Te, jotka olette sitä mieltä ettei 15-vuotiasta voi jättää yksin

15v jotka muuttavat opiskelujen takia kotoa asuvat yleensä opiskelija asunnoissa missä on valvonta. Sisäoppilaitoksissa valvonta vielä tehokkaampaa.

mutta ne 15-vuotiaat, jotka muuttavat YKSIN - eivät siis johonkin asuntolaan tai sukulaisiin tai tuttavaperheeseen - ovat kyllä tosi vähissä. Useimmiten tuossaiässä muutetaan vielä johonkin koulun asuntolaan, jossa kuitenkin on valvonta ja turva esim "vieraisille" tunkevia tutuntuttuja vastaan. Silloinkin kun joku asuu oikeasti yksi tuossa iässä, hän on yleensä tehnyt sellaisia varatoimenpiteitä, joilla pystyy estämään just noi hallitsemattomat bileiden järjestymiset. Esim ei ole viikonloppuisin yksin siellä asunnollaan, vaan tulee kotiin lomalle.



Mä en siis hetkeäkään epäile, etteikö normaali 15-vuotias selviäisi kahta viikkoa YKSIN. Ongelma onkin siinä, että hän ei todennäköisesti saa olla sitä aikaa yksin.

Kutsui kaverit kaljoittelemaan perjantai-illaksi. Lauantaina siivosi jäljet. Sunnuntaina äidin kullanmuru jo odotteli tukka letillä vanhempia kotiin. Mitähän olisi 2 viikossa ehtinyt tapahtua...

järkänny vaikka mitä juhlia ja vetänyt perseet aina kun olisi voinut. Tosin tämä nyt johtui ihan kasvatuksen puutteesta. ELI ehkei tässä mitatakaan 15 w kykyjä pärjätä omillaan vaan vanhempien kasvatuksen tuloksia ;-)

Hassua, en tunne ketään. Ilmeisesti kyseessä on alueellinen ongelma. aniharva 15-v. on siihen valmis. Minun 15-vuotiaani ei jää yksin kotiin kahdeksi viikoksi, eikä lähtisi yksin asumaan toiselle paikkakunnalle.

Olen ollut viikonloppuja yksin kotona 14-vuotiaasta lähtien, joskus ehkä hieman pidempiäkin aikoja (en muista niin tarkkaan).

Sen muistan, että kyllä pelotti. Kaikki oli hyvin niin kauan kun seurana oli kavereita ja sai olla "talon herrana", mutta iltaisin ja öisin pelotti aivan sairaasti.



Toisaalta ihmettelen tätä suomalaista kulttuuria. Monessa maassa alle 12-vuotiaan jättäminen yksin kotiin on rangaistava teko, Suomessa oletetaan 15-vuotiaan olevan jo lähes aikuinen.

Ohjenuorana oli: soita mummille jos on jotain (asui 30min matkan päässä). Mutta oli kyllä todella kurjaa olla viikko yksin kotona: mennä nukkumaan yksin, herätä asuntoon jossa olin vain minä, kuunnella ulkoa kuuluvaa mökäämistä yöllä (ja asuimme sentään ns. "hyvällä alueella"), miettiä aina yksin mitä syödä ja tehdä ostokset sitä varten.



Ihan varmasti pystyin siihen ja pystyinkin mutta ei se todellakaan kivaa ollut ensimmäisen puolikkaan päivän jälkeen.



Nämä 15v ikäisenä opiskelemaan lähtevät asuvat yleensä asuntoloissa.

Olen kotoisin maalta, siis ihan oikeasti maalta, ja kun menin lukioon niin silloin oli muutto edessä 60 kilometrin päähän "kirkonkylille". Meidän yläasteen luokalta tämä muuttaminen oli pakko ainakin noin 80% oppilaista.



Pääsääntöisesti meni sit niin että pojat muutti asuntolaan ja tytöt asui yksin/ kimppakämpissä. Ja tämä ilmiö on toistunut vuosikymmeniä ja jatkuu edelleen kun välimatkat siellä ovat niin pitkät.



Tämä vaan sille joka ihmetteli kuka oikeasti joutuu muuttamaan 15v pois kotoa opiskeluiden vuoksi.

että mikään ideaaliratkaisu tuo ei ollut ainakaan mulle. Ihan hyvin olis voinu itsenäistyä vähän myöhemmin. Nyt jälkeenpäin tajuaa mitä kaikkea olisi voinut tapahtua( ja mitä kaikkea tapahtuikin..). Omalle lapselle en toivo samaa tilannetta.

Suomessa oletetaan 15-vuotiaan olevan jo lähes aikuinen.

että ei tarvitse mennä kun sukupolvi taaksepäin, niin 15-vuotias oli jo käytännössä aikuinen. Oma äitini lähti en ikäisenä kaupunkiin tienaamaan elantoa, koska mummolla ei ollut varaa pitää tuon ikäistä enää nurkissaan. Onko sitten ihme, että vieläkin ajatellaan teinien kykenevän päättämään elämänsä suunnasta (esim. koulutuksestaan) ja pärjäävän omillaan. En mäkään jättäisi 15-vuotiasta pariksi viikkoa omilleen, ihan oman historiani huomioonottaen. ;)

joutui muuttamaan 15-vuotiaana toiselle paikkakunnalle kun ei mennyt lukioon vaan kauppakouluun. Miehen sisko taas muutti 15-vuotiaana 100 km päähän lähikaupunkiin kun halusi tasokkaampaan, kielipainotteiseen lukioon.

viikoksi tai kahdeksi, niin mitä ajattelelette siitä että jotkut joutuvat muuttamaan 15 v kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle?

On ollut pakko itsenäistyä noin varhain. Lisäksi ajattelen että, onneksi ei asuta itse missään pienessä maalaiskylässä syrjäseudulla.

Muutin pois vanhempien helmoista 15v, enkä edes opiskelemaan. Meikäläinen lähti töihin, maksoi oman elämisensä ihan isse ja asui isse vuokratussa kämpässä.



En riehunut, en juopotellut... Ihan "säällistä" elämää vietin. Niin, ja asuin 150km päässä vanhemmistani, en edes naapurissa.



MUTTA en jättäisi omaa lastani edes yksin kotiin 2 viikoksi. Lastenvahdin hankkisin, aivan varmasti. Ei sen ikäisen kuulu kantaa vastuuta niin suurista asioista, mitä yksin ollessa joutuu kantamaan.



Viikonloppu olisi eriasia, sitten voisin harkita muksun jättämistä.

Ohjenuorana oli: soita mummille jos on jotain (asui 30min matkan päässä). Mutta oli kyllä todella kurjaa olla viikko yksin kotona: mennä nukkumaan yksin, herätä asuntoon jossa olin vain minä, kuunnella ulkoa kuuluvaa mökäämistä yöllä (ja asuimme sentään ns. "hyvällä alueella"), miettiä aina yksin mitä syödä ja tehdä ostokset sitä varten.

Ihan varmasti pystyin siihen ja pystyinkin mutta ei se todellakaan kivaa ollut ensimmäisen puolikkaan päivän jälkeen.

Nämä 15v ikäisenä opiskelemaan lähtevät asuvat yleensä asuntoloissa.

Ja kurjaa oli, muistan sen vieläkin. Pyysin äitiä vielä että et lähtisi, vaan hän oli sitä mieltä että oli ansainnut lomansa miesystävänsä kanssa. Eipä siihen ollut mulla mitään nokan koputtamista. Pitkä oli viikko..

opiskelija asunnoissa mitään valvontaa ole. Säännöt joo mut... Sen voin sanoa kun olin 12-13vuotias ja minut jätettin vlopuksi yksin kotiin niin aika orpo olo oli.

Muutin 15v toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, koulun asuntolaan. neljän kuukauden kuluttua muutin omaan yksiöön.

11-vuotiaana oppikouluun (toisaalta päässyt, kun v. 1950 se oli tosi harvinaista maalla) toiselle paikkakunnalle ja muuttamaan puolituttuun perheeseen koulukortteeriin. Silti en laittaisi omaa lastani pois kotoa tuonikäisenä. Ja 15-vuotiaallekin minusta aika kurja juttu. Tottakai joskus voi olla pakko, jos omalla paikkakunnalla ei ole jatko-opintoihin mahdollisuutta.

siitä että lapsi arkisin käy päivät koulua...

itse olen käynyt Kallion lukion, ja siellä oli n. 2/3 opiskelijoista sen verran kauempaa, että asuivat omillaan. Ja eivät missään asuntoloissa, vaan Hoasin kämpissä/yksityiseltä vuokratuissa, joissa ei todellakaan kukaan valvo yhtään mitään.

15v jotka muuttavat opiskelujen takia kotoa asuvat yleensä opiskelija asunnoissa missä on valvonta. Sisäoppilaitoksissa valvonta vielä tehokkaampaa.

Ihan soluasuntoja tai tavallisia asuntoja ne oli, ilman mitään turva- tai ovimiehiä. :D