Te jonka mies on REILUSTI vanhempi...

Mutta oletko ajattellut asiaa niin että jos esim. sinä kuolet muutaman vuoden päästä kolarissa, niin miten miehesi pärjää yksin pienen lapsen kanssa? Monella alkaa kaiken näköistä kremppaa olla kun ~70-vuotiaita ovat (joko fyysistä tai sitten dementiaa tmv.).



Jotenkin huono ajatus että murkkukäinen ja 70-vuotias "pappa" asuisivat kahden, JOS sinulle tapahtuu jotain. Jos nyt ajatellaan että olisitte molemmat sinun ikäisiä, niin "kaiken varalta" se olisi minusta lapselle parempi.



Ja ei myöskään sovi unohtaa sitä, että vaikka sinä nro 5 ehkä olet asennoitunut siihen että joskus saatat olla omaishoitaja miehellesi, niin tahtooko lapsesi samaa? Lapsihan voi joutua jo nuorena ottamaan vastuuta vanhasta isästään... Ja ehkä häntä myös ärsyttää joskus, kun suurella todennäköisyydellä isä ei hänen lapsiaan näe jne. ellei hän sitten ihan teininä ala niitä tekemään...



Mutta suurimpana ongelmana pidän noissa ison ikäeronsuhteissa (joissa lapsia!) nimenomaan sitä, että sille nuoremmalle tapahtuu jotain ja lapsi/lapset jäävät vain sen vanhemman vanhempansa hoidettavaksi.

Mutta oletko ajattellut asiaa niin että jos esim. sinä kuolet muutaman vuoden päästä kolarissa, niin miten miehesi pärjää yksin pienen lapsen kanssa? Monella alkaa kaiken näköistä kremppaa olla kun ~70-vuotiaita ovat (joko fyysistä tai sitten dementiaa tmv.)..

Onneksi mieheni ei olisi yksin vaikka kuolisinkin itse. Lapsellamme on mm. hyvin rakastavat isosisarukset (nyt 28v ja 25v) jotka ovat hyvin läheisiä sekä meille että lapsellemme. Lisäksi meidän kummankin sukumme on hyvin iso ja asumme kaikki suht. lähekkäin (max 50km päässä) toisistamme. Yhteydenpito ja sukulaisten tapaaminen on lähes päivittäistä, vähintäänkin viikoittaista.

Näin ollen en ollenkaan koe että minun kuollessani lapsi jäisi yksin isänsä kanssa. Tottahan myös on että monilla 70v ikäisillä rupeaa olemaan sitä sun tätä kremppaa...kuitenkin kuten jo alussa sanoin miehen suvun historiaa tuntien se ei ole niin todennäköistä kuin ehkä jossain toisessa suvussa.

Ja siitä että lapsi joutuisi itse nuorena omaishoitajaksi. Ensinnäkin...kuten sanottu lapsella on sisaruksia ja meillä on laaja suku ympärillä. Tuskinpa alaikäinen lapsemme (tai nuori aikuinen) olisi se ensisijaisen vastuun minun ohella kantava lapsi.

siitä että lapsi joutuisi itse nuorena omaishoitajaksi. Ensinnäkin...kuten sanottu lapsella on sisaruksia ja meillä on laaja suku ympärillä. Tuskinpa alaikäinen lapsemme (tai nuori aikuinen) olisi se ensisijaisen vastuun minun ohella kantava lapsi.

....ja teini-ikäisistä jos nyt puhutaan niin yleensähän heistä omat vanhemmat ovat joka tapauksessa toivottoman kauheita tapauksia olivat sitten minkälaisia tahansa. Liian nuoria, liian vanhoja, liian kavereitä, liian "vanhempia", liian juntteja, liian akateemisia, liian materialisteja, liian hippejä. Ihan mitä vaan. ;)

5

Ja ei myöskään sovi unohtaa sitä, että vaikka sinä nro 5 ehkä olet asennoitunut siihen että joskus saatat olla omaishoitaja miehellesi, niin tahtooko lapsesi samaa? Lapsihan voi joutua jo nuorena ottamaan vastuuta vanhasta isästään... Ja ehkä häntä myös ärsyttää joskus, kun suurella todennäköisyydellä isä ei hänen lapsiaan näe jne. ellei hän sitten ihan teininä ala niitä tekemään...

voi olla onnellisia siitä että heidän isillään on heille aikaa silloin kun ovat nuoria.

Kumpihan on lapsen kehityksen kannalta tärkeämpää yhdessäoloaikaa:

1. se että isä on vaikka sen 60v lapsen syntyessä eli jää 5 vuoden sisään eläkkeelle ja on uransa jo tehnyt. Tekee suht. tavallisia 8-16 päiviä. Hänellä on aikaa olla ottamassa lasta kotona vastaan koulusta, hän näkee lasta paljon kun lapsi on pk-iässä jne mutta hän kuolee kun lapsi on 15v vai

2. se että isä on vaikka 30v lapsen syntyessä ja kiitää uraputkessa seuraavat 20 vuotta, tekee 8-18 päivää ja kotona räplää työkännykkää ja konetta illat mutta kuolee vasta kun lapsi on 45?

Mutta kyllä mä olettaisin, että toi 60 isi ei paljon jaksaisi lapsen kanssa temmeltää ainakaan samalla tavalla kuin 30 kaveri. Eiköhän lapsi sitä isäänsä tarvitse yli 15-vuotiaaanakin.



Itse uskon, että kyllä se luonto on oikeesti tarkoittanut niin, että lapset tehdään vähän aikaisemmin kuin 5 tai 6-kymppisinä.



Sä olet ilmeisesti sitä mieltä, että kehitykselle parempi vaihtoehto on 1. Mun mielestäni taas 2. Hassua, että kovasti kärjistit ton vaihtoehto kakkosen, eikös samalla logiikalla tuo vaihtoehto ykkösenkin isin olisi voinut kärjistää vaippoihin paskovaksi seniiliksi papaksi.



Kumpihan on lapsen kehityksen kannalta tärkeämpää yhdessäoloaikaa:



1. se että isä on vaikka sen 60v lapsen syntyessä eli jää 5 vuoden sisään eläkkeelle ja on uransa jo tehnyt. Tekee suht. tavallisia 8-16 päiviä. Hänellä on aikaa olla ottamassa lasta kotona vastaan koulusta, hän näkee lasta paljon kun lapsi on pk-iässä jne mutta hän kuolee kun lapsi on 15v vai



2. se että isä on vaikka 30v lapsen syntyessä ja kiitää uraputkessa seuraavat 20 vuotta, tekee 8-18 päivää ja kotona räplää työkännykkää ja konetta illat mutta kuolee vasta kun lapsi on 45?

[/quote]

eli meilä ikäeroa 20 vuotta,tavattu on baarissa mies oli siellä töissä ja mä asiakkaana:) meillä on tyttö 2,5 ja poika 5kk.. meillä ikäero ei ole kyllä haitannut millään tavalla eikä sukulaisia eikä kavereita tai ainakaan ei ole sanoneet.. hyvin on mennyt..

meillä on 14 vee.. minä 25 ja mies 39.. must ei tunnu paljolta :) ihanaa.. eihän se ikä kaikkea merkkaa.. jos menee hyvin... ja on ihanaa niin eiks se o aika sama minkä ikänen toinen on.. nyt eletään tässä hetkessä :)

ja saisi puolestani olla enemmänkin. Mua on aina iso ikäero naisen ja miehen välillä jotenkin kiinnostamut ja kiihottanut. Olen nyt 30 ja mieheni siis sen 44. Pitäisiköhän vaihtaa vanhempaan, että olisi ainakin 20v. ikäeroa. Ehkä yli 30v. olisi mullekin sentään liikaa...

Ja ollaan oltu yhdessä 15 vuotta. Alussa ikäero ei tökkinyt, mutta nyt kun kaikenlaisia muitakin ongelmia on ilmaantunut, sekin alkaa ottaa päähän. Minä olen 10 vuoden päästä vireä viisikymppinen, mies lähes 70. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, joten yhdessä on pysyttävä. ja isänä mieheni on todella mahtava, varmaan paljon parempi kuin isomopien, edellisestä liitosta, olevien lastensa kanssa. Että en tiedä. kai ongelmia on joka suhteessa. Tässä tämmöisessä niitä on helppo selittää ikäerolla. mutta muiden mielipiteistä ei kannata välittää, vaan tehdä niinkuin rehellisesti itsestä tuntuu.

mutta kuitenkin mies tuntuu minua paljon vanhemman oloiselta. Ei se kronologinen ikä kaikkea kerro. Ollaan molemmat viisissäkymmenissä nyt.

Oletteko kauan olleet yhdessä? Miten miehen aikuiset lapset suhtautuivat alussa? Oman mieheni vanhin lapsi on hiukan vanhempi kuin minä ja mieheni on yhden lapsen (2v.) isoisäkin jo. Jotenkin ikävää huomata vieraampien ihmisten hiukan kummastelevat ilmeet ikäeromme tullessa ilmi. Olen itse aika "lapsellisen" näköinen pitkine hiuksineni, mutta mieheni on kyllä ulkonäöltään myös aika nuorekas. Usein ihmiset ihmettelevät kun kuulevat hänen olevan reippaasti yli 50v. Yhteisiä lapsia meillä ei ole ja luultavasti ei tulekaan. Minulla on yksi lapsi edellisestä suhteesta. Pelkään hiukan juuri sitä mahdollista aikaisin yksin jäämistä tai vastaavasti sitä että mieheni menee huonoon kuntoon ja olen sitten "nuori omaishoitaja". Haluatteko te lisää lapsia? Miten teihin on suhtauduttu, onko miestäsi esim. luultu lapsen isoisäksi tai jotain? Huoh, tätä elämää....

Olemme olleet yhdessä 6 vuotta ja ihan hyvin miehen aikuiset lapset suhtautuivat meihin alusta alkaen. Lienivätkö vain hyvin kasvatettuja vaiko ihan oikeasti suhtautuivat niin hyvin - sitä en tiedä. Mieheni oli kuitenkin eronnut näiden lastensa äidistä jo pitkän pitkän aikaa ennen meidän tapaamistamme joten se varmaan helpotti suhtautumista. Minua kun ei millään voinut pitää syynä eroon. Toista lasta emme halua. Meillä on jo alusta asti ollut puhe että yksi lapsi riittää. Minä olen itse ainoa lapsi enkä ole siitä mitenkään kärsinyt.



Minäkin ajattelin aikoinaan paljonkin sitä nuorena yksin jäämistä mutta tosiaan sitten tein sen ajattelumallin mitä jo sanoinkin aiemmin. Ja tuttavapiirissäni on pariskunta jossa mies (29v, kahden lapsen isä) hukkui "perinteisesti" juhannuksena ja toinen mies (33v, kolmen lapsen isä) joka kuoli 2v sitten haimasyöpään. Lisäksi tiedän työporukasta naisen (41v) joka kuoli myös syöpään ja jolta jäi kaksi lasta sekä mies. Eli ei ikä kerro kaikkea. Vaikka olenkin päälle 20v miestäni nuorempi saatan kuolla häntä ennen. Ja toisaalta se että on samanikäinen mies ei takaa etteikö jäisi leskeksi nuorena.



Meillä myös mies on nuorekkaan oloinen, tietenkin yli 50v ikäiseltä näyttää koska on jo lähes 60v. Itse olen ehkä ollut aina hieman ikäistäni aikuisemman näköinen ja vähintäänkin mieleltäni kypsemmän oloinen. Jossain henkinen ikä testissä sain jo pari vuotta sitten tulokseksi 42v. Jaiks! ;)



Eniten tässä ehkä tällä hetkellä pohdin sitä että miten lapsemme tulevien kavereiden vanhemmat meihin (ja mieheeni) suhtautuvat. Olisi kurja jos lapsella vaikeutuisi ystävyyssuhteiden saaminen vain ja ainoastaan isänsä iän vuoksi.

vastauksestasi ja oikein hyvää jatkoa! Se on kyllä tosiaan niin totta, että eihän sitä tiedä missä järjestyksesä täältä lähdetään. Iloitaan niistä yhteisistä vuosista mitä saadaan ja ollaan ylpeitä vanhemmista miehistämme! :)

Meidän ikäeromme on siis tuo mainitsemani 16 v. Minä olen tällä hetkellä 54 v, mies 70 vuotta.

Tutut, sukulaiset ja työympäristö suhtautui alunperin hieman oudoksuen. Mutta nyt on kulunut yli 20 vuotta ja olemme pariskuntana kaikin puolin hyväksytty.

Ja onnellinen.

Silti: sanoisin, että on hyvä miettiä itsekseen sitä tosiseikkaa, että toisen (siis meillä naisen eli minun) ollessa vielä "täysissä sielun voimissa" ja innokkaana työelämässä, toinen kumppani on kenties jo väsynyt ja tarvitsee minua aivan toisella tavoin kuin jos olisimme saman ikäiset.

Tietyllä tavalla kumppaniin täytyy sitoutua paljon tiiviimmin, sillä nyt on minun vuoroni ottaa vetovastuu.

missä olette tavanneet ja minkä ikäisiä olette? Kipuilen nyt 25vuoden ikäeron kanssa, ollaan 32 ja mies siis 57. Mitä ihmiset noin äkkiseltään ajattelee tämän luokan ikäerosta? Miten niinistö nuorikkoineen on mielipiteisiinne vaikuttanut?

pidän yli 15 vuoden ikäeroa pedofiliaan verrattavana.

olen itse 37 ja mies täytti juuri 50. Enpä voisi kuvitella olevani 62v miehen kanssa tämänikäisenä..



Niin, kyllähän se evoluutio vaikuttaa, Niinistön tapauksessa, menestyvä vanhempi mies ja nuori nainen, klassinen esimerkki!

mutta sekin jo minusta liikaa.



Vaikka suhteemme toimii hyvin, niin tietyt asiat olisivat paremmin jos ikäeroa ei olisi kun maksimissaan muutama vuosi.



Näitä juttuja ovat esim. :



* lapsen hankkiminen. Minä en ehkä vielä lasta tahtoisi, toisaalta en myöskään halua odottaa niin pitkään että mieheni on esim. 55-vuotta kun lapsi menee kouluun



* Miehelläni on työ ja muu elämä sidotumpaa mitä minulla, eli käytännössä vaikkapa asuminen ulkomailla "hanttihommia tehden" ei häntä enää kiinnosta, sitä varten pitäisi ottaa vuorotteluvapaat tmv. eli on paljon vaikeampaa mitä jos olisimme molemmat opiskelijoita



* Minä olin jo seikkaillut aika paljon ennenkun tapasimme ja aloimme seurustella, mutta tietty levottomuus on vieläkin sisälläni. En tiedä olenko ikäistäni lapsellisempi, vai muuten luonteeltani levoton (samaa intoa matkusteluun ymv. on kyllä suvussakin, eli ehkä verenperintöä?;)

On haastavampaa yhdistää tiettyyn tasoon tottuneen ja reppumatkailusta pitävien lomat siten että molemmat nauttivat:)



Tapasimme kun oli 22-vuotias ja mies 32-vuotias. Useita vuosia jo yhdessä oltu

missä olette tavanneet ja minkä ikäisiä olette? Kipuilen nyt 25vuoden ikäeron kanssa, ollaan 32 ja mies siis 57. Mitä ihmiset noin äkkiseltään ajattelee tämän luokan ikäerosta? Miten niinistö nuorikkoineen on mielipiteisiinne vaikuttanut?

Eli olen nyt 33v ja mieheni on 59v. Saimme juuri keväällä ensimmäisen lapsemme. :)

Me tapasimme töissä (klassisesti) - iso talo ja eri osastot mutta samoja palavereja ja seminaareja paljon. Meillä kaikki ovat suhtautuneet hyvin: minun vanhempani (äitini on hieman nuorempi kuin mieheni...isäni taas paljon vanhempi), miehen lapset (jo aikuisia...kuitenkin minua nuorempia) ja kummankin ystäväpiiri. Alussa ehkä kiinnitettiin huomioon ravintoloissa yms. että jotkut vieraat ihmiset tuijotti. Nyt sitä ei ole huomannut enää vuosiin.

Olen hyväksynyt sen että minusta tulee mitä luultavimmin joskus nuori leski. Tosin miehen suvussa eletään yleisesti 85-90v ikäiseksi ja ihan viimeisiä vuosia lukuunottamatta hyvin hyväkuntoisena. Mutta olen ajatellut asian näin: mieluummin vietän nyt vaikka 20 erittäin onnellista vuotta mieheni kanssa joka on minua vanhempi kuin tyydyn toiseksi parhaaseen jonka kanssa olen yhdessä 40v.

Kunhan ei liian henkilökohtaisuuksiin mene. ;)

Nelonen - lähtee nukuttamaan lasta mutta on kyllä vielä myöhemmin linjoilla

Taas numerot pomppivat. No mutta olen siis se joka on itse 33v

Kunhan ei liian henkilökohtaisuuksiin mene. ;)



Nelonen - lähtee nukuttamaan lasta mutta on kyllä vielä myöhemmin linjoilla