Neuvoja kaivataan. Ekaluokkalainen ei ole vieläkään oppinut lukemaan

Olethan lukenut hänelle paljon? Viettäähän hän paljon aikaa kirjallisuuden parissa?

Onko luokan muut oppilaat jo oppineet. Onko esim. ollut paljon sijaisopettajia ja oma ope pois tms.? Kiusataanko, onko kavereita? Jos kaikki edellä mainittu kunnossa, niin mitä tosiaan sanoo ope tai erityisope lukihäiriön mahdollisuudesta. Silloin tutkimukset ja tarvittavat tukitoimet äkkiä kehiin niin ei pääse vaikuttamaan niin paljoa muiden aineiden oppimiseen.

Jos haluatte kotona treenailla, niin kielellistä tietoisuutta kehittäviä leikkejä: Alkaako sana s-äänteellä, jos alkaa, mene kyykkyyn, jollei, seiso yhdellä jalalla. Tähän tietysti pikkusisarukset mukaan myös. Tai, missä kohtaa sanaa kuulet äänteen O, alussa vai lopussa ja sitten taasen sanotaa sanoja joissa se on alussa tua lopussa.

Meneekö tavut OI, OU, entäs jos onkin konsonantti mukana, eli SU OS jne.? 

Pitkästyttääkö ja onko lukeminen lapsestasi tylsää ja irrallista muusta elämästä?

Saneluta lyhyt teksti vaikkapa synttäreistä tai mitä mukavaa ja kiinnostavaa onkaan tapahtunut. Kirjoita lapsen sanelusta tikkukirjaimin lapsen seuratessa. Sen jälkeen pyydä arvaamaan missä on sana "JA" tai sana "on" tai oma nimensä, kaverin nimi, "kakku" tai mikä nyt tarinassa olikaan keskeistä. Ensin kuuntelette millä kirjaimella etsittävä sana alkaa kun sitä toistat lapsen kanssa selkeästi. Kun alkukirjain selvillä, niin se toimii etsintävihjeenä kun pitää arvata missä kyseinen sana tekstissä nyt on.

Edellä kuvattu on LPP-tyyppistä lähestymistapaa ja toimii usein niille, joille lukeminen tuntuu irralliselta, jolloin oman kokemuksen sanelu ja sen käsittely voi toimia.

Kyllä lapsen pitäisi osata lukea jo ennen kouluikää. Taitaa olla sitten tyhmänlaista sorttia. Vanhemmat voivat katsoa peiliin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:11"]

Kyllä lapsen pitäisi osata lukea jo ennen kouluikää. Taitaa olla sitten tyhmänlaista sorttia. Vanhemmat voivat katsoa peiliin.

[/quote]

No, kukin tyylillään ja omalla aikataulullaan. Meillä esikoinen oppi lukemaan 5-vuotiaana, kuopus lievän dysleksian vuoksi vasta ekan luokan keväällä. En ole hirveästi tuntenut tarvetta kurkkia sinne peiliin...

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:09"]

Onko luokan muut oppilaat jo oppineet. Onko esim. ollut paljon sijaisopettajia ja oma ope pois tms.? Kiusataanko, onko kavereita? Jos kaikki edellä mainittu kunnossa, niin mitä tosiaan sanoo ope tai erityisope lukihäiriön mahdollisuudesta. Silloin tutkimukset ja tarvittavat tukitoimet äkkiä kehiin niin ei pääse vaikuttamaan niin paljoa muiden aineiden oppimiseen.

Jos haluatte kotona treenailla, niin kielellistä tietoisuutta kehittäviä leikkejä: Alkaako sana s-äänteellä, jos alkaa, mene kyykkyyn, jollei, seiso yhdellä jalalla. Tähän tietysti pikkusisarukset mukaan myös. Tai, missä kohtaa sanaa kuulet äänteen O, alussa vai lopussa ja sitten taasen sanotaa sanoja joissa se on alussa tua lopussa.

Meneekö tavut OI, OU, entäs jos onkin konsonantti mukana, eli SU OS jne.? 

Pitkästyttääkö ja onko lukeminen lapsestasi tylsää ja irrallista muusta elämästä?

Saneluta lyhyt teksti vaikkapa synttäreistä tai mitä mukavaa ja kiinnostavaa onkaan tapahtunut. Kirjoita lapsen sanelusta tikkukirjaimin lapsen seuratessa. Sen jälkeen pyydä arvaamaan missä on sana "JA" tai sana "on" tai oma nimensä, kaverin nimi, "kakku" tai mikä nyt tarinassa olikaan keskeistä. Ensin kuuntelette millä kirjaimella etsittävä sana alkaa kun sitä toistat lapsen kanssa selkeästi. Kun alkukirjain selvillä, niin se toimii etsintävihjeenä kun pitää arvata missä kyseinen sana tekstissä nyt on.

Edellä kuvattu on LPP-tyyppistä lähestymistapaa ja toimii usein niille, joille lukeminen tuntuu irralliselta, jolloin oman kokemuksen sanelu ja sen käsittely voi toimia.

[/quote]

ihan ok ohjeita, mutta kannattaa muistaa, ettei kirjaimia sanota koo, ee, jii jne vaan se äänne. Kannattaa ehdottomasti jutella opettajan kanssa, jos et sitä ole vielä tehnyt. Olisi nimittäin erittäin tärkeää, että kotona harjoitellaan samalla tavalla ja systeemillä kuin koulussa, muuten lapsi on entistä enemmän sekaisin.

Eikö koulusta olla oltu missään yhteydessä? Nyt ollaan helmikuun lopussa ja jos oppilas ei tässä vaiheessa lue, niin kakkoselle siirtyminen voi olla vaikeaa. Asiaa pitäisi ehdottomasti tutkia, jolla lapselle saadaan oikeinlainen apu.

Kysy opettajalta miten on edistynyt. Meidän ekaluokkalainen ei osaa vielä lukea. Joitain sanoja tunnistaa ja tietää millä kirjaimella sana alkaa. Meillä on jääkaapin ovessa magneettikirjaimet, joilla lapsi tykkää muodostaa tuntemiaan sanoja.

Mitä vittua? Omana kouluaikana vain apukoulutyypit ei osanneet lukea tässä vaiheessa.

Jos minun pitäisi opettaa lapseni lukemaan, huolehtisin, että lapsi ymmärtää seuraavat asiat:

1) Tuntee aakkoset: miltä kirjain näyttää, miksi kirjainta kutsutaan, miten kirjain oikeasti äännetään lukiessa.

Esim. kirjainta "A" kutsutaan "aa"-kirjaimeksi, ja jos sitä on sanassa yksi peräkkäin, se sanotaan hyvin lyhyesti "a-", ja jos kaksi peräkkäin pitkästi "aa".

Esim. kirjainta "K" kutsutaan "koo"-kirjaimeksi, ja jos sitä on sanassa yksi peräkkäin, se sanotaan hyvin lyhyesti "k-", ja jos kaksi peräkkäin hieman pitemmin "kk-".

2) Osaa aloittaa sanan tutkimisen vasemmalta oikealle, kirjain kirjaimelta.

3) Kun sanaa luetaan, sanotaan ääneen kirjaimia vastaavia äänteitä. Esim. "TALO" on "t-"+ "a-" + "l-" + "o-", eli luetaan ääneen kirjaimia vastaavat lyhyet äänteet peräkkäin erikseen.

4) Ensin voi sanoa äänteet yksi kerrallaan niin, että pitää pienen tauon ennen seuraavaa äännettä, mutta kun lyhentää pikku hiljaa äänteiden välisiä taukoja, saadaan se, miltä sana oikeasti kuulostaa, eli "talo".

Opetin tällä tekniikalla aikoinaan pikkuveljeni lukemaan.

Meidän lapsista yksi oppi vasta ekan keväällä lukemaan. Siihen asti lukeminen oli vain sanatasolla (helpot sanat). Lukitestit menivät melko heikosti. Otin asian puheeksi ja pääsi osa-aikaiseen erityisopetukseen eli käy kerran viikossa erityisopen luona ja kerran viikossa tukiopetuksessa. Itse olen ollut jatkuvasti enemmän huolissani kuin opettajat ja epäillyt lukivaikeutta. Muuten on reipas koululainen, mutta lukeminen edelleen nyt kakkosellakin hidasta. Mutta eteenpäin on menty hurjasti tänä talvena ja ensi vuonna ei todennäköisesti tarvitse enää mitää tukia. Ekapeli on oikein hyvä, mutta meillä se ongelma oli siinä, että motivaatio täytyi enesin tulla kunnolla. Käytännössä tämä motivaatio tuli lukemiseen vasta, kun sitä vähän osasi. Muita harjoituksia voi saada opelta ja mulle ainakin erityispettaja neuvoi miten ne äänteet sanotaan, ettei sekoteta vanhalla tavuttamisella.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:11"]

Kyllä lapsen pitäisi osata lukea jo ennen kouluikää. Taitaa olla sitten tyhmänlaista sorttia. Vanhemmat voivat katsoa peiliin.

[/quote]

Miksi ekalla luokalla sitten opetellaan kirjaimia aapisesta jos silloin jo kerta pitää osata lukea??

Minä olin jo 3v kun opin lukemaan mutta meidän päiväkodissa oli monia jotka ei vielä osannut kun he lähtivät aloittaa ekaluokan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:21"]

Mitä vittua? Omana kouluaikana vain apukoulutyypit ei osanneet lukea tässä vaiheessa.

[/quote]

Omana kouluaikanani noin puolet osasi lukea tässä vaiheessa vuotta. Minä olin viimeisiä jotka oppivat lukemaan (vasta vähän ennen ekan luokan loppua). Hyvin silti elämässä pyyhkii. 

Oma poikani oppi lukemaan ekan keväällä. On tosin erityiskoulussa mutta silti. Yhtäkkiä se lukeminen vain alkoi sujua ja nyt lukee melko sujuvasti esim. elokuvien tekstityksiä (on siis nyt tokalla luokalla).

Lapset ovat erilaisia tuonkin suhteen.

Meillä pelattiin muumi-läppärillä sana- ja kirjainpelejä neljävuotiaana. Siinä opeteltiin aakkoset kuuntelemalla ja sitten piti itse painaa oikeaa näppäintä. Läppäri vastasi oliko oikein vai väärin. Sanapelissä puuttui sanoista kirjaimia, jotka piti täydentää. Läppäri vastasi sitten niihin ehdotuksiin ja lausui sanan kun se oli oikein.

Opeteltiin myös yhdessä tavuja ja niiden ääntämistä. Sitten etsittiin lastenkirjoista yhdeltä sivulta aina tiettyjä sanoja ja missä sanoissa oli joku tietty tavu. Pian tuo oppi itse lukemaan ne sanat ja nyt 6 vuotiaana lukee sujuvasti jopa telkkarin tekstityksiä.

Kannattaa vaan panostaa siihen opetukseen. Joka päivä vaikka 10 min harjoittelee yhdessä, niin jaksaa ja ei tule tylsää ja sitten ei liikaa uusia juttuja tule kerralla. Ja tekee oppimisesta hauskaa, eikä tuskastu vaikka lapsi jumittaakin välillä.

Pyydä koulupsykologin testit. Eli vie hänelle ja pyydä lukitestit. Vaadu oikein. Luokassa tehtävä lukiseula in mitättlmän huono.
Kokemusta on. Ope vähätteli. Nyt kuntoutusta saamme. Kaiken järjesti koulupsykologi. Ei erityisope noita hoida.

Ekapelin lisäksi myös kirjakuja.fi tarjoaa hyviä harjoituksia. Jopa muille kuin ekaluokkalaisille.
Terv. pienluokan koulunkäyntiohjaaja

Nykyään opetetaan niin pöljästi lukemaan että moni oppii vasta ekaluokan keväällä. Aku ankka on hyvä ja saman ajaa muu lapselle mieleinen sarjakuva. Näitä voisi käyttää koulukin ihan jo lapsen mielenkiinnon takia.

Kiitos vastauksista! Meillä taitaa olla kyse motivaation puutteesta.. Ekaluokkalaista harmittaa että pikkusisarus osaa jo lukea, mutta hän ei, eikä sitten viitsi edes yrittää. Jaksaa harjoitella vain vähän aikaa.
Kaikki muu sujuu hyvin koulussa, mutta lukeminen ei suju ja ohjeet esim matikan tehtäviin tarvii kaksi kertaa. On tehostetun tuen piirissä eli käy erityisopettajan luona 3 kertaa viikossa.

Miten voisin innostaa opettelemaan vai oppiiko vasta kun "jokin loksahtaa paikalleen"? Ap

Lapsi on kyllästynyt ekapeliin, muumitietokoneeseen ja magneettikirjaimiin. Myös kirjainpelejä meillä on, mutta nekään ei kiinnosta lasta. Mieluummin leikkii ja askartelee yms ap

Olisiko ap paikalla, miten nyt sujuu lapsen koulu?

Ei meillä siirretä erityiskouluun vaan erityisopetus tapahtuu muun opetuksen ohessa. Toki joitain pienryhmiä on edelleen, mutta niihin pääsee vain aika järeissä tapauksissa. Ei siihen vielä tuo riitä, että ei osaa lukea keväällä. Moni oppii lukemaan vasta kakkosella. 

Koulu kyllä opettaa lukemaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lukemista pitäisi tukea myös kotona. Jos todella hitaasti edistyy, saattaa jäädä sen verran jälkeen, että kurominen kiinni myöhemmin onkin sitten hankalaa. Tämä näkyy esimerkiksi s2-oppillailla, jotka lähtevät liikkeelle usein todellakin takamatkalta. He oppivat ihan yhtä hyvin kuin muutkin, mutta kun opittavaa on enemmän tai se on jäljessä, peruskoulu ei ehti riittää vaikka lukioon pääsemiseen. Moni meneekin sitten lähihoitajakouluun, vaikka perheen tavoitteena oli lääkäri. Tämä oli kärjistys, mutta tähän yllättävän usein törmää. Lisäksi lähihoitajakoulutuskin on todella hyvä asia, eli en sitä tässä moiti. 

Ekalla on aina porukkaa joka tahkoaa ja tahkoaa tuota lukemista. Kun se sitten loksahtaa, he pääsevät nopeasti muiden tahtiin (ellei ole kehityksellisiä/neurologisia ongelmia muuten). Siksi ekalla on jätetty tuolle aikaa niin paljon ja edetään melko hitaasti. Erityisopettajan tuki liittyy lähinnä lukemiseen. Itsekin luetutan kahden kesken tai pienessä ryhmässä kirjain-tavutason oppilaita noin 3-5 kertaa viikossa. Heitä on usein noin 1/5 koko porukasta. S2 oppilaita on joukossa erittäin paljon, sillä he saattavat osata aakkoset jollain toisella kielellä ja ääntämistä pitää harjoitella sitten meidän aakkosten kanssa. Ekapeli ja Ekapeli maahanmuuttaja on todella hyvässä käytössä.