Pahin kuulemasi loukkaus?

koulukiusaaja poika huusi kaverilleen ison oppilasryhmän kuullen, minun sukunimeni oli x:n paikalla. Siis että kun käskee panna tuota x:ää, se on pahin loukkaus minkä toiselle pojalle voi sanoa. "Mene isäs kyrpään" -tyyppinen siis, ja nuo olivat arkipäivää. Pilkallinen nauru ihan yhtä pahaa kuin sanat.



Olin ujo, ja siksi kiusattu. Ystäväni kysyi minulta lukiossa suoraan: "Miksi olet tuollainen? Muuttuisit reippaammaksi! Tuliksit vaan huoneeseen että tsadaa, minä tässä!" Ymmärtämätön, ei varmasti tajunnut koskaan, että loukkasi, kun sanoi suoraan ettei hyväksy minua sellaisena kuin olin.



Hyvin olen elämässä pärjännyt ja nyt esiintymistä vaativassa ammatissa, en noita muistele, mutta nyt kun kysyit...

no joo, vaikka kysyttiin vain pahinta, niin laitan kolmannenkin :-) Sama ystäväni, joka mollasi ujoudesta, sanoi murehtiessani työttömyyttäni uudella pienellä kotipaikkakunnalla, että enhän tarvitse töitä, koska onhan minulla mieheni maatilalla kuitenkin kaikkea tekemistä ja ajankulua. Olen akateeminen ja ihan eri alalla kuin mieheni. Ystäväni mielestä naiselle yleensäkin riittää elämäntehtäväksi kodinhoito, paitsi hänelle itselleen. Sain sitten onneksi hyvin töitä, ja ystäviä olemme.. Mutta v-tutti vain silloin, kun mitään ei ollut näköpiirissä, tuollainen "lohdutus".

paras ystäväni tuli mulle sanomaan että, "Ei teidän kyllä koskaan kannata hankkia toista lasta. Teinä minä en kyllä ikinä niin tekis." Näin siis sanoi ystävä, joka itse silloin ei voinut kuvitellakaan saavansa lapsia.



Tuon kans kilpailee sit varmaan eräs mieheni naispuolinen ystävä, joka sanoi pari kuukautta lapsemme syntymän jälkeen, että "Ei kait teille oo toinen tulossa", kun katsoi mun mahaa. (lihava en ole koskaan ollut ja tuolloin vain maha vielä pömpötti hieman)

että pahimmat loukkaukset ovat olleet tahattomia. Siis ikään kuin ystävän suusta ja "hyvää" tarkoittavia. Juuri sellaiset vievät jalat alta, kun ei tietyn henkilön taholta ollenkaan ole varautunut mielen pahoittumiseen, ne voivat satuttaa pahiten.



Esimerkiksi parhaaksi kaveriksi luultu ystävä lapsuudessa (ja luulin että on molemminpuolista) kysyy, että "kuka on sinun paras ystävä, mun on ainakin X?". Ja kun niitä kavereita ei silloin ollut edes kovin monta, niin muistan että se satutti.

mies haukkui minua, että olen kuulemma ollut jakorasia nuorempana, kun ennen häntä olin pari krt seurustellut...