Miten tän muutaman viikon kestää odotellessa istukkabiopsian tuloksia...:(
Ja kun siis turvotus ei ole mitään ihan olematonta, vaan sitä on lähes kauttaaltaan eikä tosiaan ole mitään pientä (niskan/selän seutuvilla pahimmillaan 7mm)
Ultrasta todettiin turvotuksessa myös jo jonkinlaista lokeroitumista, mikä ei kai hyvä uutinen ole..?
Istukkabiopsia otettiin ja nyt pitäis jollain ihmeen pyhällä hengellä jaksaa odottaa tuloksia, ku kuitenkin noilla tiedoilla pahinta veikkaillaan..
...Toi turvotuksen määrä kuulostaa jo niin järkyttävän suurelta että voiko tässä mitään hyvää enää odottaakaan...
edellinen raskaus meni kesken rv8 ja nyt tämä.. Kyllä elämä voi koetella... =..(
nyt menossa rv13
Kommentit (4)
Voimia tuloksien odotteluun!
On tuollaisillakin niskaturvotuslukemilla syntynyt terveitäkin vauvoja, peukkuja pitelen täällä sinulle ja olen hengessä mukana, ei lukemat kaikkea kerro todellakaan! Missä kävit kokeissa? Toivottavasti tulokset tulevat pikaiseen ja ei olisi pitkää odotusta edessä, odottavan aika on pitkä ja varsinkin tällaisessa tilanteessa voi tuntua jopa pidemmältä! Itsellä viime syksyltä löytyy kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta...
Itse kävin naistenklinikalla niskaturvotuksen 4.3 mm takia istukkabiobsiassa viime elokuussa ja tuloksia odottelin noin 9 päivää, kun olivat valmiita. Pahinta oli odottaa puhelinsoittoa, aina puhelimen soidessa meni karvat pystyyn! Sain itse riskiluvuksi 1:5 saada terve vauva seuloissa ja meille kävikin huonosti, vauva oli todella sairas ja keskeytettiin raskaus viikoilla 15+3. Itselläkin oli juuri tuota keskeytystä edeltävä raskaus mennyt kesken ja toivo meni ja päätin etten ikinä edes yritä vauvaa saada, mieli muuttui kuitenkin, nyt on pikkuinen tilauksessa ollut taas pari kuukautta!
Peukkuja täällä pitelen ja oikein hirmu paljon voimia!
Mayya
Tiedän tunteen. Jouduin itse istukkabiopsiin viimeviikolla ja viikko odottelua oli kamalaa. Turvotusta oli 4,2 joka hieman laski seuraavassa mittauksessa. Poikkeaa kuulemma kovaasti, riippuen sikiön pään asennosta. Paniikki oli kova. Tänään sain kuitenkin ihanan kirjeen jossa kerrottiin ettei vauvallamme ole kromosomipoikkeamia.
Toki tässä jäi vielä jännitys mahdollisista sydänpoikkeamista, joidenka takia joudumme vielä erikoislääkärin rakenneultraan. Yritän kuitenkin olla murehtimatta liikaa.
Toivon kovasti että saat sinäkin sen hyvän kirjeen.
Kummipoikani kohdalla (15v sitten) kaikenlaisten ultrien ja kokeiden jälkeen olivat melko varmoja että syntyy pahasti kehitysvammainen poika, mutta niin ei käynyt, terve nuorimies tänäpäivänä, jonka intohimo on jääkiekko.
Voin vain kuvitella kuinka pahalta sinusta/teistä tuntuu. Itse odotan kutsua lisä ultraa poikkeavan kudoksen löytymisestä johtuen, eikä tunnu hyvältä, itkettää ja huolettaa päivittäin.
Jaksamisia teille!
Osanotto tuohon sinun tilanteeseen! Mulla ei oo ollut vastaavaa joten en osaa edes kuvitella miltä se tuntuu, mutta odottavan aika pitkä. Niin pitkä. Liian pitkä. Päivä kerrallaan. Eihän se muu auta. Päivä kerrallaan täytyy odottaa tuo koko pari viikkoa, silloin tuntuu että voisiko elämä enempi hukkaan mennä. Kirjottele tänne tuntemuksia jos se yhtään helpottaa
HANNELE