähän se vauvan saanti ja äidiksi tulo on niin iso muutos elämässä että se voi aikaan saada masennuksen. usein sillon kyllä selviää kaikenlaisia muitakin masennukseen altistavia tekijöitä, kuten se että äidillä itsellään on huono suhde omaan äitiinsä jne.



masennus itsessään vie voimia, mut tuskin sitä ainakaan helpottaa se että on ns. vaativa vauva, kuten koliikki tai muuten tosi itkuinen ja temperamenttinen vauva. itselläni puhkesi esikoisen syntymän jälkeen synnytyksenjälkeinen masennus, ja eihän se nyt tietenkään ollut mitenkään esikoisen vika. minkäs hän sille olisi voinut, kun ei voinut valita sen kummemmin äitiään kuin isoäitiäänkään, tai sitä että mun ja mun äidin välisessä suhteessa on suunnilleen kaikki menny päin persusta mikä vaan voi mennä. mut on sekin totta, että esikoisen koliikki ja muutenkin temperamentikas luonne toivat vielä siihen soppaan oman lisähaasteensa. mutta alleviivaan kuitenkin, ettei vauvani millään lailla ollut syypää mun masentumiseeni, mutta toipumiseen hän oli kuitenkin ehdottomasti kaikkein paras kannustin ja syy!

netistäkin varmaan löytää jotain tutkimuksia siitä, että vauva voi tietenkin aiheuttaa masennusreaktion äidissä, ei tahallaan tietenkään ja eihän kukaan äitikään "tahallaan" masennu tai tuokin kommentti, ei ehdi masentua, oli aika outo. Toiset reagoivat masennuksella elämän vastoinkäymisiin, ei se ole ehtimisestä kiinni.

että masennus on nimenomaan länsimasita luksusta. Siellä missä elossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei ole varaa masentua. Mä ymmärrän hyvin sen kaksosten äidin kommentin, ettei ehdi masentua. Mulle ainakin masennus on aina iskenyt silloin, kun on ollut vähän liikaa aikaa pyöriä oman navan ympärillä...

netistäkin varmaan löytää jotain tutkimuksia siitä, että vauva voi tietenkin aiheuttaa masennusreaktion äidissä, ei tahallaan tietenkään ja eihän kukaan äitikään "tahallaan" masennu tai tuokin kommentti, ei ehdi masentua, oli aika outo. Toiset reagoivat masennuksella elämän vastoinkäymisiin, ei se ole ehtimisestä kiinni.

että masennus on nimenomaan länsimasita luksusta. Siellä missä elossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei ole varaa masentua.

Vai luuletko tosissasi, että pakolaisleireillä hengestään taistelevat ihmiset ovat hyvinkin elinvoimaisia, onnellisia ja tasapainoisia?

että masennus on nimenomaan länsimasita luksusta. Siellä missä elossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei ole varaa masentua. Mä ymmärrän hyvin sen kaksosten äidin kommentin, ettei ehdi masentua. Mulle ainakin masennus on aina iskenyt silloin, kun on ollut vähän liikaa aikaa pyöriä oman navan ympärillä...

Kai nyt sen verran itselläsi on yleissivistystä kuitenkin, että se on sairaus siinä missä muutkin? Eikö tyhjään päähäsi mahdu sellainen tosiasia, että ehkä köyhissä maissa on muutakin autettavaa niin paljon, ettei masennuksesta PUHUTA? Kyllä nälkä ja puhtauden puute, sairaus ja kuolema masennusta varmasti aiheuttavfat ihmisessä yhtälailla. Ja ne vasta aiheuttavatkin. Keskustele vaikkapa sota-aikana eläneiden isovanhempiesi kanssa, jos he kykenevät keskusteluun aiheesta. Silloin vasta masennusta olikin, mutta siitä ei vain puhuttu!

Masennus on sairaus, joka ei iske noin vain ajan puutteesta. Se on serotoniininvaje elimistössä, jonka voi aikaansaada mm. pitkäaikainen unenpuute. Toivottavasti saat itse kokea joskus masennuksen, niin tiedät miten luksusta se on. On todella luksusta päästä mielisairaalaan hoitoon masennuksen vuoksi. t. vierestä katsellut

että masennus on nimenomaan länsimasita luksusta. Siellä missä elossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei ole varaa masentua.

Jossain kehitysmaissa äiti ei jää yksin vauvan kanssa, vaan ympärillä on suku, kyläyhteisö jne..

Suomessa vastasyntyneen äiti jää kahden vauvansa kanssa...isä menee ekan 3 viikon jälkeen töihin ja äiti on pitkää päivää kaksin vauvan kanssa. eikö se teidän mielestä ole jotenkin luonnotonta? Monet eivät saa apua isovanhemmilta tai muulta suvulta vaan ovat oman pärjäämisensä varassa. Ja se on musta surullista.

Tämä kommentti menee tosiaan sarjaan "ennen kestettin vaikka mikä oli kun oli pakko eikä masennuttu". "Ei ole varaa masentua " ei ole sama kuin että masennusoireita ei olisi. Vaikka kuinka ajattelisi, että en voi nyt masentua, ei sitä voi välttämättä tahdonvoimalla estää. Itse tunnistin masennusoireet pari kuukautta kaksosvauvojen syntymän jälkeen. Itkin lääkärille, että minulla ei ole varaa masentua, mutta olen aivan loppu. Perheessämme oli myös vanhempia lapsia, joten työtä tosiaan riitti. Vaikka yritin kaikin voimin jaksaa, olotila vain paheni, ei sitä voinut torjua.

Synnytyksen jälkeistä masennusta on ollut aina, mutta aiheena se on ollut tabu. Esimerkiksi lapsensurma käsitteenä ei ole mikään uusi ilmiö. Surullista on, että ennen apua ei ollut juuri saatavilla, mikäli äiti joutui kohtaamaan tilanteensa yksin. Länsimaissa äiti on enemmän yksin kuin esim. kehitysmaissa tai vaikkapa aasialaisissa kulttuureissa. Siellä on itsestäänselvyys, että muut suvun naiset huolehtivat lapsivuodeajan äidin muista velvoitteista jolloin äiti saa levätä ja keskittyä lapseen. Yhteisöllisyyden puute johtaa eristäytymiseen. Äiti jää yksin tuntemustensa ja vaikkapa koliikkivauvan kanssa. Joillakin tilanne laukaisee masennuksen.

että masennus on nimenomaan länsimasita luksusta. Siellä missä elossa pysyminen ei ole itsestäänselvyys, ei ole varaa masentua.

Vai luuletko tosissasi, että pakolaisleireillä hengestään taistelevat ihmiset ovat hyvinkin elinvoimaisia, onnellisia ja tasapainoisia?