en jaksa enää

väestöliitosta on perhelinja

kynnys on korkea, mutta ei tässä enää itku auta. kohta sekoo pää jos en asioille tee jotain. mistäköhän saisi varattua ajan? omasta terveyskeskuksesta vai? onkohan hirveet jonot?

mielelläni maksaisin hyvästä terapiasta, mutta kun se ei ole mahdollista=(.

-ap

Minulla oli samankaltaista oloa kuin sinulla pitkään. Ihan ensi töikseni tähän alkuun, oman kokemukseni perusteella, suosittelin henkilölle, jolla ei ole aivan rautainen itsetunto (eli tarmoa taistella avun saamisesta kynsin ja hampain), että lähtisi liikkeelle yksityiseltä puolelta. Kaikkiin psyykkisiin ongelmiin olen terveyskeskuksesta saanut vain lääkereseptin kouraan ja potkun persuksiin.



Parisuhdeongelmissani menin Väestöliiton seksologille. Se oli kallista (60 € kerta), mutta en kadu hetkeäkään. Useamman käynnin jälkeen terapeutin avulla ymmärsin, että haluttomuudessani ei ollut kyse parisuhteestani, vaan laajemmista ongelmista. Menin terapeutin rohkaisemana yksityiselle psykiatrille, ja sain lukuisten ahdistavien terveyskeskuskokemusten jälkeen ensimmäisen kerran lääkäriltä ymmärrystä. Ja masennus-diagnoosin.



Ehkä sinunkin voisi olla hyvä selvittää, onko ongelma parisuhteessasi vai oletko kenties masentunut (mikä heijastuu vääjämättä myös parisuhteeseen kuten muuhunkin elämään). Jos ongelma on parisuhteessa, parisuhdeterapiaa saattaa kannattaa kokeilla, yksin tai erikseen. Joskus vieras ihminen (ja alan ammattilainen) pystyy ohjaamaan keskustelua oikeaan suuntaan ja auttamaan ongelmien tiedostamisessa.



Suositelen joka tapauksessa avun hakemista. Ja omaan kokemukseeni pohjaten sijoittamista pariin yksityisen psykiatrin tapaamiseen. Yksityisellä psykiatrilla on aikaa ja ammattitaitoa kuunella ja selvittää, mistä kohdallasi voisi olla kyse. (Psykiatreja löytyy vaikka ihan yksityisiltä lääkäriasemilta.)



Toivotan jaksamista. Tiedän kokemuksesta, että vaatii melkein ylitsepääsemättömän raskaalta tuntuvaa voiman ponnistusta ottaa se askel, että hakee itselleen apua. Mutta uskallan taata, että se kannattaa.

Toki myönnän, että nuo yksityiset tahot ovat kalliita, itsellenikin se oli iso sijoitus (jota tosin en ole katunut hetkeäkään, koska se mitä olen sieltä saanut, on paljon arvokkaampaa kuin "menettämäni" raha).



Käsittääkseni seurakunnat tarjoavat kuitenkin ilmaista perheterapiaa (joka ei edellytä uskonnollista vakaumusta tai tai tarjoa ratkaisuksi rukoilemista). Tunnen erään pariskunnan, joka on saanut sieltä apua. Tärkeintä on nyt, että ylipäänsä lähdet hakemaan apua.